Jouluoksalla ylimmällä

Erikoisen valoisa marraskuu on muisto vain, nyt tyristellään läpi juhlava joulukuu. Koristelujakin saa jo ihan virallisesti ripustella eikä siihen tarvita mitään erityistä joulufiilistä. Jos itse jäisin sitä odottelemaan, niin aika viime tinkaan jäisi ihan kaikki. Ja sitten tulisi kamala stressi ja joulufiilis pyrähtäisi tiehensä.

Juu ei, parempi vaan nykerrellä kaikenlaista pientä heti tämän viidennen vuodenajan alusta asti. Kuten virittää jouluoksa.

Tarvitaan silmää miellyttävä oksa, oman maun kokoinen, ja koristeita tuntuman mukaan. Tähän löytyi vanhoja juttuja sekä uusia juttuja kaupasta ja metsästä. 

Hiiru löytyi kaupasta, mutta sen malli on varmaan löytynyt metsästä.

Ja kimallevatsaisen pingviinin esikuva lienee löytynyt Etelämantereen Joulumaasta.

Tuohon se oksa taitaa asettua, keittiön ikkunalle. Jos alkaa tuntua siltä, niin viritän jotain systeemejä, joilla oksaan voi lisätä pieniä tuoreita kukkia.

Maailman helpointa koristelua on tarrojen liimailu. Tuunasimme jälkikasvun kanssa kivikasvoiset Kivi-tuikut iloisempaan malliin.

Koristetarroja ja -teippejä on kaupoissa vaikka millä mitalla, valinnanvaikeushan siinä yllättää. Mutta johonkin valintoihin sitä onneksi jollain logiikalla lopuksi aina päätyy. 

Jotkut koriste-esineet vaativat mahaansa sellaisia houkutuksia, joista kieltäytyminen edes joka toisella ohikävelykerralla tekee tiukkaa.

Siinä sitä nyt on, itsehillintämittaria. Joulukuun lopussa voi hypätä vaa'alle ja arvioida, että kuinka huonosti tänä vuonna onnistuttiin.

Joulun aika on nyt täällä ja me otamme siitä ilon irti. Kohti itsenäisyyspäiväviikkoa, heipsan!