Tässä on ihanaa erityisesti se, että hän muisti mulla olevan pian tyhjenevä purkki samaa merkkiä.
On tosi hyvää narua, ohutta ja kestävää eikä yhtään karkeaa, niin kuin moni juuttinaru tuppaa olemaan. Ja åj då, vihreä naru on hankittu Uppsalasta, Linnén puutarhan myymälästä. Niin sanotusti botaniikan juurilta. Saapi tulla ensi kausi, minä ålen valmis!
Ja åj jåj, saattaisi äkkinäinen huudahtaa, kun ottaisi lusikallisen keltaista paholaisenhilloa. Varioin perushillosta kelta-oranssin version, kotimaista jalostusta olevan Aji Finlandia -chilin ympärille. Ripsautin Suomi-hengessä mukaan lakkoja. Åh!
Keltaista tomaattimurskaa en löytänyt valmiina, mutta keltaisista tomaateista sai nopsasti tuoretta silppua. Tuohon annokseen käytin 10 tomskua. Kuoret saa irti tekemällä haarukalla pari reikää ja kastamalla kiehuvaan veteen, kuori lähtee rullautumaan hirmu nopeasti.
Täältä löytyy punaisen hillon ohje, samalla tavalla syntyy keltainen kekrihillo. Hillittömän hyvää jotakuinkin kaiken ruoan kyljessä.
Åkei, te Åsat ja Åket, pitäkää ihana veckåslutet – paistetta luvattu!
Å la laa ! Kelpais mullekin :)
VastaaPoistaÅ la laa :)
PoistaÅj että kun on ihana kaunis etiketti narussa ja vielä oma purkkinsakin! Puutarhahifistelyä parhaimmillaan :-)
VastaaPoistaHerkun näköistä hilloa!
Sitä se on, hifistelyä, onneksi edullista ja viatonta sellaista :)
PoistaJälkikasvu on pitänyt näemmä silmänsä auki;)
VastaaPoistaNiin on! Sehän se ihmeeltä tosiaan tuntuikin :o
PoistaTyylikkäällä tavalla hauska juttu!
VastaaPoistaÅi, kiitos Akileija!
PoistaHyvä jälkikasvu! Ja kaunis hillo!
VastaaPoistaTapu tapu hänelle :) Ja kiitos hillokehuista, kröhöm.
PoistaÅnnittelut hyvästä hankinnasta! Sitä voi olla tosi onnellinen pikkujutuistakin jos hyvän tuotteen löytää :)
VastaaPoistaKyllä voi tosiaan pienistä asioista tulla ånnelliseksi :)
PoistaÅlemme aivan åtettuja tuosta narukerästä. Kaunista, käytännöistä ja kestävää, mutta ennen kaikkea kaunista.
VastaaPoistaHeheh, ålemme åtettuja åtetuksi tulemisestanne! Kaunista olla pittää, se on måttåmme.
PoistaÅj wau! Tuo ihan silmiä hivelee ja häikäisee tuo sinun keltainen mixtuurasi. Itsekin olen tässä kaavaillut, että tekisikös sitä paholaisenhilloa noista kyspyvistä punaisista tulisista pitkuloista... Täytyy ryhtyä toimeen! Mites paholaisenhillon säilyvyys? (On varmaan muuallakin kysytty...)
VastaaPoistaTäytyy vielä sanoa, että i-ha-naa kun jaksat mainioita juttujasi tänne kiroitella. Tunnustan, että kun luen läpi uudet blogipostaukset, Tontti 559:n sokerina pohjalle :) Itsellä kun tuntuu sujuvan päivitys sen verran hitaasti, kun ihan tarpeeksi tässä koneella tulee päivisin istuttua eikä puutarhassa tunnu mikään kukoistavan... :/
Kyllä se hillo ainakin kuukauden säilyy avaamattomassa purkissa, avatussa noin pari viikkoa. Mulla taitaa olla kolmen viikon ikäistä tuo avattu purkki, eikä mitään vanhentumisen merkkejä ole nähtävissä. Ja jos satsista tuntuu tulevan liikaa, purkin voi heittää jäähdyttyään pakastimeen.
PoistaVoi-miten-ihana kommentti tuo kiitostelusi, PilviPulla! Oi. Tulee herkistymä. Kiitos! Mielelläni minä kiroittelen, ihanille kaikille pilvipullille.
Veikkaan kosteutta myös: saman ilmiön huomasin kasvihuoneessa juuri, siellä tulee nykyisin öisin ihan hirmu kosteaa ja viileää. Eivät taida podit tykätä moisesta. Mutta pienet pisteet eivät haittaa syömäkelpoisuutta.
VastaaPoista