10. elokuuta 2013

W = what?

Woihan nenä, aakkoset ne vaan hankaloituvat loppua kohti mennessä. On siirryttävä kolmanteen kotimaiseen :)

What? on kyllä kuvaava kysymys ihan suomen kielelläkin puhuttaessa. Tai oikeastaan "Whaaaat?" Sellainen kysymys pääsi suusta, kun bongasin mökillä valkoisen maitohorsman.


Maitohorsma voi kukkia myös vaaleanpunaisin kukin, mutta enpä ole aiemmin törmännyt kumpaankaan näistä erikoismuodoista. Valkoinen on virkistävä väri sen hehkuvan aniliininpunaisen jälkeen. 

Whaaat? kysyin myös lukiessani kahden vuoden takaista Avotakka-lehteä. Siinä pihasuunnittelija Eva Wuitelta kysyttiin, että "Mitä kasveja inhoat?" Rängräng, soi varoituskello. Se pärähti kahdesta syystä. Mielestäni tuollainen kysymys on varsin outo, miksi kukaan inhoaisi joitain kasveja, eikö se ole vähän turhan vahva tunne jaettavaksi kasveille? Eikö inhon tunteeseen tarvita jotain vahvempaa kuin rumanväriset terälehdet? Eikö inhoaminen itsessään ole kaiken kaikkiaan energian tuhlausta?

Tuollaiseen kysymykseen vastaaminen on taitolaji sinänsä, mutta ainakaan itse en oman yritykseni nimissä pihasuunnittelupalveluita markkinoidessani (kyllä, jokainen lehtijuttu on osa julkisuuskuvaa) alkaisi luetella inhokkikasvejani.

"Nämä ovat tietysti makuasioita. Itselleni en kyllä ottaisi hanhikkeja, morsius- ja ruusuangervoja, syreeneitä, kurjenpolvia, kartiotuijia enkä ruusuja, paitsi juhannusruusuja", Wuite vastasi.

Rängräng. Olisi varmaan kannattanut sanoa vaan, että "Nämä ovat tietysti makuasioita. Jokaiseen pihaan ja jokaiseen makuun löytyy varmasti ne omat suosikit." 

Kas joku potentiaalinen asiakas saattaa olla intohimoinen ruusujen ystävä tai mahdollisesti vaikka kurjenpolvifani, eikä sellainen ihminen tilaa pihasuunnittelua ihmiseltä, joka hänen lempikasvejaan inhoaa.

Myös kuluva kesä nostattaa huulille kysymyksen Whaaat? Että onko todella oikeasti ollut näin mahtavan aurinkoiset ja helteiset säät, että jopa risiinin siemenet ovat ehtineet kypsyä. Ensimmäistä kertaa risiininkasvatusurani aikana näin on edes aikomus tapahtua. Ura on ollut noin 10 vuoden mittainen. 

Tässä risiinin siemenkotia. Kuin heppuja, joilla on piikikäs irokeesi ja muhkeat pulisongit.


Kota jakautuu kuivuessaan kolmeen osaan, joissa kussakin on yksi siemen. Voilá!


Myös umpipurkkeihin istutetut perhosorkideat turskauttivat huulille sanan Whaaat? Ne ovat nimittäin intoutuneet kasvattamaan uusia kukkavanojen alkuja sen sijaan, että olisivat sanoneet yhteistyösopimuksen kokonaan irti moisesta kohtelusta.


Kukkansa tiputtaneita kukkavanoja ei pidä leikata, vaan ne kuihtuvat itsestään, sanoo ohje. Joskus vanhat kukkavanat pukkaavat uutta kasvua, kuten tämäkin.


Siitä en ole kyllä kuullut, että jo kaksi kertaa kukkinut kukkavana tekisi uutta kasvua eli kukkisi kolmannen kerran. No tämä yksilö on tykästynyt kukkaoksiinsa niin, että tosiaan pukkaa kolmatta kukkaerää samaan varteen.


