12. lokakuuta 2014

Chilikranssi | Hyvästi Into-Liana

Chiliä on nyt syöty, pakastettu, jauhettu ja savustettu siihen malliin, että täytyi ottaa pyssy esiin. Nimittäin kuumaliimapyssy. Ja stryroksinen ympyrä ja kuivattuja chilejä. Sitten vaan pyssy kauniiseen käteen ja puikuloita latomaan. Siinä se syntyi lauantai-iltana, telkkaria kuunnellessa. Tulinen puhdetyö.


Mainittakoon vielä, että rusetti on kankaanpala, joka on harsittu nauhaksi samoin pikkukätösin. Manuaalisesti. Mekaanisesti. Huhuh, hirmuinen ponnistus.

Käsitöistä saan aasinsillan liaani Into-Lianaan ja hänen ruukustimeensa. Tiedättekö, mulla on nyt teille ikävänpuoleisia uutisia. 

Intoa ei enää ole.

Minä tapoin hänet.

Minä tapoin hänet uuden ruokapöydän takia.

En ampunut häntä pyssyllä, vaan leikkasin sydämettömästi oksasaksilla pienempiin pätkiin ja lopuksi heitin juuripaakun pois. Tyhjensin kotinsa ja heitin ruukustimenkin menemään. Pidin mielen jääkylmänä, mutta taustalla tunsin surua. 

Puolustelen tekojani sillä, että lompakossani on edelleen siemeniä, joista uusi liaani voi kasvaa. Intoa ei tietysti voi mikään toinen köynnös korvata. Mutta jostain täytyy luopua uutta saadakseen. Ja ensi kerralla tiedän liaanin huiman kasvuvauhdin ja osaan varautua sen tarvitsemaan kasvutilaan. 

Ensi keväänä on uuden alku. Uusien chilien ja uuden trooppisen köynnöksen. Niin se menee.

12 kommenttia:

  1. Kyllä sitä niin kovin noihin kasveihinsa kiintyy, vaan joskus on pakko luopuakin, tila ei riitä millään loputtomiin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, vaikka kyllä tuntuu ikävältä heittää elävä kasvi pois. Samasta syystä pikkutaimien harventaminen on tuskaa. Mutta joskus täytyy vaan mennä tylyllä linjalla :(

      Poista
  2. Vietin pienen hiljaisen hetken Inton muistoksi. R.I.P.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko. Minäkin mietin häntä pitkään. Melko veijari oli.

      Poista
  3. Juuri viime viikolla mietin, mitä Into-Lianalle mahtaa kuulua. No, nythän sitten tiedän. Ei sitä voi ihminen viidakkoa kotiinsa kasvattaa, ei, vaikka kuinka mieli olisi ;)

    VastaaPoista
  4. Joskus vaan täytyy olla lujana ja tehdä mitä puutarhurin pitää tehdä. Heippa Into-Liana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Tämä harrastus se kasvattaa ihmismielen kaikkia puolia.

      Poista
  5. Vau mikä kranssi!
    Ensi keväänä kakkosintoa kasvattamaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pioni :) Ja kyllä, ensi keväänä uudet kasvatukset – ja uudet kasvattelupaikat.

      Poista
  6. Hieno kranssi! Oikein jouluiset värit;)

    VastaaPoista