14. lokakuuta 2010

Granaattiomenan houkutus

Siinä se roikkui, aidan julkisemmalla puolella. Pieni kiertoliike ja granaattiomena olisi tarttunut turistipyöräilijän käteen. Hillitsin itseni ja jätin omput paikalleen.


Granaattiomenaa (Punica granatum) syödään sellaisenaan, sitä puristetaan mehuksi ja tahmeita siemeniä käytetään mausteeksi. Siementen kuorikerroksista saadaan punaista väriainetta, grenadiinia.

En muista, miltä granaattiomena maistuu, jos olen sitä tuoreena koskaan syönytkään. Sen sijaan viinirypäleen maun muistan, vaikken tästä, niin ikään aidan tällä puolen roikkuneesta tertusta maistanutkaan.


Korjaamatta oli tämä sato jäänyt. Tällaista ei mulle tapahtuisi, jos kreetalaista puutarhaa saisin pitää... Ja tällä hetkellä istuksisin odottamassa kypsymässä olevaa appelsiinisatoa. Tämä yksilö on joko vuoden toista satoa tai sitten myöhään, ensi keväänä kypsyvää lajiketta. Miten hyvänsä, vaalisin näitä pallukoita herkeämättä.


Ihan siinä puiden alla, mukavassa tuolissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti