28. tammikuuta 2013

Hei hei, tammikuu

Enää muutama päivä, ja tämä talven pisin kuukausi on ohi. Sen kunniaksi piti leipoa. Pakastimesta löytyi tarveaineet; tienvarsiruusuja, apilankukkia ja ruiskaunokkeja. Kylmää vettä kakkuvuokaan ja ainekset sekaan, yön yli ulkosalla ja hetken lämmittely, kakku irti vuoasta ja nauha ympärille.

Siinä se on, hyvästijättökranssi.


Nuo kukat ovat melko huomaamattomia loppukesän yltäkylläyden aikaan, mutta nyt ne ovat itseoikeutettuja kuninkaallisia.

Olen tehnyt aikaisemmin jääkranssin pihlajanmarjoista ja kukan terälehdistä. Näistä kokonaisista kukinnoista tulee mielestäni kivempi kuin terälehdistä, pihlajanmarjat ja -lehdet toimivat myös hyvin.

Rasiasta tulvahti mahtava ruusun tuoksu, vaikka kukat ovat olleet tiukasti jäässä viimeiset puoli vuotta. Ihme juttu!

Sitten vaan kranssi takaisin ulos, omaan elementtiinsä, ja kakkuvuoka huuhtaisun kautta kaappiin.

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

18 kommenttia:

  1. Oot kyllä melkoinen kranssitehdas, sekä silmien että lintujen iloksi :) Kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, todellakin, kranssia tuntuu pukkaavan :D Kakkuvuoka ei ole ollut "oikeassa" käytössä kertaakaan, ehkä pitää vääntää joku jauhokakku jossain välissä... ehkä.

      Poista
  2. Oho, oletpa hyvin varustautunut, kun on kesällä kerätty jo ainekset valmiiksi! Jestas. Toisaalta, kyllä minäkin kerään ihan samona aineksia saippuantekoon, mutta että ajattelisi kesällä talvea ja jääkransseja... haastava ajatus ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, katsos kun mua alkaa puristaa talven tulo jo elokuun lopulla, jolloin valo on lämpimänkeltaista ja varjot pitkiä. Silloin on pakko tehdä jotain, jotta ajatus lähestyvästä talvesta lievenee... kuten pakastaa apilankukkia ;)

      Poista
  3. Todella kaunis!! Näitä näkee joskus puutarhalehdissä, mutta ei ole tullut koskaan itse kokeiltua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna :) Tämä on helpompaa kuin heinänteko, kun vaan muistaa pakastaa kesän antia.

      Poista
  4. Ihana kun sä muistat kesällä kerätä tarvikkeita talven varalle.
    Hieno kranssi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi-Maaria :) Se on just tuo kesän lopulla tajuntaan iskevä tietoisuus syksyn ja talven lähestymisestä, joka saa hieman varautumaan... talvi on inhokkini, sitä vastaan pitää jatkuvasti taistella, heh.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Luonto on kyllä kaunista katseltavaa, jääkin.

      Poista
  6. Hieno leivonta ohje ! Tällaisen kakun voisin jopa minäkin kotitaloustaidoton osata pyöräyttää :) Totta, eipä noita apiloita ja ruiskukkia ehdi kesällä kaiken muun kukkiessa erikseen ihailla, nyt talven keskellä ne ovat hurjan kauniita. Kranssisi toimii myös hyvänä mittarina keväässen, sen sulamista odotellessa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, tässä ei tarvita mittaa eikä uunia, luonto hoitaa muodon muodostuksen :) Kakkuvuoka ei ole ollut "oikeassa" käytössä vielä kertaakaan, heh.

      Talven ainoa hyvä puoli lienee juuri se, että kesän vaatimattomimmat kasvit ja kukat näyttäytyvät uudessa, uljaassa valossa. (Jotain iloa on pakko kaivaa tästä ajanjaksosta.)

      Tänään olikin plussa-aamu, saas nähdä, onko maassa vaan kasa punaista, kun pääsen kotiin!

      Poista
  7. Voi apua, miten kaunis! Aivan ihastuttavan ihana ja suloisen kesäinen. Hienosti sopivat kukkasten sävytkin yhteen ja nauhakin on just eikä melkein oikean värinen :) Siis vau.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Purlina :) Tässä on laiska ja sokea kana osunut vahingossa jyvään, kun ainoa oikeansuuntainen naru sattui olemaan oikean värinen.

      Mutta ruiskukan sininen on kyllä ihan vau-väri noin jään läpi katseltuna. Ensi kesänä muistan kumartua niitä nähdessäni ihailemaan. Pitkään.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos P, viikonlopuksi kivaa tekemistä :)

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos Pioni, on tainnut leipomus jo melkein sulaakin noissa plussakeleissä... miten osuinkin juuri tuohon väliin, kun pakkasta on ollut yhtäjaksoisesti jo monta kuukautta, heh.

      Poista