4. heinäkuuta 2013

L = liaani

L-kirjain on itseoikeutetusti varattu Into-Lianalle, tuolle olohuonettamme nyt 10 kuukautta koristaneelle Thaimaan-tuliaiselle.

Into on haarautunut niin ahkerasti, että laskuissa pysyminen vaatisi jo korkeampaa matematiikkaa. Pisimmät versot ovat ruukun pinnasta mitattuna noin kolmemetrisiä.


Eihän se tietysti paljon ole, kun luonnossa (sademetsässä) tällainen Mucuna-suvun edustaja voi kasvaa 150 metriä korkeaksi. Mutta suomalainen akkunapaikka on hiukan kaukana trooppisista olosuhteista.

Inton lehdet ovat kolmilehtiset, punertavasuoniset.



Elin toivossa, että Into alkaisi kukkia tänä kesänä, mutta merkkiäkään sen suuntaisista aikomuksista ei ole ilmassa. Ehkä Intoa nyppii liian kuiva ilmasto, ainakin lehden kärjet näyttävät sen näköistä ilmettä.


Nättihän Into kuitenkin ilman kukintojakin on, tekee tällaisia kauniita spiraalejakin.


Suurin osa versojen kärjistä kuitenkin kuivuu niille sijoilleen, edelleen liian alhaisen kosteuden takia.


Olen kuitenkin laittanut talon terveyden Inton hyvinvoinnin edelle, enkä ole alkanut suihkutella hänen ympäristöään semmoiseksi 95-kosteusprosentiksi. Silloin paikalle saapuisi varmaan myös herra Home, ei se Sweet Home kuitenkaan.

Intohan kiipeilee omatoimisesti tuolla katon rajassa, alkumatkan se on kiemurrellut tuota kehikkoa pitkin, mutta katossa se pysyy oman jäntevyytensä avulla. Katossa on jotain koukkuja ja verhovaijeri, mutta ei hän ole niistä kiinnostunut.


Into on siis Mucuna-sukuun kuuluva liaani. Kuten Wikipedia asian määrittelee, "liaanit eivät muodosta taksonomisesti yhtenäistä ryhmää, vaan luokittelu perustuu yksinomaan niiden kasvutapaan." Tuo Wikipedian teksti on mielenkiintoinen lyhyt kooste näistä köynnöksistä.

Ja mikäs liaani se semmoinen olisi, joka ei ihmistä ja apinaa jaksaisi heivauttaa oksalta toiselle. No ei mikään, siksi Intokin on kasvattanut varttaan puumaiseksi. 


Saattaapi kuitenkin mennä useampi vuosi(kymmen), ennen kuin Intosta näillä leveyksillä tulee leopardibiksuisen Janen ilmassa kantava muskelikasvi. Hän asuu halkaisijaltaan 26 sentin kokoisessa ruukussa, joka tosin nyt täytyy vaihtaa suurempaan.


Aikaisempia Into-postauksia löydät näistä linkeistä. Täällä asiaa siemenestä, täällä lehtimutaatiostakevätheräämisestä, ruukustimesta, edellisestä ruukunvaihdosta, sukunimen löytymisestä, köynnöstuen tuunaamisesta ja ensimmäisestä elonmerkistä eli itämisestä.

Onpas Intosta tullut rustailtua tarinaa, ja ilmeisesti tulee jatkossakin, kun ei hänestä raaski ainakaan vielä luopua. Pitäisi nähdä se kukinta, jotta osaisin määrittää hänen lajinsa liki sadan mahdollisen joukosta. Kiinnostavaa puuhaa se määrittelytyö, tosin aikaa vievää. Luulen, että tarvitsen sen kukan päästäkseni tästä eteenpäin. Sitä odotellessa, uutta isompaa yksiötä hankkimaan.

Laitetaan vielä asiaa keittiöstä. L niin kuin leppoisaa kokkailua. Perkasin nimittäin kaksi parvekelaatikollista basilikaa.


Thaibasilikaa tuli kaksi lautasellista ja sitruunabasilikaa yksi.


Ah, nämä perkuujätteetkin tuoksuivat poikkeuksellisen hyvälle.


Pyöräytin sitruunabasilikat silpuksi koneessa yhdessä pinjansiementen ja valkosipulin kanssa. Lisäsin sitruunalla maustettua oliiviöljyä, parmesaania sekä suolaa ja pippuria. Thaibasilikalle tein saman proseduurin, mutta maustamattomalla öljyllä. Lisäsin myös chilipalon terästämään thaibasilikan omaa, hiukan terävämpää makua.

Pakastan tahnat aika kiinteässä muodossa, niitä voi sitten kokatessa notkistaa öljyllä sen mukaan, että tuleeko niistä pestoa pastalle tai voidellaanko niillä kalaa tai kanaa tai lorautetaanko salaattiin ym.


(Ja ihan vaan sen takia meillä toisinaan syödään noutokiinalaista, että saan näitä kätsiä purkkeja juu.)

Sitruunabasilikapesto toimi hyvin grillatun, miedosti maustetun broilerin kuorrutteena. Lisään peston kotkottimeen vasta lautasella.

