Aina yhtä kaunis kuntta oli pukeutunut keskikesäiseen asuun. Variksenmarjat näyttivät jo kypsiltä.
Variksenmarja (Empetrum nigrum) sopii kuulemma miedon makunsa vuoksi esim. karviaismarja- tai raparperihillon yhdeksi elementiksi tai kuivattuna jauheena "superruoaksi" vaikka jogurtin kanssa nautittavaksi. C-vitamiinia marjassa on runsaasti, mutta varikset eivät sitä Wikipedian mukaan ravinnokseen käytä, kanalinnut kylläkin.
Myös kanerva (Calluna vulgaris) oli avannut vaaleanpunaisia kukkiaan.
Näiden rinnalla kasvaa paria eri jäkälää.
Tuo palleromainen, vaaleanvihreä laji lienee palleroporonjäkälä (Cladonia stellaris) ja etualan harmaampi laji on ilmeisesti harmaaporonjäkälä (Cladonia rangiferina). Asiaa paremmin tuntevat, korjatkaa, jos olen ihan hakoteillä, kiitos :)
Noihin kasveihin kun vielä lisää muhevanvihreitä pieniä männyntaimia ja tummempaa katajaa, niin värikokonaisuus on täydellisen harmoninen. Kyllä luontoäiti osaa tämän homman.
Kotosalla kasvit olivat jatkaneet elämäänsä poissaolostani huolimatta, heh. Myös kaikenlaiset ötökät olivat löytäneet tiensä yhteen sun toiseen kasviin, niin että mäntysuopaa sai sumutella ihan pilveksi asti. Luulen, että kirvoilla on kovempi halu lisääntyä kuin mulla on halukkuutta tarttua sumutinpulloon, joten kohta lehdet ja kukkanuput ovat taas täynnä ei-toivottuja vieraita.
Muun muassa krassi vetää luokseen mustia munia tuottavia ötököitä. En jaksa tarkastaa, mikä siipiveikkolaji on kyseessä, ei kiinnosta näin kuumana päivänä... mutta liiskailen niitä sitten aina ohi kävellessäni, sillä haluaisin kyllä nähdä, miten kirsikanpunaisen krassin taru etenee. Väri on nimittäin hiukan "epävarma hot pink", siihen on alkanut tulla useamman kukan jälkeen oranssia sävyä. Tässä kukat vielä melko punaisia:
Mutta tässä varressa kukat ovat jo selvästi oranssinpunaisia:
Ei siis onnistu ihmiseltä sama kuin luontoäidiltä... värien massiiviset manipulointiyritykset tuntuvat kaatuvan omaan mahdottomuuteensa. Mutta varsin hauskaa on tutkia ja todeta näitä ilmiöitä.
Myös koristemaissi tuottaa jänniä ilmiöitä. Ne kasvattavat toista vartta täysikokoisen vartensa tyvestä, ja siihen tulee tällainen erikoinen tupsu.
Öh, mikähän tupee tuo oikein on, kysyy maissinkasvatuksen ensikertalainen. Selitys löytyykin hetkessä (mainosta mukaillen) interneteistä: siitähän muodostuu maissintähkä. Kasvin verson latvassa huituloivat hedekukat, tähkissä sijaitsevat emikukat.
Kuva: Wikipedia
Eli hedekukkahuiskula on tuo vihreä viuhka ja hiustupsu jää sitten kehittyvän tähkän kruunuksi. Huh, onpas monimutkainen systeemi näin äkkiseltään.
Eilinen päivä taisi olla kesän kuumin, taisi se 30 asteen raja mennä rikki täällä Helsingin seudullakin. Ilma seisoi ja tunnelma oli laiskanpulskea, mutta kimalaistyöläisellä ei ollut lomapäivää.
Siellä se huhki virginiantädykkeen pikkuisissa kukissa iltaseitsemän aikaan. Liekö ollut iltavuoro hällä. Mutta tuo kasvi (Veronica virginica 'Alba') on ihana, sitä täytyisi ehdottomasti saada lisää. Tässä postauksessa tarkempaa tietoa kyseisestä perennasta.
Ensi syksyksi ja talveksi olisikin itämässä pieni suunnitelma. Koska perennatilaa tarvittaisiin ehdottomasti lisää, samoin kuin ns. tyhjää istutustilaa pikkutaimille sekä vapaata tilaa suorakylvöille, niin nurtsipihalle pitää hahmotella lisää kohopenkkejä.
Mikäs sen mukavampaa pimeänkarkotustekemistä. No eipä juuri mikään :)
Ornamental corn 'Quadricolor' is ripening its spike below that funny hair. This is my first time as a corn farmer so all the progress of this plant seems sooo exotic.
On the other hand, exotic Nasturtium 'Jewel Cherry Rose' didn't like her looks as a hot redhead, she's turning her shade back to carrot, little by little.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti