22. marraskuuta 2011

Marraskuu, voi marraskuu

Olipas pitkä väli edellisen postauksen jälkeen, puolitoista viikkoa. Ajatukset ovat olleet koko kuukauden kovasti toisaalla, tarkalleen ottaen läheisen kuolemassa. Nyt hautajaisten jälkeen olo on selvästi kevyempi, asia tuli luonnolliseen päätepisteeseen.

Puutarhaihmisenä oli surullisenkaihoisaa valita hautavihkoa: kauniit, huikean isokukkaiset ruusut tekivät kunniaa ystävälle, mutta olisi suonut hänen saavan ne kotiinsa maljakkoon, vaikka syntymäpäivälahjaksi.

En ottanut kuvaa ruusuista, muistan kyllä niiden upeuden aina.

Tämä huurteisen olomuodon saanut asteri ilmentää jollain tavoin tämänhetkisiä fiiliksiä.


Päällimmäisenä on kuitenkin ymmärrys siitä, että kuolema on osa elämää ja että elävien aika on tässä ja nyt. Eli eteenpäin mennään, kuten se kuuluisa mummo lumessa...

Joulua en ole juuri vielä tuonut taloon, satunnaista led-valoilla täytettyä lyhtyä ja Ikeasta hankittua paperitähteä lukuunottamatta.


Tähden koko sakaran päästä toiseen on 1 metri, eli melkein koko ikkunan täyttää se. Täytyy myöntää, että kaupassa se näytti hiukan pienemmältä... mutta kyllä mä siitä tykkään. Enemmän on riittävästi, hmm.

Joulukukkia en ole nähnyt kuin mainoskuvissa, ensi viikonloppuna on pakko päästä hyasinttiostoksille. Tuoksua tarvitaan, ja kiivaasti. Tuoksutuikut ovat hyvä varatuoksulähde, mutta kyllä kukkien tuoksu vie 6-0 voiton.

Vuosi sitten kukkinut perhosorkidea on kypsytellyt uusia kukkanuppuja pimeydestä huolimatta.


Heillä taitaa mennä vielä ainakin pari viikkoa, toivotaan, että jaksavat muhkeutua edelleen. Toinen kukkavana oli hitaampi, mutta nyt sen kukkimista on enää turha odotella. Tiputin nimittäin kiikkerän ruukun lautaselta, jolla kannoin kasvia kasteluoperaatiosta takaisin olkkariin. Se toinen kukkavana katkesi oikein rapsakasti keskeltä poikki.

Onneksi olen niiiiin kärsivällinen tarhuri, etten edes kironnut. Pientähän tuommoinen vastoinkäyminen tässä maailmankaikkeudessa on... Noh, tosiasiassa en vaan jaksanut suuttua. Ei tässä pimeydessä jaksa edes hermostua :)

6 kommenttia:

  1. Osanotto myös täältä.

    Samoin kuin sinä, olen myös huomannut että suuressa huonekalu hallissa suuri näyttää sopivalta, mutta kotona sama on vähän eri mittasuhteessa.. Samaisesta liikkeestä valitsin "päivänkakkara" valaisemesta sen isomman version, joka nyt tuolla olkkarin puolella täyttää ilmatilan, mut komia on ;)
    Kaunis tähti ja vau, omat orkkidean nuput..

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hanna!

    Juu, tässä kävi kyllä just noin klassisesti, että olkkari ei ollutkaan Ikea-hallin kokoinen :) Mutta olen samaa mieltä, että komeaa on, vaikka suurensorttista, heh.

    Saa nähdä, miten orkidean nuppujen käy, kyllä on viime ajat ollut eteläikkunallakin niin tuhottoman pimeää. Paitsi tuo tähtihän valaisee, jospa se kasvi ymmärtäisi imaista siitä ne tarvitsemansa luksit...

    VastaaPoista
  3. Osanottoni suruusi.
    Kaunishan tuo jättitähtesi on kuin mikä, hih!

    VastaaPoista
  4. Elämäni matkat, kiitos kaunis.

    Niin, ja kiitos kehuistakin, tuo kromosomihirviö kyllä tarvitsee kaiken kannustuksen, heh.

    VastaaPoista