Etsin netistä suomennosta latinankieliselle nimelle "Mirabilis jalapa", löysin vain tuon sukunimen "Mirabilis", joka tarkoittaa "ihanaa", "hienoa" ja "erikoista". Sitä tämä muutaman millin pituinen kiekura nyt tosiaan tuntuu olevan.
Löysin myös tiedon, että kyseinen kasvi oli mukana Carl von Linnén kasvikellossa. Kasvihan avaa kukkansa iltapäivällä noin kello 16 aikaan, josta enkkunimikin tulee ("Four o'clock flower"). Tässä postaus väriä vaihtaneesta, talvet kellarissa viettävästä yksilöstä.
Mökinihmekukka on kotoisin Etelä-Amerikan Andeilta, jossa sitä on viljelty puutarhakasvina. Sieltä se on karkulaisena levinnyt Pohjois-Amerikan puolelle. Euroopassa kasvia viljeltiin jo 1540-luvulla, kertoo Tuija Saarinen. Täällä Saarisen erinomainen kirjoitus Linnén kasvikellosta kokonaisuudessaan.
Itselleni nämä itämässä olevat siemenet tuovat mieleen viime syksyisen Kreikan-matkan, josta ne mukaan tarttuivat. Silmissä välkkyy Välimeri, päänahkaa polttaa aurinko, suussa maistuu tsatsiki. Aah! Mikä mahtava voima näissä pienissä kasvipankeissa onkaan.
Kasvikelloa en kuitenkaan taida rakentaa. Menköön kesä ilman ajannäyttäjiä.
Aina täyteen syksyyn saakka.
Siis oletko saanut Mirabiliksen talvetettua tavallisessa kellarissa ? Mirabilista en ole koskaan itse kokeillut, mutta monesti ihaillut messuilla. Kukkiiko se koko kesän ?
VastaaPoistaOnpas mielenkiintoinen : )
Heippa sariw, ja kiitos ihanasta puutarhablogistasi! Etenkin ottamasi kuvat ovat ihan herkkua :)
VastaaPoistaMirabilis on tosiaan talvehtinut jo useamman vuoden kellarissa, omassa ruukussaan. Olen antanut sille vettä tipan silloin, toisen tällöin. Jonkinlaista vihreää kasvua se on sitten kevään korvalla viritellyt, mutta siitä ei ole yleensä ihan vankaksi kasvuksi, vaan ulos päästyään se sitten lähtee varsinaisesti "lentoon". Luulen, että sen olomuoto mullan alla on juurakko, jonka voisi myös nostaa ruukusta pois esim. turpeeseen, mutta näinkin tämä kuvio on toiminut.
M. jalapa kukkii melkoisesti koko kesän, noin juhannuksen tienoilta. Syksyllä se kukkii niin pitkälle, kuin aurinkoa vain riittää. Täysi aurinko on sille parasta, ja lannoitan mutu-tuntumalla.
Jotenkin tämä kasvi on tosi kiva, kun se pärjää aika pitkälti omillaan ja kukkii reippaasti, ja kukat tosiaan vielä tuoksuvat vienosti. Varret saattavat kaivata tukemista, kun se pyrkii kasvamaan pensasmaisesti.
Kyllä välillä tuntuu epäreilulta, että Etelä-Euroopassa tällainenkin kasvi kohoilee lyhtypylvään juurelta, ja täällä pohjolassa sitä pitää tehdä kaikki kommervenkit, että saa nauttia muutaman kuukauden viherryksestä :)