Oranssia jatkoa

Pääsiäisen pukkasi ihan tuosta vaan, siellä nyt ollaan. Yhtään virpojaa ei ovella tänä sesonkina käynyt, joten itse piti vitsansa vääntää. Naapuritaloyhtiössä oli juuri kaadettu jotain puutapensasta, olisikohan liian isoksi havaittua terijoensalavaa tai muuta pajuhtavaa, kun oksat niin fleksiibelejä olivat. Siitä napsin tukon mukaan ja kierittelin höyheniäsulkia rautalangalla väriksi.

On se vaan linnunturkki pehmeää, voi hyväntähen.

Mämmimaljoja pääsi pitkästä aikaa kilistämään, pohjalla ja päällä appelsiinimarmeladia, mustan päällä vaniljavaahtoa. Ihmeen hyvää, sano.

Valoisaa ja värikästä pitkän viikonlopun jatkoa, kohta päästään kaivamaan mustaa muualtakin kuin tuokkosesta!

Keiki kukkii (+ kysymys)

Kevät keikkuu kuin myanmarilainen juna eilisessä matkadokumentissa. Sateisena päivänä on aikaa kurkata huonekasvien suuntaan. Tällaisia hässäköitä täällä.

Kyseessä on muutaman vuoden ikäinen (siis mulla muutaman vuoden ollut) perhosorkidea, joka on tehnyt vanhaan kukkavarteensa poikasen eli keikin. Juuret ovat jo niin vankat, että keikin voisi irrottaa omaan ruukkuunsa. Huomenna, huomenna.

Keiki alkoi myös loppukesällä tehdä itsenäistä kukkavartta, sen luonnollisesti katkaisin kantaessani kasvia kylpyyn. Ovenkarmiin vaan niks naks.

Jotain sissilajia tämä kyllä on, koska hän väänsi uuden kukkavarren pimeän talven keskellä, ja nyt kukkii kahdella kukalla.

Siis keiki kukkii. Kukkiiko koko keiki? Kyllä, koko keiki. 

(öh)

Ensimmäinen orvokinkukka on aina jännä tapahtuma. Minkä värinen tulee, sitä jännään monta päivää, kun nuppu alkaa näkyä. Tavanomaisesta valkoisesta ja vaaleankeltaisesta poiketen tänä vuonna avautui kaksivärinen ilopilkku. 

Lajikkeesta en pysty sanomaan enää mitään, hieno sukupuukaavioni lakkasi toimimasta, kun en pitänyt tarpeeksi tarkkaa kirjaa siemenistä. Oli kuka hyvänsä, ihana pikkuinen pioneeri hän on, ja nopeakin: Siemenestä kukkaan 7,5 viikossa.

Ennen keväänmakuisen viikon toivotusta yksi avunpyyntökysymys: Ninneli kysyy, tietääkö kukaan, mistä saisi rahapuun (Crassula ovata) siemeniä? Oletteko törmänneet niihin esimerkiksi jossain nettikaupassa? Kiitos avustanne! Ja keväänmakuista viikkoa!

Kolmen viikon tulppaanit

Ulkona on kiire. Kevät senkun kiihtyy, vaikka ollaan vasta maaliskuun puolivälissä. Vaikka kuinka kevättä talvisaikaan odotan, niin mietin, että voi se kai tulla liian nopeastikin. Se intiaanisielujuttu nääs.

Pian on sinivuokkokin valmis, ainakin kuukauden etuajassa.

Kolme viikkoa sitten ulos tuupatut leikkotulppaanit ovat olleet omassa elementissään, nyt vasta ovat alkaneet vanheta kunnolla. Olen ottanut ne muutamana yönä sisään, kun on luvattu pakkasta, mutta muuten ovat olleet ulkona räntäsateet ja muut kelit.

Kuvasta löytyy myös koira.

Siemenkylvökset ovat edenneet siihen pisteeseen, että chileille piti vaihtaa suuremmat potit. Osa taimista on jo aika suuria, osa vielä pikkuruisempaa kokoa. Chilejä on kuutisenkymmentä (joo, älkää sanoko). Muutamasta potista ei ole kuulunut inahdustakaan, mutta hyvin siis pääsääntöisesti itivät.

Pikkuorvokit ovat olleet tällä viikolla jo ulkona auringonlämmittämässä kasvihuoneessa karaistumassa. Ensimmäinen kukka avautuu näinä päivinä. 

