Sungold on tuo vaaleampi, tummemman oranssi on 'Tiny Tim'. Aika pieniä hedelmiä Sungold on vielä tehnyt, katsotaan tapahtuuko seuraavissa raakileissa kasvua vai pitäisikö lisätä lannoitusta.
Istutin kasvihuoneessa majailevaan kahteen isoon tomaattiruukkuun kaksi megasamettikukan tainta molempiin. Nyt jouduin riipimään sammareita pois, kun tomaatit, siis koko kasvit, peittyivät sammariverhon taakse.
Tässä kasvi taitettuna, jotta sain sen mahtumaan kuvaan. Siis yksi taimi.
Eipä ole kyllä ötököitä näkynyt, joten sammari hoiti tehtäväänsä hyvin – tai sitten ötökät eivät ole vaan muusta syystä vielä saapuneet, ja toivottavasti eivät saavu ollenkaan.
Eka chili 'Caribbean Antillais' pääsi leikkuulaudalle maistiaisia varten. Se on kyllä selvästi tulisempaa sorttia verrattuna 'Hot Super Chilli F1:een', nimestä huolimatta. Karibialaisen muoto on kukkamainen ja siitä saa ruokaan koristeellisia renkuloita.
Olen käyttänyt Hot Super Chilliä salaatinkastikkeessa, yksi palko on sujahtanut yhden, kahden hengen yrttiseen öljykastikkeeseen, mutta tätä kukkaveijaria ei kyllä voi salaattiin käyttää. Tai voi, mutta ei tunnu hyvältä. Lämpimään ruokaan se uppoaa hyvin.
HSCF1:n kasvatin viime vuonna, yritän taas talvehdittaa sen hillokellarissa. Tällaisesta helposta ja kivasta tulee kyllä helposti lempparikasvi.
Elämäni ensimmäinen kurkun taimi on viihtynyt kasvihuoneessa varsin hyvin. Itse asiassa se on kasvanut ihan älytöntä vauhtia: reilu kuukausi sitten Pohjois-Karjalasta viisisenttisenä ostettu taimi tuntuu kohta valtaavan koko 2,5 neliön kasvarin.
Olen sitonut oksia tukikeppeihin ja naapurikasvienkin tukikeppeihin, kasvi tuntuu lonkeroivan joka yö uudella ulokkeella, heh. En todellakaan tiennyt, että kurkulla on valtavat – ja karheat – lehdet:
Hauska kasvi, ja mikä vielä hauskempaa, siinä töröttää ihan oikeita kurkun alkuja. Jei! Toivottavasti joku käy viileästä kelistä huolimatta pölyttämässä kukkia (jos ne pölytystä tarvitsevat).
Krassejakin voisi syödä, jos suinkin raaskisi. Kaikki kolme lajiketta ovat alkaneet kukkia reippaasti, vetisehköstä säästä huolimatta. Kuvassa marmorilehtinen 'Orange Troika', pari pinkkiä 'Jewel Cherry Rosea' ja kerrannainen 'Double Delight Cream'.
Kaikkea en yritä suuhuni ahtaa, vaan esimerkiksi pelargonit saavat rauhassa jakaa iloa vain silmille. (Harmillisesti kamera toistaa vahvoja punaisia sävyjä huonosti, mutten jaksa perehtyä säätöihin.)
Ja kuten aiemminkin, niin saan syödä sanojani ja ennakkoluulojani. Arvelin, ettei rautakauppa-tyyppisen myymälän kukissa ole mukana ainakaan kovin tarkkoja lajiketietoja. Kun ehdin pelargonin ruukkuun kurkata, niin löysin muovitikun, jossa kerrottiin, että ko. kasvi on uniikkipelargoni Sörgårdensin taimistolta Ruotsista. Hänen nimensä on 'Dresden Light Pink'.
Vastaava tummanpunainen versio tuossa edellisen kuvan ensimmäisessä ruudussa on nimeltään 'Friesdorf', sitäkin on kasvatettu 1800-luvun lopulta. Pukin Puutarha puolestaan tietää kertoa, että lisämäärite "Smålandspelargon" tarkoittaa kasvin kuuluvan kääpiöpelargoneihin.
Että tietoa oli, ja loput löytyi googlaamalla. Nyt heistä on tiedossa viralliset lajikkeet, mikä on mukavaa. Vielä jos tiedot pysyvät tarhurin muistissa tai muistiinpanoissa, niin vielä mukavampi. Noh, pistän toivoni tähän blogiin – ja Suomen kesään, joka toivottavasti kohta näyttäisi taas aurinkoisemman puolensa.
Oi, teillä on jo valmiita tomaatteja! Raakileita meilläkin on valtavasti, mutta kukaan ei punastele. Käyn kohta näyttämässä niille tuota kuvaasi malliksi ;)
VastaaPoistaMillan, hehee, ehkä ne tosiaan tarvitsevat pienen muistutuksen, että miltäs sen tomaatin pitikään näyttää ;)
VastaaPoistaOliskohan se tää hämärä sää, kun hidastaa punertumista?
Mieskin kommentoi että ihan epistä ;) Upea sato, ja kateeksi tosiaan käy! :)
VastaaPoistaKuje, ihana kommentti :D Ei mitään epis-tuntemuksia, täällä vaan on ollut joku sopiva kuun ja tähtien asento ja muuta tuuria, että satoa on päästy maistelemaan... niin, ja se kasvihuone. Se on selvästi nopeuttanut kypsymisvauhtia, ehdottomasti. Vieressä ulkona kasvavissa tomaateissa on raakileita, mutta vielä ihan rapean vihreitä.
VastaaPoistaBlogi n hyvä paikka tallettaa kasvitietoja itselleen, olen huomannut.
VastaaPoistaKomeeta on sun kasvusi, olen ihastuksesta lähes mykkänä.
HSCF1??? Oonko joutunu keskelle jotain tieteisseikkailua ;) Kuis tommosen nimen voi muistaa, kih hih.
VastaaPoistaSulla on tomaattisatoa tarjolla. Nättiä pallukoita. Omani ovat raakileita, mutta kurkkuja ollaan popsittu päivittäin. Mielestäni kurkut eivät tarvitse ulkopuolista pölytystä, kun taas tomaattien kukkia pitää "täräytellä". Meinaan, jos ei ole pörriäisiä.
Voi että noita pelakuita on monenmoisia! Nättejä kuin mitkähänsä.
Kiitos vinkistä tuon samettikukan suhteen! Ei ole tullut mieleenkään laittaa kasvihuoneeseen... Tosin tänä kesänä ei ole vielä näkynyt yhtään ansarijauhiaisia, mitkä olleet kahtena ensimmäisenä kasvihuoneilukesänä homman tuho.
VastaaPoistaPirkko, blogi on tosiaan hyvä päiväkirja, mutta olen laiskuuttani täyttänyt sitäkin vähän epätarkasti: kun yritän joskus selvittää, että kauanko joku laji iti tai kauanko itämisestä kesti kukintaan tms., niin en löydä kunnollisia päivämäärätietoja kuitenkaan :) En blogista – enkä kylvötikusta, kas olisihan siinä monta numeroa raapustettavana, eh.
VastaaPoistaNettimartta, tämä on Tieteisseikkailu 2022, ihan ulkoavaruuudesta koko homma ;) No ei, lyhensin tuon Hot Super Chilli F1:n, kun en jaksanut kirjoittaa koko litaniaa. Hieno lyhenne, eikö?
Hyvä kuulla, ettei kurkku tarvitse pölytystä, olen nimittäin pitänyt kasvarin ovea vain 5-10 cm raollaan, kun jatkuvasti sataa ja tuulee. Tomaattien täräyttelystä luinkin jostain ja sitä muutaman kerran harrastin, mutta sitten onneksi tulivat lämpimät kelit ja pörriäiset. Uusia kukkia on tietty pukannut, joten jos vaan aurinko pilkahtaa, niin minä juoksen kasvihuoneen ovelle...
Susanna, tämän samettikukka + tomaatti -vinkin olen tosiaan lukenut usemmastakin paikasta ja ekaa kertaa sitä kokeilin. Ensi vuonna en tosin laita tuollaista 75-senttiseksi kasvavaa lajiketta, vaan ihan sitä mukavaa matalaa versiota…
Uh, odotan kauhulla kaikenlaisia kasvihuonetuholaisia. Niiden kanssa taistelu voi olla paljon rankempaa kuin taivasalla tihutöitään tekevien kanssa… mutta jospa ne eivät tänä vuonna tulisi, ainakaan sankoin joukoin?
Kiva blogi sinulla, ja hyvin olet saanut jo satoa kasvihuoneestasi! Tuota Tortilla de patatasia täytyy kokeilla, Espanjan-muistot lämmittäisivät nyt kovasti.
The Pelargoniums are so lovely, and I do so love Naturtiums as well. It looks like you've been having a lot of success in your greenhouse. Those tomatoes do look delicious! I do so hope you get to see some decent sunshine very soon.
VastaaPoistaThanks Bernie! Some tough ones still bloom despite the rain :)
VastaaPoistaI have two different tomato varietes, both produce small fruit which I think is the most secure choice here in Finland... Today we're having a glimpse of sun, yay!
Oh, that's so great to hear. The sun is finally showing its face! As for your tomatoes, as long as they are delicious to eat, I don't think it really matters whether they're big or small.
VastaaPoistaBernie, you're right, size doesn't matter in tomatoes, only the taste. Summer is short here so I think the small ones have better chances to ripen before the fall: my green house gets all the sunshine in spring and mid summer but not so much in the late summer...
VastaaPoista