Kuten myös toiseen varteen. 


En voi kuitenkaan ottaa ansioita omiin nimiini, eiköhän tämä lämmin ja ihana kesä ole saanut kasvit innostumaan. Omaksi ansiokseni voin ottaa sen, etten ole ylikastellut heitä, kun purkeissa ei siis ole pohjareikiä.

Viime syksynä kukkinut ja talven työpaikan ikkunalaudalla kököttänyt yksilö on uudessa kukassa. Tuon yhden kukkavarren kaveriksi on kasvamassa toinen. 


Hän ei ole saanut ravinnokseen kuin vettä, täytyisi muistaa nuppu- ja kukkavaiheessa antaa orkidealannoitetta kerran kuussa. Mutta ei se ole tahtia näemmä haitannut, uusia juuriakin tulee kolmen nipussa.


Koko kesä on tosiaan ollut yhtä ihmettelyä, kun säät ovat olleet niin muhevat. Ei voisi mun mielestä nämä kuukaudet paremmiksi muuttua.

Ilmeisesti Ipomoea purpureakin (aitoelämänlanka) sen juuri eilen tajusi. Ihan hyvissä ajoin esikasvatetut taimet ovat olleet ihan vaan  lehtiköynnöksiä tähän asti ja ajattelinkin, että ei niiden kasvatteluun kyllä kannata niukkaa tilaa keväällä haaskata. Ehkä kasvi on ajatustenlukija, kun äsken ulkona tsuppaillessani havahduin siihen, että Whaaat?, koivu kukkii.


Sinne se oli kiivennyt koivun oksiin ja avasi kukkansa yhdellä kertaa. Liekö sateisemmat päivät avittaneet tätä ilmiötä, en tiedä, mutta kyllä kai sitä ensi keväänäkin voi muutaman siemenen tätä lajia laittaa...

Leppoisaa lauantaita, ihmiset! Tai niin kuin W-kirjaimen kohdalla sanotaan, Wonderful weekend, wriends!

23 kommenttia:

  1. Whanks! Onpas kummastuttavia asioita, päälimmäiseksi kyllä nousi tuo kurjenpolvenvihaaja jonka pisteet laskivat päässäni suurella wropinalla alaspäin. Se on joskus pienestä kii ;)
    Sun orkidea totesi, että wanhassa wara parempi :) Puutarhassa on nyt kyllä todella erikoista, troopppinen sää muuttaa maisemaa jo parissa päivässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wropinaa, sinä sen sanoit :) Ei kannata ylenkatsoa mitään kasvikunnan edustajaa, kas siinä helposti katajaan kapsahtaa.

      Orkidea taitaa olla ekohenkinen kierrättäjäluonne. "Kyllä tästä tikusta vielä hyvä kukkavarsi tulee."

      Poista
  2. Muotikin tulee ja menee, eikös nuo listatutkin ala olla taas enemmän arvossaan...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kaikki muuttuu, jopa se oma mielikin, joten ei kannata hakata kiveen mitään. (Paitsi hautakiveen, siinä ollaan melko lopullisen äärellä, eh.)

      Poista
  3. Hieno on kesä ollut, vaan eikös teillä ole ollut sitten kuivuus kiusana??! No nyt ripeksi täälläkin sen verran, että nurmikko taas vihertää, mutta kyllä maa on sittenkin todella KUIVAAAAA;( Kaivoin eilen istutus kuoppaa ja vaikka kaivoin ja kaivoin niin kuivaa pölyä vaan oli vastassa:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ole kuivuus sillä tavoin kiusannut, kun ei ole nuoria kasveja ja isot puut varjostavat "nurmikkoa", enkä ole kaivanut kuoppiakaan. Ruukkuja saa aina varautua kastelemaan joka päivä, joten se on jokakesäistä normihommaa - sade harvoin niitä riittävästi kastelee. Mutta jos tuonne olisi mennyt lapion kanssa puuhailemaan, niin olisi varmaan pitänyt käyttää hengityssuojainta pölyn takia.