Vihreän vastapainoksi tein hiukan sinisävyistä, nimittäin orvokkisokeria.


Otin orvokinkukista talteen vain terälehdet ja pyöräytin ne monitoimikoneessa silpuksi yhdessä raesokerin kanssa. Tätä nättiyttä voi sitten käyttää leivonnassa, vaikka huputtaa pullat sillä. Mulla on ollut nyt kova hinku tehdä tuoretta pullaa (ja syödä kymmenen lämmintä palleroa kylmän maidon kanssa), mutta en ole varsinainen Leipuri Hiiva, vaan saan pullista lähinnä pelivälineitä pesäpallokentälle.

Uskaltaisikohan sitä kuitenkin taas yrittämään? Onhan edellisestä kerrasta jo pari vuotta, ehkä joku taito on itsekseen tällä välin kasvanut? L niin kuin leivontahaave.

16 kommenttia:

  1. Onpa varmaan haastavaa kasvattaa tropiikin kasvia suomalaisessa asuinhuoneolosuhteessa. Onnea Lianan matkaan! Ja teillekin.
    Herrrkullisen näköiset pestopurkit, nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnipotkusta, sitä tarvitaan. Ehkä rakennan pöydälle muovikaapin Intolle, siellä voisi pitää korkeampaa kosteutta... no en :)

      Poista
  2. Tää aakkospostaus on kiva.Onko sun oma idea, saako lainata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta, laita aakkoset kiertoon! Jostain se ajatus päähän putkahti, en ole näissä seuraamissani blogeissa tätä ajatusta nähnyt, mutta varmaan sen on joku keksinyt ennen mua :)

      Poista
  3. Ohhoh, onpa hän kasvanut ja komistunut! Tuota menoa teillä on kohta olkkari täynnä liaania. Mun mielestä on ihan mahtavaa, että jaksat, viitsit ja haluat kokeilla tuollaista erikoista ja näissä olosuhteissa epävarmaa kasvia :) Tätä on niin kivaa seurata sivusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on, Into se vaan jaksa kasvaa ja venyä :) Tätä on kyllä ollut kiinnostava seurata, ei ole ihan perus viirivehka, ei... ja kiva, että jaksat(te) seurata Intoa, hän sen varmaan jollain lonkerollaan ruudun läpi aistii, heh.

      Poista
  4. Lady Liana, siitähän vois tekasta vaikka laulun. Ilmanmuuta ryhdyt leipoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, hyvä idea, Lady Liana (lauletaan Michael Jacksonin äänellä "Dirty Diana" -sävelellä –muistatko kipaleen?). Leipominen odottelee vielä riittävää määrää rohkeutta pettymyksen sietoon ;)

      Poista
  5. Mainiota, nyt saan orvokeille jonkun käyttötarpeen, kun reppanat alkavat vähän jo nuupahtaa... Kiitos vinkistä! (Sitten kun vielä jaksaisi tehdä jotain, mihin sokeria lykkäisi...)

    Minulla olisi ollut postaus L=Laiska Lomailija, mutta Itse Liana on kyllä tämän ansainnut. Mukava kuulla hänen kuulumisiaan. Kerrassaan reipas liaani, jonka varsilla pian keikutte varmastikin - on meinaan saanut varmasti pohjolan parhaan paikan kasvaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se, sokerinlykkäysleipominen onkin jo isompi urakka. Mutta eiköhän tuo säily, eikä pienet sinihomeet ainakaan näy kovin helposti, heh.

      Laiska lomailija -postaus olisi ollut tosi hyvä täälläkin, menee ihan harakoille nää päivät, kun en saa mitään (siis mitään) tehdyksi, mutten myöskään nauti mitääntekemättömyydestä. Outo välitila, kai se on työn ja loman siirtymävaihetta vielä.

      Ja kiitos ihanasta liaanikehaisusta, tuntuu mukavalta :)

      Poista
  6. No olipas kiva basilika vinkki :)
    Tuo tulee heti käyttöön. Kaunis kiitos ja kumarrus sekä oikein mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Heidi-Maaria, että basilikavinkistä oli iloa. Se on niin mahottoman hyvä yrtti, että en tiedä yhtään kohtaa, mihin se ei sopisi :) Samoin, mukavaa viikonloppua!

      Poista
  7. Slurps sun pestolle :P Ja muista sitten ottaa kuvausryhmä paikalle, kun lähdet liaaniisi kiipeilemään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, siinä olisi kuvausryhmällä ilmeessä pitelemistä, kun koti-Tartsani ja -Jane hyppäisivät säämiskäasuissaan ruukkukasvin kimppuun ;D

      Poista
  8. Tulihan se into-postaus, mutta L-kirjaimen kohdalle. ei ehkä kannata asuintaloaan muuntaa tropiikiksi. ;)

    Kyllä tuo basilika-määräsi on kadehdittava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän Intoa voinut jättää mainitsematta, olisi vielä suuttunut ja lähtenyt lätkimään :/

      Basilikaa tulee helposti runsas satsi, kun kylvää noin kymmenen siementä per muovineliö, ja siirtää sitten koko paakun isompaan astiaan. Kätsää, kun ei tarvitse harvennella.

      Poista