1. joulukuuta 2013

Jouluoksalla ylimmällä

Erikoisen valoisa marraskuu on muisto vain, nyt tyristellään läpi juhlava joulukuu. Koristelujakin saa jo ihan virallisesti ripustella eikä siihen tarvita mitään erityistä joulufiilistä. Jos itse jäisin sitä odottelemaan, niin aika viime tinkaan jäisi ihan kaikki. Ja sitten tulisi kamala stressi ja joulufiilis pyrähtäisi tiehensä.

Juu ei, parempi vaan nykerrellä kaikenlaista pientä heti tämän viidennen vuodenajan alusta asti. Kuten virittää jouluoksa.


Tarvitaan silmää miellyttävä oksa, oman maun kokoinen, ja koristeita tuntuman mukaan. Tähän löytyi vanhoja juttuja sekä uusia juttuja kaupasta ja metsästä. 


Hiiru löytyi kaupasta, mutta sen malli on varmaan löytynyt metsästä.


Ja kimallevatsaisen pingviinin esikuva lienee löytynyt Etelämantereen Joulumaasta.


Tuohon se oksa taitaa asettua, keittiön ikkunalle. Jos alkaa tuntua siltä, niin viritän jotain systeemejä, joilla oksaan voi lisätä pieniä tuoreita kukkia.


Maailman helpointa koristelua on tarrojen liimailu. Tuunasimme jälkikasvun kanssa kivikasvoiset Kivi-tuikut iloisempaan malliin.


Koristetarroja ja -teippejä on kaupoissa vaikka millä mitalla, valinnanvaikeushan siinä yllättää. Mutta johonkin valintoihin sitä onneksi jollain logiikalla lopuksi aina päätyy. 

Jotkut koriste-esineet vaativat mahaansa sellaisia houkutuksia, joista kieltäytyminen edes joka toisella ohikävelykerralla tekee tiukkaa.


Siinä sitä nyt on, itsehillintämittaria. Joulukuun lopussa voi hypätä vaa'alle ja arvioida, että kuinka huonosti tänä vuonna onnistuttiin.

Joulun aika on nyt täällä ja me otamme siitä ilon irti. Kohti itsenäisyyspäiväviikkoa, heipsan!

6 kommenttia:

  1. Hih, meilläkin on jouluoksa olohuoneen katosta roikkumassa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, varmaan on hieno oksa! Jostain lehdestä bongasin tällaisen ja ajattelin, että tuo on tarpeeksi helppo omaksikin projektiksi :)

      Poista
  2. Kaunis oksa! Jouluna saa syödä aina, yölläkin, sanoi vanha kansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maatuska. Ja kyllä, jouluna syödään niin että napa naukuu. Herk-ku-ja.

      Poista
  3. Kyllä sinä jaksat askarrella hienoja. Meillä joulukoristelu on ihan vaihessaa. Liiankin vaiheessa. Toi karkkikipon nimi tosiaan voi olla itsehillintämittari. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itsehillintää on tarvittu monta kertaa päivässä, useimmiten se on ollut kadoksissa :)

      Mulle joulunäpertely on pakoa mustasta syksystä, puutarhailun kalpea korvike. Ruokaa en kyllä jaksa kokkailla pakastimeen enkä muuhun varastoon, siinä kohtaa loppuu jouluinnostus melko tyystin...

      Poista