Pieniä vikkeliä vieraita

Ai ettei pihalla muka tapahdu talvella mitään? Kasvit saattavat jurottaa, mutta pieneläimistöllä riittää vipinää. Muutama päivä sitten, iltapäivän hämärtyessä iltaan, ikkunan alla touhuili reipas metsähiiri.

Ruskea yltä, vaalea alta, ja perässä pitkä ohut häntä. Siinä se vipelsi edestakaisin, söi lintulaudan juurelta röpötyksiä ja kiipesi vasemmalla näkyvän jasmikepensaan oksankärkeen ja takaisin.

Toinen maatason vierailija on ilmeisesti päästäinen tai pieni myyrä (oikeammin kontiainen), joka liikkuu pääosin lumen alla onkaloissa.

Wikipedia tietää kertoa, että "aikuisten päästäisten eli "nokkahiirten" aivot painavat lajista riippuen keskimäärin kymmenesosan ruumiinpainosta. Useimpien nisäkkäiden keskuudessa tällainen suhde on harvinainen." Eli ei mikään aivoton onkaloitsija ole se.

Nämä jäljet kuulunevat oravalle, joka ei vieläkään ole löytänyt pähkinäautomaattiaan. En ole tosin nähnyt koko oravaa (yhtään oravaa) muutamaan viikkoon, missä lie talveansa viettää/ viettävät.

Tänä aamuna omenapuuhun lennähti närhi. Lintulaudalle se ei mennyt, katseli vaan ympärilleen jonkin aikaa ja sitten pyrähti pois. Voisin kyllä yrittää keksiä sille jotain omaa talvipurtavaa, sen verran kivan näköinen vieras se on.

Kuva Lasse. J. Laine, kirjasta Suomalainen lintuopas.