Löysin ompelukoneen vierestä pussin, jossa oli vuosien varrella kertyneitä kankaanpaloja. Otin Laura Ashleyn kukallisen, paksun puuvillakankaan ja leikkasin siitä suorakaiteen muotoisen palan. Ompelin sivut nurjalta puolelta yhteen ja siksakkasin suuaukon saumat.
Pussin koko on n. 28 (lev.) x 34 (kork.) senttiä. Pussinsulkijaksi ompelin kankaanpätkän, jonka reunoja en sen kummemmin päärmännyt – eihän sitä nyt helteellä ihan mahdottoman kauan jaksa ompelukoneenkaan edessä istua.
Pussin sisään ajattelin ensin laittaa pyöreitä koristekiviä, niin pussukan muoto pysyisi mukavan "pehmeänä", eikä sieltä töröttäisi teräviä kulmia. Muistin, että Kekkilän pientä koristekiveä löytyy vielä säkinpohjalta, joten käytin sitä. Kohtalaisen sileä sisus siitäkin tulee.
Tuo on kahden litran Minigrip-pussi, joten pikkukiviä on noin litran verran. Sitten vaan muovipussi kangaspussukan sisään, nauhalla kiinni ja stoppari kuistille välioven eteen.
Siinä hän nyt jarruttaa ilmavirtojen voimia. Pussi voisi olla vielä pyöreämpi ja muhkeampi, mutta asiansa se ajaa jo tuossa muodossa. On tuota kyllä kivempi katsella kuin savista vasemman jalan Crocsia.
A door stopper from some Laura Ashley's thick cotton fabric and small stones. I would have preferred bigger round stones to put inside the pouch but decided to use the material that I already had. Now the cooling winds are warmly welcomed... the porch door stays open for them.
Kiva idea : )
VastaaPoistaJa pussi on vielä helppo pestäkin....
Kiitos Sari, ajatus ei tosin syntynyt ihan omasta päästä, mutta en muista, mistä se on sinne iskostunut :)
VastaaPoistaJa jos löytäisi vahvaa "läpikuultavaa" kangasta, pussiin voisi kerätä hienoja sileitä rantakiviä kotomaasta ja ulkomailta ihaltavaksi aina sisään ja ulos kulkiessa. Muistoja, muistoja...
Pirteä vaihtoehto noille meidän muovikapuloillekin! :)
VastaaPoistaHeh Terhi, kaikenlaisia objekteja tuonkin oven eteen on vuosien saatossa kulkeutunut, varsinaista ovistopparia ei kyllä koskaan... hitaasti hyvä tulee näköjään tässäkin asiassa.
VastaaPoista