Nyt olen odottanut kevään laukeamista vähintään yhtä hartaasti kuin lapsena joulua. Jos johonkin voisi valittaa, niin murmuttaisin epäoikeudenmukaisuuden tunnusta. Että kun talvi on niin tolkuttoman pitkä ja pimeä ja kylmä, niin että eikö siitä keväästä voisi saada jotain kunnon merkkejä edes maaliskuussa?
Pliis?
Pääsisi ruohosipuli kasvamaan, niin että siitä saisi ekat maistiaiset huhtikuun puolella...
ja saisi sinivuokko avattua herkät kukkansa...
ja pystyisi perenna jälleen kohottautumaan maan pinnalle...
ja pirteät krookukset ilahduttaa talven nuuduttamaa. Mutta ei, ihmispolon oikeudenmukaisuustunnoilla ja säärintamilla ei ole mitään yhteistä. Se sitten vaan puhaltaa Jäämereltä ja Siperiasta, kun on puhaltaakseen.
Joulun odotusta sentään helpottavat jouluvalmistelut ja maistelut, mutta sulan maan ja +10 asteen odotusta ei tunnu helpottavan mikään.
Olisikin ehkä ollut parempi hurahtaa johonkin toiseen puuhaan. Kuten lumihiutaleiden tarkkailuun, roudan rapsutukseen ja jään kasvatukseen. Huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti