Silmänilot lautaselle

Pakkasta, tuulta ja pimeää. Sitä nyt sitten riittää seuraavat kolme kuukautta, ainakin. Maaliskuussa voi jo helpottaa, kun vanhan sanonnan mukaan "maaliskuu maata näyttää". Toivottavasti edes vilauttaisi.

Jos nyt olisi kesänkuuma iltapäivä, maistuisi kukikas salaatti.

Siniset kukat ovat kurkkuyrtin (Borago officinalis) kukintoja, liilat siivut kanelibasilikaa. Kurkkuyrttiä ei saa kuitenkaan nauttia liikaa, sillä sen lehdet ja kukat "sisältävät maksamyrkyllisiä ja syöpävaarallisia pyrrolitsidiinialkaloideja, jotka aiheuttavat koe-eläimille myös perimävaurioita", kerrotaan Tiede-lehdessä. Mutta vähän pitää maistella, jos ei muuten, niin siksi, että saa jännitystä elämään.

Niiden lisäksi laittaisin lautaselle köynnöskrassia (Tropaleum majus). Tuon kukan alla roikkuvan pörriäisen jättäisin syömättä ja ottaisin proteiinit grillistä.

Keltaisen krassin kylkeen lautaselle sopisi oranssi hengenheimolainen ja pari vihreätä lehteä, kunhan varmistuisi, ettei lehden alla majailisi mustia öttinkäisiä, joita sinne helposti kuivassa kasvupaikassa ilmaantuu. Tai oikeastaan en tiedä, tulisiko niitä kosteammassa paikassa kasvaviin krasseihin, kun kasvatan krasseja aina vain tässä samassa kohtaa.

Krassien kasvupaikan tulisikin alan kirjallisuuden mukaan olla "tuore" eli mukavan kostea. Olen joutunutkin näitä paahteessa kasvavia yksilöitä kastelemaan päivittäin.

Myös kanariankrassia olen kokeillut muutamana kesänä, mutta se tuntuu kukkivan selvästi myöhempään, kuin köynnös- tai matalammat pensaskrassit. Kukinta tuntuu jäävän puolitiehen syksyn jo saapuessa. Ja se harmittaa mua ehkä enemmän kuin kasvia itseään.

Krassien siemeniä on helppo kerätä syksyllä talteen. Niitä kannattaa liottaa yön yli ennen kylvämistä, niin itäminen nopeutuu. Värit ja versiot menevät iloisesti kylväjältä sekaisin, mutta se ei haittaa. Syvää väriä ja kasvun iloa on odotettavissa kuitenkin.