Juuret on

Välillä hämmästyttää, kuinka elinvoimaisia kasvit voivat olla. Marraskuun lopulla mökin pihalta napsaistu kataja on viettänyt yli kolme kuukautta pullon henkenä, pari kuukautta tyystin ilman päivänvaloa, vain pöytälampun kajo kaverinaan.

Eikä mitään, se on tehnyt oksankärkiin uutta vihreää kasvua ja kasvattanut vedessä juuret.

Myös muratinpätkä on asustellut pari kuukautta pullossa, ikkunan edessä harmaata ihmetellen. 

 

Juuria on silläkin ihan kiepiksi asti.

 

Myös joulukuun alussa lumisateen edeltä yrttikärrystä napsaistu askartelutimjami on ollut elossa koko tämän ajan. Pullossa sekin.

 

Tarkalleen ottaen yksi varpu tuosta läjästä oli elossa. Se oli tehnyt ihan uutta kasvua, näkyy kuvassa keskellä. 

Söpöt pienet juuret oli hänelläkin.

Istutin pulloveikot multaan, saas nähdä, pysyvätkö hengissä kiinteämmissä kuvioissa.

Pikkuorvokit ovat itäneet, koulin niitä tänään omiin yksiöihinsä. Hauska yllätys tuli vastaan, kun multaan on loikannut salamatkustaja, joka on muina siemeninä itänyt.

 

Joku chilihän se siellä. Valeorvokki. Selvää lempikasviainesta.