24. lokakuuta 2010

Vihreää rappioromantiikkaa

Ovat ne vaan kauniita, romahtaneet kivimuurit ja raunioituneet rakennukset. Ja kun niiden läheisyyteen asetellaan jotain elinvoimaista ja vihreää, niin yhdistelmä on postikorttinen.

Hanian vanhastakaupungista näitä esimerkkejä löytyi.


Takimmainen kasvi näkyy olevan kesäkoiso, jota itsekin ruukussa kotipihalla monta vuotta vaalin. Nyt päästin sen menemään (kauniisti sanottuna), kun sen vanha paksu runko kuoli ja koko puunmuotokasvatus olisi pitänyt aloittaa alusta. 


Onko tämä kasvi nimeltään juoru? Luulisin niin, tätä löytyy monilta koti-ikkunalta, sisälläpäin kylläkin.


Minua viehättää näissä lämpimämmissä maissa se, että kaikkiin mahdollisiin paikkoihin laitetaan jotain vihreää. Kuten tälle ikkunalle. Mikäs tuossa on elellessä, kasvin ja ihmisen.

Alla päivänsini (Ipomoea tricolor) on vallannut pihakiviliikkeen myytävät liuskekivipinot. Voi arvata, kummalla oli kesällä kiihkeämpää, kauppiaalla kaupanteon äärellä vai luonnonvoimilla. Päivänsinestä löytyy muitakin voimia, sillä sen siemeniä käytetään huumeena. Kauniin kasvin haaskausta, sanon minä.


Heti Plataniaksen nurkilta sisämaahan päin lähdettäessä pääsee korkeampiin altituudeihin. Esimerkiksi näillä hujakoilla, jossa liikennemerkkikin hiukan vihertää.


Heti näillä main on autokorjaamo, jonka väki saa nauttia tuoreen basilikan tuoksusta joka päivä töitä tehdessään. He olisivat hyvä tutkimuskohde yrttien eteeristen öljyjen ja työn sujuvuuden yhteyden etsijöille.


Kuka ties suomalaisillekin työpaikoille, jokaiseen kulkuaukkoon, saataisiin jossain vaiheessa lakisääteiset basilikapensaat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti