Melkein ikuisen kovaa

Etsin eilen ukkosta pidellessäni nimeä Thaimaan-siemenelle, tai tarkalleen ottaen sen sisälle koodatulle kasville. Nimeä ei vielä löytynyt, mutta havahduin tietoon, etteivät nämä kivikovakuoriset todennäköisesti idä ilman pientä väkivaltaa. Ne kulkevat valtamerten poikki mantereelta toiselle, joten pelkkä vesi ei riitä niitä pehmentämään, vaan tarvitaan esimerkiksi jonkun eläimen puraisun aiheuttama ilmarako, jota pitkin vesi pääsee sisään starttaamaan itämisprosessin.

Siemenet ovat olleet pari viikkoa mullassa, mitään ei ole kuulunut (enkä kyllä ole vielä mitään odottanutkaan), mutta aamulla oli sännättävä siemenenkaivuuseen. Ja hauskaahan sieltä poteista löytyi, nimittäin täsmälleen yhtä kivikovat siemenet kuin alunperinkin. Märkä hiekkamulta ei ollut aiheuttanut minkäänlaista pehmenemistä tässä "sea beaniksi" kutsutussa siemenpankissa.

Voipi olla, että lapsenlapsenlapsetkin olisivat vielä saaneet hautoa näitä kiviä ja odottaa niiden avautumista. 

Noh, eräällä saitilla näytettiin, että miten "meripapua" voi auttaa itämään. Ei kun tuumasta toimeen ja työkalu (Dremel) käteen. Melkoista palaneen käryä ja kipinää hommasta irtosikin, mutta nyt on siemenessä toivon mukaan sopiva aukko vedelle ja versolle.

Sinne vaan papuset takaisin multiin ja kasvihuoneen lämpimään. Siinä on parasta tropiikkia, mitä heille voin täällä Pohjoisnavan kupeessa tarjota.

Lisää liki iki-kovaa löytyi talosta, jota olemme miehen kanssa viikon ajan uutterasti siivoilleet. Siis ullakkoa ja kellaria ja muita nurkkia, joihin on kertynyt (itsestään?) kaikenlaista romua ja sälää. Parasta antia löytyi kyllä kuistin alta.

Juu, johan minä olen ollutkin huolissani, että eikö meiltä tosiaan löydy vanhaa kyntöauraa. Löytyi. Tämä onkin kätevä väline, kun laitan nurmikon rukiille tai mahdollisesti ohralle. Siinä on monta neliötä hyvää farmaustilaa.

Kellarista löytyi lapio, joka on samaa sarjaa/ aikakautta.

Kapea lapio jonkin kapean ja syvän kaivamiseen? Ojapuuhiin? 

Lapion varsi on puuta, ja musta tuo kädensijan muotoilu on tosi kaunis.

Puu ja metalli yhdistyvät sepän takomilla kiinnikkeillä.

Talo on rakennettu vuonna 1933, ja erinäisistä sopeista on löytynyt kaikenlaista wanhan ajan tavaraa. Luulin, että nämäkin ovat taloon alkuperäisesti kuuluneita asioita, mutta mies kertoi niiden olevan oman isänsä lapsuudesta. Olen varmaan kuullut tästä aikaisemminkin, mutta kukas sitä nyt kaikkea kuulemaansa muistaa, hmm. Mutta työkalut ovat varmaan jostain 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä, suunnilleen.

Vanhoissa taloissa on joskus aika epäkäytännöllistä asua, mutta hirmu kivoja museoita niistä saa. Muutaman kerran mielessä on kyllä käynyt muutto kerrostaloasuntoon, jossa olisi kolme kapeaa kaappia eikä muuta säilytystilaa. No, ehkä pieni komero meripapujen hiontatyökalulle.