On tämä ihmeellistä. Aurinko paistaa vielä aika matalalta tähän puuhaan, kun kaupunkioloissa estettä on joka suunnalla, mutta useamman hyvän tunnin ne saavat valoa. Ovat selvästi tykänneet, ihan pörhöilevät tuolla hyllyllä. Orvokkeja on tulossa noin 90, hyvin pysyi homma hallussa siis :) 

Ihanaa valoisaa viikonloppua, ihmiset, elämä on taas alkanut!

Varaslähdön varaslähtö

On tämä kyllä ihmeellinen talvi. Tai pikemminkin talvihko, kun ei ole kunnolla pakkasiksi ja nietoksiksi lähtenyt.

Ilmastonmuutos on katastrofaalinen asia, koskettaa etenkin niitä maita ja ihmisiä, jotka eivät sitä ole oikeastaan olleet mukana aiheuttamassa, mutta jos sitä ei tässä enempää tuskaile, niin leutoutta voi hyödyntää vaikka tuuppaamalla leikkotulppaanit tolpannokkaan.

 

Hus vaan kynttilälyhty, kiitos ja näkemiin. Nyt katsellaan värejä.

Tulppaanit ovat siis ihan leikkotulppaaneja, korissa on vesiastia. Pinkit oksat ovat koivunrisuja, niitä ovat talvituulet reippaasti ropistelleet maahan. Oksat on kevyesti spraymaalattu.

Nostan korin yöksi viileään eteiseen pakkasherran varalta. Otan korin sisään myös, jos päiväksi on luvassa miinusasteita tai jonkinlaista sadetta. Eihän heidän pakko ole ulkona olla, mutta kiva on ihmisen ikkunasta kurkata ja nähdä täplä kevättä. 

Valoisaa viikonloppua, kuntalainen! Kahdeksan päivää ja sitten alkaa MAA-lis-kuu.

Ei oliiveihin vaan multaan

Orvokkien kohdalla tapahtui taas se perinteinen. Ensin laitetaan yksi siemen per potti, sitten varmuuden vuoksi kaksi. Viimeisiin potteihin ripotellaan siemeniä sormenpäillä ja kun se on tehty, otetaan vielä yksi isompi astia ja heitellään loput siemenet sinne. Varmuuden vuoksi. Että jos ne yksittäiset kaksittaiset moninaiset siemenet eivät idäkään.

Pikkutaimia sitten koulitaan sormet krampissa ja ihmetellään, millä kaikki yksittäiset taimet merkitään. Sillä vaikka kuinka monta muovisälettä olisi vuosien mittaan ostanut, eivät ne koskaan riitä.

On alettava askartelemaan. Materiaalit otetaan entisten lasten entisestä materiaalivarastosta ja keittiön kaapista. Sillä mitä muuta cocktail-tikuilla tekisi kuin liimaisi niihin sametinpaloja. Ei niitä ainakaan martinien oliivitikuiksi tarvita, eivät tarhurit sellaista harrasta, sillä kynnet eivät kestä päivänvaloa ohuesta lasivarresta kiinnipitäessä.

Liimataan tikkuihin sametinpaloja ja tuikataan tikut potteihin muistuttamaan, että punaliput tarkoittavat sekalaisen värisiä pikkuorvokkeja. Ja koska liima ei pidä, niin nidotaan liput kiinni.

Sitten vaan yritetään näyttää fiksuilta ja älyllisiltä. Maltetaan mieli maaliskuulle, jolloin samettilippuja voi tehdä lisää. Luonnollisesti samettikukkia varten.

Juuret on

Välillä hämmästyttää, kuinka elinvoimaisia kasvit voivat olla. Marraskuun lopulla mökin pihalta napsaistu kataja on viettänyt yli kolme kuukautta pullon henkenä, pari kuukautta tyystin ilman päivänvaloa, vain pöytälampun kajo kaverinaan.

Eikä mitään, se on tehnyt oksankärkiin uutta vihreää kasvua ja kasvattanut vedessä juuret.

Myös muratinpätkä on asustellut pari kuukautta pullossa, ikkunan edessä harmaata ihmetellen. 

 

Juuria on silläkin ihan kiepiksi asti.

