Y = yllätysvieras

Se on vaan niin, että joskus on tehtävä raakoja päätöksiä ja sitten toimittava päätöstensä mukaan. Tällä kertaa raaka päätös koski kasvihuoneen tomaatteja, jotka olivat toistuvasta, ankaralla kädellä karsimisesta huolimatta kasvattaneet taas huoneen täyteen itseään. Muuten hyvä, mutta niiden alla kasvaa pari chiliä ja ulkona sateessa likoavat sellaiset kasvit, jotka kovasti tykkäisivät jatkaa kesäänsä suojassa.

Eipä muuta kuin sekatöörit sormiin ja kaikki tomaatit nips naps pois. Y niin kuin Yksinäinen surmatyö.

Kovasti oli kasvustoa sikin sokin, raakileita eri vaiheissa ja kukkia iloisen keltaisena. Ei auttanut hempeily eikä lempeily, kylmästi vaan kaikki pois. Lähti siinä samassa jättisamettikukat ja tuoksuherneet ja mitä tuonne nyt oli tullut tupattua.

Mutta Y niin kuin Yes, nyt saavat chilit valoa ja monet sateensuojaa.

Hyvä päätös, sanoisin. Ja näillä viikoilla kasvari alkaa olla yön jäljiltä aivan kostea, joten laitoin yöksi yhden kynttilälyhdyn pitämään boksia kuivana. Aika tunnelmallistakin tuo valo, mutta toivottavasti ei mene kasveilta unirytmi sekaisin.

Ulkona taivasalla on tomaattia vielä muutamassa ruukussa. Poimin äsken noin viikon aikana kypsynet hedelmät, tämän jälkeen tulee vielä muutamat salaattitarpeet. 

Tällä yksiköllä/ yksilöllä on kyllä varmasti jonkun sortin identiteettikriisi. 

Chiliä on tulossa ulkoruukuista aika mukavasti edelleen. Intianminttu tuohon edelliseen postaukseen viestitellessään tuumi jättävänsä chilin kasvatuksen suosiolla kasvari-kasvattajille, mutta kokemukseni pohjalta arvioisin, että kyllä laji ihan hyvin kasvaa taivasallakin, jos kasvupaikka on suojainen ja aurinkoinen ja jos lajike on sen sorttinen, että se tarkenee Suomen kesässä.

Tällaisia näyttävät olevan kaikki tänä sesonkina kasvattamani chilit, vain Caribbean Antillais on tehnyt vain muutaman podin, mutta niin se käyttäytyi sateisenakin kesänä. Hän ei selvästikään tykkää kasvatustavoistani. Olkoon, mokoma. Y niin kuin You're out.

Mutta esimerkiksi isoa podia pukkaava Aji Finlandia on tehnyt ulkosalla ihan mukavasti satoa. Toinen, kuvan taimi tekee isoa, hitaammin väriä vaihtavaa puikulaa, ja toinen huomattavasti pienempää ja runsaampaa satoa.

Ja luottolajike Hot Super Chilli F1 tekee koko kesän runsaasti podeja, joiden väri vaihtuu aika nopeasti vihreästä punaiseen – ilman erityishoitoa. Vettä, valoa ja joskus kasteluravinnetta, ja hän on tyytyväinen.

Ja kun joen vesi on lämpöisempi kuin aamun ilma, niin koiria ulkoiluttaessa voi hyvällä syyllä laulaa että smoooke on the waaater.

Katsoin tuonne otsikkoriville ja muistin, että yllätysvieraastahan mun piti puhua. Joo, mutta ennen sitä Smoke on the waterista ja Deep Purplesta inspiroituneena yksi kuva. Olkoon sen nimi vaikka että Yksilöllisesti Yhdessä. (Ööh.)

Ja se yllärivieras? No hän osui näkökenttään tänään puutarhakierroksella. Olisi voinut jäädä huomaamattakin, kun kasvaa niin piilossa maassa, kahden ison ruukun välissä, liuskekivien väliin muodostuneessa sammaleessa.

Hän on viime vuonna kasvatettujen kasvien siemenestä putkahtanut... lobelia!

Hän on riippalobeliaa (Lobelia erinus 'Fountain Mix'). Tämä oli tasan ensimmäinen kerta, kun tällaiseen kuokkavieraaseen törmään. Onko teillä näkynyt vastaavaa vierasta?

Nyt se on Y niin kuin yllättävän kesäisen sunnuntain ylevää ja yntäymyksellistä jatkoa teille, ystävät!