24. heinäkuuta 2014

Pioniunikko ja salaattipelargoni

Joskus voi saada kaksi kasvia yhdessä, niin kuin pioniunikon kohdalla tapahtuu. Sain siemeniä ihanalta Intianmintulta blogiarvonnassa syksyllä 2012. Mielessä niiden kylvö oli jo viime keväänä, mutta tänä vuonna ajatus aktivoitui toiminnaksi asti. Mutta kannatti odottaa, katsokaa, mitä röyhelöitä:


Kukan taustakin on ihailemisen arvoinen.


Kukinta alkoi selvästi esimerkiksi tuliunikkoja myöhemmin, toki tällaisia kerroksia täytyykin hitaammin kypsytellä. Tykkään kovasti kukista (Papaver somniferum paeoniflorum 'Candy Floss'), kiitos vielä Intianmintulle Mielenlumoon, että sain mahdollisuuden tutustua tähän kaunottareen. Ensi keväänä kylvän taatusti lisää.


Kaksi kasvia yhdessä on myös salaattipelargonissa. Tosin ne eivät ole yhtä ja samaa kasvia, vaan ystävykset samassa amppelissa. Talvehtineen pelargonin sain keväällä työkaverilta, mullassa salamatkustajana mukana oli salaatinsiemen, joka iti omassa tahdissaan ja on nyt kasvattanut hienot vaaleanvihreät lehdet, jotka napsaisen huomenna aamiaisleiville.


Siilirouva puolestaan on kasvattanut kolme poikasta, jotka vaappuvat pihalla pelottomina ja hirmu suloisina. Ne puuhastelevat omiaan, vaikka seisoisi melko lähellä. 


Luin, että siilinpoikasia voi ruokkia heinäkuussa, jos siltä tuntuu. Laitoin heille ohjeiden mukaan hyvin turvotettuja koirannappuloita muussattuna lautaselle ja viereen raikasta vettä. Katsotaan, maittaako murkina. Ainakin muurahaiset maittavat, sen todistimme. Muurahaisesta ei jäänyt kuin lihaisa muisto vaaleanpunaiselle kielelle.


Herkullisen helteisiä päiviä teillekin!

15 kommenttia:

  1. Siilit ovat ssssöpöjä! Ja pioniunikot myös.
    Hassu yllätyssalaatti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyssalaatti pitäisi tulla kaikkien taimien mukana. Tuskin kukaan suuttuisi?

      Poista
  2. Pioniunikot on ihania!
    Ja siilit söpöjä:)

    VastaaPoista
  3. Hieno unikko, Vau. Tuo salaattipelargonia on kyllä uniikki, ei yhtään hassumpi. Onnekas sinä saat siililapsia seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilinlapset ovat visitoineet enää vain harvakseltaan, liekö täysin itsenäistyneet ja lähteneet lopullisesti omille poluilleen. Snif.

      Poista
  4. Voi siilit! Olen nähnyt siilin livenä varmaan joskus lapsena viimeksi... Täällä meillä niitä ei ole lainkaan, vaikka olosuhteet olisivat ihan hyvät talviuniin ja muuhun eloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä, miten siilejä on jossain paikoissa ja taas toisissa ei. Ja hienoa ajatella, että tämä laji on säilynyt vuosimiljoonia muuttumattomana. Elävä fossiili siis!

      Poista
  5. Kaunis tuo pioniunikko! :) Minusta tuntuu, että siilit on vähentyneet tosi paljon viime vuosina. Ainakin maaseudulla. Niitä ei nää enää missään! Kaupungissa onneksi vielä toisinaan näkyy yksilöitä, mutta niitäkin jää paljon autojen alle. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovatkohan ne tosiaan muuttaneet maalta kaupunkiin isommissa määrin, jännä juttu. Ruoan perässäkö tulleet vai mikä lienee syynä. Toivottavasti tekisivät kohtalaista paluumuuttoa pian!

      Poista
  6. On ne vaan ihania! Siilit ja pioniunikot. Multa ei puutu kuin nuo ekat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta toinen kahdesta on tosi hyvin :) Siilitkin varmaan tulevat, kun näkevät ohikulkiessaan ihanan puutarhasi.

      Poista
  7. Herttileijaa, täällähän on vaikka mitä erikoisuuksia. Erityisesti mieltä lämmittää salaattipelakuu, siinä kun on silmän- ja vatsaniloa yhdistettynä. Ihania hellepäiviä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olisikin ihan hyvä idea, niin kuin Sailalle tuossa mainitsin, että taimistoilla kylvettäisiin kaikkien taimien tyvelle salaattia ihan automaationa? Kyllä ne lehdet kaikille maistuisi, tai jos ei, niin naapurille ainakin. Omnom.

      Poista
  8. Hienoja ja hienostuneita kukkia tosiaankin, kiitos vielä ihanasta yllätyksestä! Vaaleanpunainen on aina paikallaan, sanoisin :)

    VastaaPoista