"Sitä mukaa kun olen keväisin leikannut omenapuita, olen tuonut niiden oksia maljakoon. Ne puhkeavat niin nopeasti vihertämään ja kukkaankin, että aina tulee hyvälle tuulelle. Toki herukan, koivun ja pajun oksat puhkeavat lehtiin vieläkin nopeimmin ja niitä tuleekin otettua maljakkoon tulppaanien joukkoon useinkin. Ja vähälumisina talvina tai myöhemmin keväällä olen ottanut myös mustikanvarpuja, niistä tulee ehkä kaikkein ihanimman näköisiä lehtivihreitä maljakkoon. Hauska tapa ulkoilla ja tuoda samalla kevättä tupaan."
Eli jos aikoo lähestyä puita tai pensaita sakset kädessä, niin oksat talteen ja maljakkoon.
Tässä pihakoivu näyttää viherryksen mallia 21. toukokuuta vuonna 2007.
Tuo leikkaaminen onkin sitten juttu sinänsä. Suuresti arvostamani Pentti Alanko kolumnoi uudessa Viherpiha-lehdessä ja muistuttaa, että puita ja pensaita ei pitäisi leikata vain leikkaamisen ilosta. Leikkaamiseen täytyy olla järkevä syy.
Asian toivoisi muistavan kaikkien taloyhtiöiden innokkaiden moniosaajien, jotka varmasti tälläkin hetkellä suunnittelevat pihapuihin kohdistuvia massiivisia tappitalkoita. Mikään ei ole surullisemman näköistä kuin puu, josta on pätkitty kaikki rungosta lähtevät oksat puolen metrin tapeiksi. Ne kasvavat ohutta piiskaa, ja sitten on ilmeisesti "hieno".
Tästä aiheesta minulla ei ole kuvaa, mutta jos sellaisen haluaisi, niin parin kuukauden päästä kohteita löytyisi. Valitettavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti