30. heinäkuuta 2012

Melkein ikuisen kovaa

Etsin eilen ukkosta pidellessäni nimeä Thaimaan-siemenelle, tai tarkalleen ottaen sen sisälle koodatulle kasville. Nimeä ei vielä löytynyt, mutta havahduin tietoon, etteivät nämä kivikovakuoriset todennäköisesti idä ilman pientä väkivaltaa. Ne kulkevat valtamerten poikki mantereelta toiselle, joten pelkkä vesi ei riitä niitä pehmentämään, vaan tarvitaan esimerkiksi jonkun eläimen puraisun aiheuttama ilmarako, jota pitkin vesi pääsee sisään starttaamaan itämisprosessin.

Siemenet ovat olleet pari viikkoa mullassa, mitään ei ole kuulunut (enkä kyllä ole vielä mitään odottanutkaan), mutta aamulla oli sännättävä siemenenkaivuuseen. Ja hauskaahan sieltä poteista löytyi, nimittäin täsmälleen yhtä kivikovat siemenet kuin alunperinkin. Märkä hiekkamulta ei ollut aiheuttanut minkäänlaista pehmenemistä tässä "sea beaniksi" kutsutussa siemenpankissa.


Voipi olla, että lapsenlapsenlapsetkin olisivat vielä saaneet hautoa näitä kiviä ja odottaa niiden avautumista. 

Noh, eräällä saitilla näytettiin, että miten "meripapua" voi auttaa itämään. Ei kun tuumasta toimeen ja työkalu (Dremel) käteen. Melkoista palaneen käryä ja kipinää hommasta irtosikin, mutta nyt on siemenessä toivon mukaan sopiva aukko vedelle ja versolle.


Sinne vaan papuset takaisin multiin ja kasvihuoneen lämpimään. Siinä on parasta tropiikkia, mitä heille voin täällä Pohjoisnavan kupeessa tarjota.

Lisää liki iki-kovaa löytyi talosta, jota olemme miehen kanssa viikon ajan uutterasti siivoilleet. Siis ullakkoa ja kellaria ja muita nurkkia, joihin on kertynyt (itsestään?) kaikenlaista romua ja sälää. Parasta antia löytyi kyllä kuistin alta.


Juu, johan minä olen ollutkin huolissani, että eikö meiltä tosiaan löydy vanhaa kyntöauraa. Löytyi. Tämä onkin kätevä väline, kun laitan nurmikon rukiille tai mahdollisesti ohralle. Siinä on monta neliötä hyvää farmaustilaa.

Kellarista löytyi lapio, joka on samaa sarjaa/ aikakautta.


Kapea lapio jonkin kapean ja syvän kaivamiseen? Ojapuuhiin? 

Lapion varsi on puuta, ja musta tuo kädensijan muotoilu on tosi kaunis.


Puu ja metalli yhdistyvät sepän takomilla kiinnikkeillä.


Talo on rakennettu vuonna 1933, ja erinäisistä sopeista on löytynyt kaikenlaista wanhan ajan tavaraa. Luulin, että nämäkin ovat taloon alkuperäisesti kuuluneita asioita, mutta mies kertoi niiden olevan oman isänsä lapsuudesta. Olen varmaan kuullut tästä aikaisemminkin, mutta kukas sitä nyt kaikkea kuulemaansa muistaa, hmm. Mutta työkalut ovat varmaan jostain 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä, suunnilleen.

Vanhoissa taloissa on joskus aika epäkäytännöllistä asua, mutta hirmu kivoja museoita niistä saa. Muutaman kerran mielessä on kyllä käynyt muutto kerrostaloasuntoon, jossa olisi kolme kapeaa kaappia eikä muuta säilytystilaa. No, ehkä pieni komero meripapujen hiontatyökalulle.

12 kommenttia:

  1. Voehan meripapu, onpas melkoinen kivi haudottavaksi. Tässähän alkaa jo blogikaverinkin kärsivällisyys olla koetuksella, että mitä sieltä oikein kasvaa ja koska?!
    Vanhat työkalut on makeita! Mun vanhemmillani on tehty tuollaiseen auraan sangat, jotta voipi kaksi henkeä ajaa perunanvakoa ja tietysti vekotin on heillä yhä käytössä. Mun Poika siellä hevosena hommailee, kun 85v isäni ei enää jaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerroin pavulle terveiset, että nyt alkaisi olla sopiva hetki itää, tai otetaan käyttöön Isot Työkalut, heh. Eiköhän se ala tuosta virkoamaan, jos vain hiomakohta ei ole liian iso... vaikeaa on tropiikkitarhurin elo täällä pohjoisessa.

      Wau, auran sangat olisi mahtava nähdä! Ota kuva uudella hienolla punaisella kamerallasi, kun seuraavaksi käyt vanhemmillasi kylässä? Hieno kuulla, että työkalu on edelleen käytössä, uuden sukupolven käsissä. Ihana juttu!

      Poista
  2. Noi sun meripapusi ovat kyllä mielenkiintoisia. Itse idätin avokadon siemeniä ja siinä kului erinäisiä kuukausia, ennen kuin siemen halkesi. On sillä idulla melkoiset voimat! Toivotaan sun pavuillesi kasvun ihmettä.

    Hienot arteet ootkin löytänny. Mä sain vanhan kirveen, jossa on tamminen varsi. Aattele, tammesta vuolastu varsi. Upee. Toi aura on hiano koriste, jos et meinaan sitä ohrapeltoo meinaa tehä, hih.

    VastaaPoista
  3. Avokadon siemen on kyllä lujaa tekoa, huh, siinä on saanut itu punnertaa ihan tosissaan. Jännä, että se kuitenkin halkesi ilman erillistoimenpiteitä, vaikka tosiaan on niin jykevä! Näistä meripavuista just luin, että joku mies on tehnyt koetta, jossa siemenet ovat kelluneet jo 32 vuotta – eivätkä ole siis vielä itäneet :o

    Tammikirves, se on kyllä varmasti hieno. Ennen vanhaan työkalut tehtiinkin kestäviksi ja mahdollisimman ergonomisiksi, eikä se kauneuskaan huono asia ollut. Ei viitsi miettiä nykyisiä kertakäyttökaluja samaan hengenvetoon... (just hajosi viime kesänä ostettu painepesuri, "hyvää Black&Decker-laatua", käytetty yhteensä muutama tunti.)

    VastaaPoista
  4. Ihania aarteita! Usein vanhojen talojen ohi ajaessa mietiskelen mitä kaikkea kaunista ne mahtavat kätkeä sisälleen? =)

    Olisi niin ihanaa päästä kaivelemaan tuolaisia aarreaittoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä monista taloista tosiaan löytyy jänskiä asioita, ja ne jätetään taloon, kun muutetaan pois. Täältä on löytynyt mm. kotiin kannettu sanomalehti vuodelta -33, muutama Karhulan vanha iso lasitölkki, käsinkirjoitettua kirjanpitoa työmiehille maksetuista palkoista jne. Historia muuttuu aika eläväksi, kun sitä tarkastelee autenttisessa ympäristössä :)

      Poista
  5. Aika haasteellisen ja mielenkiintoisen kuuloinen tapaus tuo meripapu. Toivottavasti sieltä lähtee jotain itämään ja mielellään kohtalaisen pian :)

    Vanhat tavarat on niin kauniita ja taatusti parempilaatuisia kuin nykyajan muovisonta! Hienoja löytöjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä muuta sano :) Meripapu ei taivu helpolla tarhurin toiveisiin.

      Vanhat tavarat ovat kyllä melkoinen kontrasti nykyajan muoviselle kertakäyttösälälle, sen on tainnut tajuta melko varhain moni, kun näitä tavaroita ei ole heitetty "uuden ajan edessä" pois. Hyvä niin!

      Poista
  6. Jännä tuo meripapu, säilyy siis vuosia omassa kassakaapissaan :)

    Lapio on luultavasti salaojalapio, minulla on samanlainen, isopappani on sillä kaivanut nuorena peltoja ja tehnyt risu salaojia. Ja kyllä puutarhuri auran tarvitsee ! (ja ehkäpä vielä pienen ponin sen eteen ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kassakaappi, todellakin! Murtovarma, palon- ja vedenkestävä... tästäpä mallia pankeille.

      Aa salaojalapio, kiitos tiedosta! Mahtavaa, nyt tällä hienolla työkalulla on käyttötarkoituskin tiedossa. Ja jos aura tarvitsee ponin, niin semmoinenhan sille pitäisi sitten hankkia, heh. Kyllä tähän tontille kivan pikkutallin vielä saisi ;)

      Poista
  7. Mahtava kuva tuo, missä papusesi on leukojen puristuksessa. Työkaluja voi käyttää niin moneen tarkoitukseen :-D Lapio ja aura ovat aivan upeita. Olisin ihan intopiinä kaivelemassa kaikkien vanhojen talojen ullakoita ja kellareita, niissä on ihan mielettömän hienoja aarteita. Mitä niillä sitten tekisin, en tiedä, mutta rakastan vanhoja esineitä. Tuon lapion laittaisin heti jonnekin "puutarhavajan" tms. seinälle koristeeksi, miksei auranterääkin. Vaikka poni sen kanssa sopisi kieltämättä paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän papuseen eivät mitkään pikkutyökalut tehonneet, heh. Ilmassa leijui ihan palaneen käry ja lopuksi perään lenteli kipinöitä, oli kyllä niin kovaa puuta.

      Se on kyllä totta, että näiden kauniiden esineiden kanssa on pienoinen esillepanopulma. Meillä ei ole just vajaa tai liiteriä tai mitään ulkorakennusta, jonka seinää ne voisivat koristaa. Talon seinää vasten voisi asetella nojalleen, mutta eivät ne oikein tule oikeuksiinsa siinä. Ehkä pitää rakentaa lasivitriini, sisältä valaistu. Kasvihuone se ei voi olla, koska sitten se on hetkessä täynnä kasveja...

      Poni tästä tosiaan vielä puuttuu, ja kesäkanala. Semmoista olen pitkään haaveillut :)

      Poista