 

Myös joulukuun alussa lumisateen edeltä yrttikärrystä napsaistu askartelutimjami on ollut elossa koko tämän ajan. Pullossa sekin.

 

Tarkalleen ottaen yksi varpu tuosta läjästä oli elossa. Se oli tehnyt ihan uutta kasvua, näkyy kuvassa keskellä. 

Söpöt pienet juuret oli hänelläkin.

Istutin pulloveikot multaan, saas nähdä, pysyvätkö hengissä kiinteämmissä kuvioissa.

Pikkuorvokit ovat itäneet, koulin niitä tänään omiin yksiöihinsä. Hauska yllätys tuli vastaan, kun multaan on loikannut salamatkustaja, joka on muina siemeninä itänyt.

 

Joku chilihän se siellä. Valeorvokki. Selvää lempikasviainesta.

Uskoisko itsekään?

Näistä kahdesta hentoisesta pitäisi kasvaa isot kasvit, jotka kantavat muhkeita marjoja tukevilla oksillaan. Uskoisivatkohan itsekään, jos niille kertoisi?

Lehdet kuuluvat chili 'Pequantelle'. Jos kaikki menee epäuskosta huolimatta niin kuin siemenen koodipankkiin on kirjattu, kesän syömmellä kerätään tällaisia hedelmiä.

Kuva: Fataliiseeds

Saa nähdä, voiko tällainen ihme kohdalle taas osua. 

Ah, kevät. Alkaa oravallekin taas kasvaa tuoretta purtavaa.

 

Leppoisaa uutta viikkoa – valoisa aika pitenee viisi minuuttia joka päivä...!

Versoja syötäväksi

Kasvattelin krassia, tarkalleen ottaen taitaa olla vihanneskrassia hän. Mukavasti itivät siemenet, vaikkeivät ihan tuoreita olleet.

Siinä sitä on viher-energiaa aamun voileivälle. Paitsi ettei raaski leikata, ei saksia, ei napsia. Ovat liian söpöjä, liian keväisiä, liian nuoria. Katsellaan niitä silmänruokana vaan.

Nuupahtaneiden jatkoaika

Tammi-helmikuu tuottaa nuupahtaneita tulppaaneja, jotka saisivat helposti jatkoaikaa jään sisällä. Kukat tai terälehdet vaan kakkuvuokaan tai muuhun astiaan, kylmää vettä päälle ja ulos pakkaseen jäätymään. Yön yli tulee valmista, jos on muutamakin aste miinuksen puolella.

Kukat kelluvat, joten halutessaan kakun voi pakastaa kahdessa erässä: ensin kukat jäädytetään paikalleen täyttämällä vuoka noin puoleenväliin (alle puolenvälin) ja seuraavana päivänä lisätään toinen vesiannos jäätymään taas yön yli. 

Tämä rengasvuoassa pakastettu rinkula on koemielessä tehty kahdessa erässä. Yhdellä kertaa jäädytettäessä kukan pintaa saattaa jäädä näkyviin, mutta oikein nätti tulee niinkin.

Tulppaaneja (ja muuta materiaalia) tulisi hyvää tahtia pakastettavaksi, mutta pakkaset eivät ole olleet kovin suotuisat tänä talvena tähän puuhaan. Jos pariksi päiväksi on luvattu miinusmerkkistä, niin äkkiä vaan astiat täyteen ja ulos. Ellei sitten aio leipoa ihan oikeasti :) 

Roskassa kevät

 

Elokuussa suljettu kirjekuori tuoksui ihan helteessä kuivuneelle pellolle. Korsille. Sängelle. Hartaasti kaadoin sisällön valkoiselle paperille. Siemenkodan kuoria, kukkavarren pätkiä ja soikiloita siemeniä. Orvokin siemeniä.

Oli kyllä ihanaa käpistellä siemeniä ja kouhia multaa purkkeihin. Hanskat kädessä joo, ne ekat potit, sitten oli pakko työntää paljaat sormet säkkiin. Tuntui kuulkaa hyvältä.

Näistä tulee pikkuorvokkeja, joita olen useamman kevään kasvatellut. Niiden värikombinaatiossa ja värien muunnoksissa ei enää pysy mukana, mutta mitä välii. Jos kaikki menee hyvin ja historia toistaa itseään, niin kahdeksan viikon päästä avautuu ensimmäinen kukka. Kahdeksan hassunlyhyen viikon.