Hyasintit hiekassa

Jaksaako hyasintti kukkia pelkästä hiekkamaasta ponnistaessaan, sitä mietin, kun purkkeja käsissäni pidin. Kokeilemalla se selviää, tuumin, ja hiekkaan sipulit puikkasin.

Purkkien ympärille voi sitoa kivoja nauhoja ja naruja, eikä mikään estä sitomasta niitä sipulin ympärille.

Sitten vaan kasvua katselemaan ja kukintaa odottamaan, kynttilätuikkujen äärelle.

Muutama hassu päivä siinä meni, kun lämpö teki tehtävänsä ja kukat alkoivat aueta. Viikon kuluttua kukkavarret olivat jo aavistuksen liian pitkiä, viileät yöt olisivat jarruttaneet niiden kasvua.

Itsenäisyyspäivän jälkeisessä alelaarissa näkyi leikkoamarylliksiä (ritarinkukkia). Semmoinenhan piti sieltä tietysti pelastaa, semmoinen velvollisuushan sitä ihmisellä on.

Ja pari päivää lämmössä sai nuput raottumaan. 

Näitä saisi olla alelaareissa juuri ennen jouluakin, voisin hyvin ottaa, sopuhintaan.

Kolme viikkoa sitten hankittu valkoinen atselea on avannut nuppunsa tunnollisesti.

Alelaareista voi pelastaa myös kultavaloja, itse näytän olevan sellaisia pelastanut viime joulun jälkeen. Purkkeihin nekin oli puikattava, ilman hiekkaa tosin.

Kyllä on valoa ja blingblingiä, ihan selvästi joulua siis. 

Myös elävää lisävaloa elikkäs kynttilänvaloa on kotona nyt runsaasti. Tuikkujen alumiiniset kuoret on hyvä kerätä talteen ja viedä sopivassa välissä pienmetallin keräysastiaan. Ne ovat arvokasta uusiometallin raaka-ainetta, eivätkä joudu sekajätteen mukana kaatopaikalle ikuisiksi ajoiksi maatumista odottamaan.

Ja koska tomaatti = punainen = jouluinen, tyhjät tomaattisäilykepurkit toimivat mukavasti keittössä välikeräyspisteenä.

Tästä purkit tyhjennetään pahvilaatikkoon, joka tyhjennetään aika ajoin keräyspisteeseen. Purkit voi nakata sinne käryttelykauden lopuksi – ellei sitten halua istuttaa niihin jotain vihreää.

Iloista uutta viikkoa, viimeistä kokonaista ennen joulua. Ja siitä valoisampaa aikaa kohti, wuhuu!