Mitäs jos inhoaa sekä pimeää, että sitä, että rakas harrastus on viety taas moneksi kuukaudeksi pois? Mistä semmoisen määrän positiivisuutta löytää, että ei huuda kesänkaipuutaan ilmoille joka paikassa ja lujaa?
Minä haluan takaisin omenankukkien herkän vaaleanpunaisen.
Haluan takaisin akileijan suloiset nuput.
Tahdon takaisin ajan, jolloin katselin luumupuun kukkivan valkoisena häikäisevän sinistä taivasta vasten.
Kaipaan kevään ensimmäisiä perennan alkuja, jotka puskevat huikealla voimalla mustan maan sisältä.
Haluan haistaa syreenin ensimmäisiä pieniä kukkia, jotka kylpevät valkoisessa valossa.
Ja haluan hetkeen, jossa ukonlaukka raottaa tiukkaan paketoitua kukkanuppuaan. Päiviin, jolloin suurin osa ihanuudesta on vielä edessä päin.
Ei, en halua käpertyä sohvalle kynttilän valoon, en halua juoda kaakaota torkkupeiton alla enkä katsoa ikkunasta myrskyävää iltaa. Haluan takaisin kesään ja kevääseen, eloon kuten muukin elollinen.
Jollain ihmeellä tässä on taas jaksettava odottaa monta pitkää päivää ja kuukautta. Tällä hetkellä tuo ajatus lähinnä itkettää, mutta ehkä tästä syyssurusta taas toipuu. Pakkohan sitä vaan on sopeutua.
Kaivele kranssivärkit esille ;). Osta kukkasientä ja kokeile asetelmien tekoa. Poimi käpyjä, huurruta ne lumispaylla. Hae sammalta...yhistele näitä kaikkia. Ehkä käsillä tekeminen lohduttaa kesänkaipuutasi... Kuuntele vaikka joululauluja...Kyllä se siitä!!! Pimeyttä on, mutta kun on mieleistä tekemistä, ei sitä pimeää huomaamaan. Minä en ainakaan kertakaikkiaan kerkiä huomaamaan sitä ;).
VastaaPoistaMultasormi, kiitos kivoista vinkeistä. Ihailen kyllä kovasti kranssitaitureiden kädenjälkeä, mutta oma sorminäppäryys ja visuaalinen silmä eivät tuota yhtä kauniita lopputuloksia :(
VastaaPoistaMietin tätä asiaa pitkään, ja päädyin tulokseen, että puutarhailussa mua kiehtoo eniten se kasvien kasvu ja muutos. Sitä kaipaan kovasti niinä aikoina, kun pihalla ei voi puuhailla mitään (muuta kuin lumenluontia).
Mieluinen tekeminen vie tosiaan ajatukset pois ikävistä asioista, mutta nyt tuntuu, että mieluisinta olisi lähinnä nukkuminen ja telkkarin katselu. Ei kovin fiksua kumpikaan isommassa mittakaavassa... mutta kuten sanottu, kyllä tämä tästä.
Jouluvalmistelut alkavat marraskuussa, sitten on taas ihan nastaa - tai oikeastaan tosi nastaa :)
:). Hieno homma kuulla että tykkäät jouluvalmisteluista. Joulua laittaesa nämä pimeät menee joutuin, torttutaikinoita näytti olevan jo pakastealtaassa. Ensimmäiset tortut paisetaan pyhäinpäiväksi. Sattumalta meillä tuoksuu just nyt joulu, kun lapset paistaa viime vuotisia taikinoita...
VastaaPoistaJa kun joulu ja uusi vuosi on ohi, päivät jo jatkuu.
Täytyykin tutkia pakastinta, että löytyykö sieltä viime sesongin taikinoita... niillä on hyvä aloitella joulukauden leipomukset.
VastaaPoistaLueskelin tuossa juuri erinäisiä joulublogeja, joillakin ovat valmistelut jo aika pitkällä. Mulla menee tähän kesän loppumisesta toipumiseen aina suunnilleen tämä lokakuu, mutta sitten se kääntyy joulun odotukseksi. Lähinnä koristelen taloa, kuuntelen joululauluja, leivon ja juon glögiä eli joulukortit ostetaan kaupasta :) Tai eihän sitä koskaan tiedä, jos sisäinen askartelija heräisi tänä vuonna oikein tosissaan...