Tai no, tämä yksi hedelmä sieltä löytyi poimittavaksi asti.
Ei kun sekatöörit tanaan ja naps! (Olisi pitänyt kiillottaa sakset kuvaa varten, hmm.)
Kylvin siemenet tammikuun lopussa, jolloin pakkasta oli yhdeksän astetta ja lunta kymmenen metriä. Mikä suuri ilo tuo kylvöhetki olikaan, tuntui että talven selkä on taittunut ja uusi elämä alkaa taas. Onneksi en silloin tiennyt, että pihalla on vielä huhtikuussakin lunta, ainakin metri.
Paprikan taimet (kaikkiaan kolme) kasvoivat pari ensi kuukautta kellarissa kasvilamppujen alla, sitten ikkunalla silityslaudan päällä. Ensimmäiset hedelmänalut tulivat näkyviin huhtikuun puolivälissä, ja syntymäpäivälahjaksi saatuun Taimelaan paprikat siirtyivät toukokuun puolivälissä.
Ikkunan edessä kasvaessaan sekä paprikaan että chiliin hyökkäsi joku ötökkä, ilmeisesti vihannespunkki tai vastaava, joka muni lehtien alapinnoista röpeliäät. Paprikasta tuo kutsumaton vieras lähti parin mäntysuopakäsittelyn jälkeen (tai muuten vaan) pois, mutta chileihin ne ovat jääneet.
Noh, ei viitsi stressata niiden kanssa, katsotaan, miten chilien tilanne etenee. Paprikasta kuitenkin sain ensimmäisen hedelmän, joka on ihan oikean paprikan kokoinen.
Sinne vaan kylmästi leikkuulaudalle...
ja veistä perään. Noin.
Täytyy kyllä sanoa, että maku oli aivan hurmaava. Olen luullut, että paprika on vain kylmää ja rouskuvaa, enkä tiennyt, että siinä on erilaisia MAKUJA. Ja pintaan varastoitunut auringonlämpö tuntuu tehostavan aromeja - tai sitten se on vaan mielikuvituslisää.
Tämä kasvis on kuulkaa hyvää. Silppusin ihan ensimmäisen itse kasvattamani paprikan makaronilaatikon sekaan. Suurella ylpeydellä.
Ei ole koskaan makaroniaski maistunut niin maukkaalle...
Kasvihuoneessa valmistuu parhaillaan useita samankokoisia paprikayksilöitä, joten herkkuhetkiä on edelleen luvassa. Tämä lajike oli kyllä todella helppo kasvattaa, otan ensi vuonna uusiksi. Siemeniä en taida ottaa talteen, koska F1-hybridit eivät tee siemenistä itsensäkaltaisia jälkeläisiä. Toki koemielessä voisi katsoa, että mitä niistä sitten syntyy...
Syntymän ja kasvun ihmettä on koettu myös lintumaailmassa. Sekä kirjosieppoperhe että talitiaisjoukkio ovat jättäneet pesäpönttönsä juhannuksen aikoihin. Eilen terassin penkin selkänojalla itseään suki pehmeän ja pörröisen oloinen kirjosieppo, jonka arvelen olevan viereisessä koivussa syntynyt linnunpoika.
Kiva, että hän jäi maisemiin. Toivotaan hänelle oikein pulleita hyönteisaterioita, mielellään niistä tuholaislajeista koostuvaa.
(Suurta luontotietäjää ja -valistajaa, Ilkka Koivistoa, lämmöllä muistaen.)
Vai, ihanaa... Tuleekohan meillekin tuollaisia vielä :)
VastaaPoistaTuliko teidän tipun nimeksi Ilkka ;) Olisi kyllä passeli, kaikella kunnioituksella.
VastaaPoistaPaprikasi on huikea, niin kaunis ja punainen ja ihan itse kasvatettu. Minä jo röyhistelen rintaani valmiista taimistakin kasvatetuista kasviksista mutta siemenestä aloitettu on oikeasti itse tehty!
Blogisi ilme on niin uudistunut, että oikein hieraisin silmiäni että mihinkän pääsin. Nyt kun olen tottunut, niin hyvältä näyttää.
On ne vaan niin hyviä noi ittekasvatetut vihannekset ja viäl niin kauniitakin. Nautiskele kättesi tuloksia!
VastaaPoistaKuje, varmasti tulee, vaikka mitä ihanaa!
VastaaPoistaPirkko, oikein hyvä ajatus tuo Ilkka-tipu :) Pidän asian mielessä, kun näen hänet seuraavan kerran.
Ja kiitos paprikakehuista, kyllö oli rinta rottingilla, kun sitä maistelin. Ostotaimesta kasvatettu kasvis on yhtä ihana sekin, kyllä siinä vaalimista on, ennen kuin valmiita hedelmiä pääsee nautiskelemaan.
Kiva, että ulkoasu-uudistus on ok, vähän vaihtelua lukijoille ja kirjoittajallekin…
Nettimartta, kyllä kaikessa omatekemässä on kovin spesiaali maku. Voisikohan sitä vaihtaa vanhoilla päivillä vielä kerran alaa ja alkaa paprikaparonittareksi?
Vau, mikä itse kasvatettu paprika. Syystä olet rinta rottingilla. :)
VastaaPoistaYhdyn onnittelijoihin, upea ihan oikea paprika! Ehkä minäkin ensi vuonna... :) (Näin se siementen oston suunnittelu alkaa, ihan huomaamatta)
VastaaPoistaPuutarhuri, taisi olla vain paprika-aloittelijan tuuria, seuraavalla kerralla yritän ja yritän, enkä saa palkkioksi kuin sormenpään kokoisia epävärisiä kokkareita. Hah.
VastaaPoistaPilviPulla, tämä tosiaankin varmasti on aloittelijan tsäkää. Ensi vuonna nähdään ihan jokin muu lopputulos :)
Siemenostoksia on hyvä alkaa nyt suunnitella, eihän tässä enää ole kuin muutama kuukausi h-hetkeen...
Intianminttu, tällaiset itsetehdyt uppoaisivat varmasti hyvin lähiympäristön ihmisiin, niissä kun on aina tarinakin mukana :)
VastaaPoistaKiitos kehuista, olipa hienoa jakaa tämä spesiaalitilanne kanssanne.