      Poista
  4. Onneksi on myös niin paljon ihmeteltävää, että saa kaikenlaiset kirjaimet hyödynnettyä. Hieno ja koristeellinen koivu sinulla! Kertakaikkiaan Wonderful.

    Jos itse joskus suunnittelijan ottaisin pihaani (uskaltaisin näyttää rikkaruohot ammattilaiselle), niin pitäisi kyllä suunnittelijan olla hyvin avarakatseinen kaikille kasveille. Eikä varsinkaan kurjenpolvia saisi missään nimessä hyljeksiä. Ihan kamalaa tuollainen syrjiminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kyllä tässä harrastuksessa ihmeteltävää riittää vaikka ottaisi vielä numerotkin käyttöön! Ja erikoismerkit, heh.

      Olen ihan samaa mieltä, että kurjenpolvia kammoksuvalle suunnittelijalle ei paljoa löytyisi tältä tontilta työsarkaa ;)

      Poista
  5. Minä olen vain kuullut valkoisesta maitohorsmasta, aika ihana. Ne taviksetkin on oikeestaan ihan kivoja, ei ehkä omalla pihalla, mutta muuten;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mullekin melkoinen yllätys nähdä tämä kasvusto siinä tien reunassa ja todeta, että kyseessä tosiaan on maitohorsma. Siihen aikaan kesästä ei metsätien reunassa paljon valkoista kasva, ainakaan näin isokokoista, siksi kiinnitti huomion.

      Minäkin tykkään maitohorsman sähäkän punaisesta väristä ja reippaasta olemuksesta, mutta en tontille uskalla siirtää :)

      Poista
  6. Wsiis saitko itsellään valkoisen horsman, kääk, tämä täällä muuttuu wihreäksi ! Manguin eräältä puutarhaimmeiseltä tänä kesänä tuota, ja häneltä saamani juurenpätkät eivät ole lähteneet kasvuun, ei vaikka lähes joka päivä käyn katsomassa, ja vähän olen tonkinutkin ruukkua. Sulla on aarre !
    Niskakarvani nousivat pystyyn lukiessani mitä kirjoitit Wuiten sanoneen :( :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ottanut walkoista horsmaa kotiin, näin sen mökkipaikkakunnalla metsätien reunassa. Ehkä se kasvaa siellä ensi vuonnakin, ja jos olen oikeaan aikaan paikalla, niin otan sulle siemeniä talteen?

      Joo, kyllä minäkin tuota juttua lukiessani olin aika ymmälläni :(

      Poista
    2. Valkoinen horsma olisi nätti myös kotipihassa, kunhan vähän valvoo sen leviämistä. Juu jos satut paikalle, niin pidä mielessä :) Toivon toki vielä, että jotain vihreää ilmestyisi siihen valvomaani purkkiin.

      Poista
  7. Wau, miten kaunis orkidea!
    En ole myöskään valkoista horsmaa nähnyt. Enkä myöskään ymmärrä kasvien inhoamista, paitsi petunian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Akileija, tuo orkidea kyllä kivan värinen ilmestys, keltainen taittuu jännästi vihreään (ei taida kuva tehdä oikeutta sävyille).

      Hahah, vai et liiemmin tykkää petuniasta. No, onneksi epäsuosikeiltaan voi välttyä ainakin omassa puutarhassa kohtuullisen helposti :)

      Poista
  8. Tunnustusta pukkaa: http://vaaleanvihrea.blogspot.fi/2013/08/tunnustus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vaalean vihreää, ihana juttu!

      Poista
  9. Whaaat? Mä kyl menin ja leikkasin orkideani oksan, kato ku en tiänny ettei sitä saa leikata, mut en mä oikeen usko, että siitä muutenkaan olis enää elonjatkajaksi, vähän pääsi korputtuun välillä. Mulla on ilmeisesti taipumusta niukuuteen, siis kastelussa.

    Mä en tolta eukolta tilais pihasuunnitelmaa, haukku kaikki mun lempparit. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei korpusta saa enää nisupullaa :) Se onkin jännä juttu, että joillain orkideayksilöillä ainakin osa kukkavarsista kuihtuu ihan laakista keltaisen kautta kuoloon, mutta näillä tyypeillä ne ovat näköjään ikivihreitä. Liekö muovia koko kasvi, joku tekee vaan mulle jäynää liimaamalla siihen "kasvun osia"?

      No ei jäänyt munkaan pihalle mitään tuon listan ulkopuolelta. Löytyy hanhikit, syreenit, kurjenpolvet. Olen varmaan ihan out ;)

      Poista
  10. Tulipa mieleen tuosta Wuiten kommentista, että on ehkä sitten sitä ammattitaitoa kuunnella asiakasta ja käyttää myös niitä kasveja, joista ei itse niin välitä. Nimimerkillä suunnittelin asiakkaan pihalle pensashanhikkeja, vaikka en niistä pidäkään.

    Ja käsi sydämelle, pidättekö kaikista kasveista? Voikukasta, juolavehnästä, vuohenputkesta? Tuoksuvatukasta, vuohenkellosta, sinipiikkiputkesta, jättiputkesta, japanintataresta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta mooses se on palveluammatissa oleellinen taito olla asiakkaan asialla ja kuunnella hänen toiveitaan ja katsoa tilannetta objektiivisesti, parasta lopputulosta hakien, eikä lähtökohtaisesti latoa pihaan omia suosikkikasveja tai olla latomatta omia inhokkeja. Kyllä joku pensashanhikki voi olla aika ylivoimainen kasvi johonkin hankalaan kohtaan, miksi se pitäisi jättää suunnitelmasta pois siksi, että itse ei siitä _tykkää_, jos siis kasvissa itsessään ei ole ratkaisevaa "vikaa" vaan se ominaisuuksiensa puolesta kävisi kohtaan kuin puolukkasose lihapullaan (mikä sekin on toki makuasia)?

      En ole kyllä kuullut, että yksikään puutarhasuunnittelija suosittelisi istuttamaan asiakkaan pihalle juolavehnää, tuoksuvatukkaa, vuohenkelloa jne. Se olisi jo rikollista :)

      Totean vain, että esimerkiksi syreeni voi olla monen pihanlaittajan mieleen, mutta jos suunnittelija ei siitä pidä, niin todennäköisesti se jää pois hänen pihasuunnitelmastaan, mahdollisesti jostain muusta kuin kasvin sopivuussyystä... siinä on pointtini.

      Poista
    2. Vuohenkello on hauska "rikkaruoho" Naantalin vanhassa kaupungissa. :)

      Varmaankin tuoksuvatukkaa yhä suositellaan hyvän peittävyytensä ja sitkeytensä vuoksi hankaliin paikkoihin. Vähän niinkuin pensashanhikki on lyömätön sitkeytensä ja kuivuuden kestonsa vuoksi.

      Yleensä sitä itse pyrkii ohi omien mieltymystensä valitsemaan asiakkaalle kasvit, toki voi suositella jotain lajia, joka sitten taas voikin olla asiakkaalle totaalinen not.

      Jotkin aggressiivisesti kasvavat lajit ovat ainoa kulutuksen kestävä valinta vähän hoidetuille tai jopa laiminlyödyille paikoille, kuten esim taloyhtiöiden tai päiväkotien pihat.

      Voisihan sitä suositella juolavehnää, kun kaikki kerta haluavat helppohoitoisia pihoja. Juolavehnä hoitaa itse itsensä, myös naapurin pihalle. Eikä tarvitsisi leikata nurmea, kun ei siedä sitä. ;)

      Poista