Itseään "ihastuttavaksi", "loistavaksi", "lumoavaksi", "antoisaksi", "valloittavaksi" jne. tituleeraava Viherpiha-lehti havitteli uusia lukijoita kaliforniatuliunikkoseospussilla. Vastaan "kiitos", "kiitos" ja "kiitos", mutta en tilaa. Mutta siemenet pidän, vaikka tunnenkin pistoksen sydämessäni, että niiden kustannukset jyvitetään tilaajien kesken. Ei ole ilmaista lounasta, ei ilmaisia siemenpusseja.
Sen sijaan Kotipuutarha-lehden voisin kuvitellakin pienen tauon jälkeen tilaavani, mutta suurin intohimo kohdistuu kuitenkin englantilaisiin ja miksei amerikkalaisiinkin lehtiin. Niitä olisi ihana tilata iso liuta, mutta pärjään jotenkuten noutamalla niitä silloin tällöin Akateemisesta - siellä on parhaat valikoimat alan aviiseja.
Lehtien lisäksi olisi mukava hankkia jokaiselle yrtille oma, upea nimikyltti.
Viime viikkoisilla puutarhamessuilla oli esimerkiksi tällaisia alumiinisia, tässä laventeli på svenska. Hintaa tikulla kolme euroa GardenGirl.eu -verkkokaupassa. Tuo olikin virtaviivaisin tuote tuolla osastolla, jossa oli tarjolla paljon ruusukuvioisia vaatteita, mm. puutarhahaalareita. Ihan kivoja, mutta ehkä hiukan enemmän sitä unelmateollisuutta kuin käytännöllisyyttä? (Kamalaa, en taida koskaan löytää itsestäni sitä romanttista röyhelönaista.)
Yrttikylttejäkään en ostanut. Liekö iskenyt pihiys, kun tavaraa tulee ilmaiseksi Kustin polkemana, hm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti