28. syyskuuta 2014

Kompostidaaliat

Täytyy vaan jatkossa harrastaa puutarhailua todella löysin rantein. Nakella kasveja lehtikompostiin ja unohtaa ilman hoitoa sinne, hakea sitten vaan loppukesästä sieltä kukkia maljakkoon. Näin voi huoletta toimia ainakin daalian kohdalla, joita risukasassa kasvoi kaksi. Eivät näyttäneet kasvun merkkejä talvehtimisen jälkeen ruukuissa, joten heitin juurakot mäkeen. Tai no, kumpareeseen.

Siellä ne kestivät märän, kylmän, kuivan ja helteen. Ja alkoivat kukkia.


Olen saanut useamman leikkokukan sisälle –  ja näistä tosiaan raaskii leikata, kun ovat roskiskamaa. Kyseessä on joku piispakokoelmasta, en tosin (itselleni epäyllätyksenä) muista, että mikä.


Myös toinen kompostidaalia on piispain joukkiota, vähään tyytyväistä piispain joukkiota.


Kompostialueella (pönäkkä nimi parin neliön puuhapaikalle) on nököttänyt ruukku, jossa on kasvanut tänä keväänä ja alkukesänä orvokkeja. Olen riipinyt taimet kompostiin, mutta niin vaan siellä on alkanut pari siementä itämään ja uutta tainta pukkaamaan. Ja nyt tulivat kukat.


Lehdistö on härmäinen, kun ei ole ihan se paras paikka kasvaa, melko varjossa ovat siinä maan tasalla olleet. Mutta kasvun voima on valtava, se on pakko taas uskoa.

Kasvun tahto on ollut kova myös erinäisillä chileillä, joita (vähän turhan monta) laitoin tammikuussa kasvamaan. Tässä viimeistä satoa punaisista Caramel Bhut Jolokioista, keltaisesta Fataliista ja vihreästä Barbere Coffee Brownista (jota voi myös vihreänä natustella).


Tässä pitkä Fire (joka kypsyy tuollaiseksi kauniin punaiseksi) ja mieto Ancho Poblano, Meksikossa merkittävä herkkupaprika.


Ja tässä punaista Pimenta Diomaria, keltaista 7pot Brain Strainia, oranssia Aji Finlandiaa ja keskellä hyrrän näköinen Chocolate Scotch Bonnet (joka ei kevään säpinöissä poikki katkaistulla varrella ehtinyt suklaan väriä pintaansa saada).


Olen syönyt chiliä muun muassa wokkiruoissa, olen pakastanut puikuloita, kuivattanut kokonaisina ja puolikkaina, olen antanut tuttaville – ja savustanut.

Leppälastujen lempeässä sauhussa ja siitä kuivurin saharaisessa tuulessa kutistuneet chilit pistin koneella lastuiksi ja purkitin karkeista tyhjenneeseen lääkeyhtiön purkkiin. Muistan sitten annostella erittäin varovasti tätä aromikasta tulta.


Chileistä voi myös tehdä asetelmia, kun ei enää muuta keksi.


Niin se on, armaat ihmiset, että tämä kasvukausi alkaa ihan väkisinkin olla lopuillaan. Piha on siivottu niissä mietteissä, että hirmu nopeasti kaiken pitkään kasvatetun saakin riivittyä alas. Onneksi se on näin päin, sitä alkukevään ihanaa puuhailua ei voita mikään.

Syksyssä on siis parasta se, että ihan kohta on taas uusi alku.


Laitetaan sitten ne daaliatkin ihan kunniakkaille kasvupaikoille, annetaan suojaa ja ravinteita. Tai ainakin pyritään siihen jotakuinkin tosissaan.

8 kommenttia:

  1. Täytyy koittaa ensi vuonna tuota kompostointia ihan tosissaan.. ;) Hyvä määrä sinulla siellä tulisia aineksia. Minun mieto chilini teki kokonaista kolme hedelmää, jotka perheen mielestä ovat lähinnä paprikan makuisia. Ensi vuonna ehkä joku makuisampi lajike.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai oli chili niukalla tuulella? No, ensi vuonna meillä ei ole sitä alkukesän kamalaa märkyyttä ja kylmyyttä, sehän homehdutti melkein kaiken. Tai näinhän me itse päätetään, että tulee hienot chili- ja ruusukelit ;)

      Poista
  2. Upeat kompostikukat sulla, vieläpä daalioiden värisävyt yhdistyvät orvokeissa. Jos tuota oikeasti yrittäisi tehdä, ei anakaan multa onnistuisi. Niin kuin ei sitten onnistunut paprikatkaan tänä vuonna. Eikä moni muukaan, komeet mustat tomaattini on aina vaan raakileina.

    Kiitos virkistävästä iltapläjäyksestä ja mukavaa uutta viikkoa sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just niin, että kun alkaa jotain tuontyyppistä yrittämään, niin luu jää vetäjän käteen. Mutta kun vakaasti heittää jotain *roskiin*, niin siellähän ne elää ja kukoistaa vallan :o

      Oli kyllä ankea alkukesä, se varmasti hidastutti paprikoita ja tomaatteja. Mullakin yksi tomskulajike kypsyi just nippanappa syyskuun puolivälissä, kasvihuoneessa ei silloinkaan, kun oli liian varjoista. Chilit vei valot :)

      Aurinkoista viikkoa sullekin, Pirkko!

      Poista
  3. Toisilla kompostitkin kukkii;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin just, paremmin kuin paraatipiha :D Täytyykin tehdä pihasta yksi suuri sottainen lehtirisumultapaakkukomposti, sitten olisi komeeta...

      Poista
  4. Hei vautsivau! Joskus sitä yritää ja yrittää hoitaa ja huolehtia... kunnes huomaa, että kyllä ne vähemmälläkin huolenpidolla joskus pärjäävät. Täällä on jäänyt ihan hunningolle koko kasvusto kotiin, isukki kävi viimeiset tomaattipurkit raijaamassa ulos kasvihuoneesta. Ensi kesänä uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se just on, vähempikin puljaus riittää, jos ei nimenomaan ole suurta halua puljata ihan piirulleen. Joskus on kivaa nyppiä pieteetillä, joskus annetaan asioiden mennä ihan tasan omalla painollaan – ja yllätytään, jos jotain tulosta syntyy. Meilläkin kasvari tyhjennetty, mutta chilinrungot pukkaavat uutta kasvua. Ei niitä niin vaan listitä.

      Poista