Noh, aloitetaan siitä kivipolun reunasta. Kyllähän tämä on nyt nättiä ja kutsuvaa, kun riippa- ja sinilobeliat ryöppyävät ruukuistaan ja korostavat kivien valkoisuutta.
Polkua on aivan pakko tallustella edes takaisin, kun näkymä miellyttää kovasti. Taas on kyllä todettava, että mitään värilinjaa ei tullut noudatetuksi tänäkään vuonna.
Samaa polkua tepasteli eilen pikkuinen siili, joka oli tullut tontille kylään. Koko tontti on aidattu maahan asti kahta porttia lukuun ottamatta, eikä siilivauva enää aamulla muistanut, mistä pääsisi takaisin suureen maailmaan. Siinä se kipitti aidanvieressä omaa polkuaan ja etsi rakoa.
Autoimme siilin väljempiin olosuhteisiin kantamalla sen ämpärissä joen varteen. Sinne se jäi rapistelemaan ja tuhisemaan.
Mutta ei pitkäksi aikaa.
Äsken kuljin koiran kanssa naapurin pihan ohi ja kurkkasin, että mitäs se harakka siellä puuhailee. No mitäpäs se. Söi siiliä.
Otin kuvan ikkunasta, joka on vanhaa puhallettua lasia, siksi tuo vääristymä. Mutta ehkä tässä kohtaa onkin ihan hyvä, ettei kaikkea näe ihan tarkasti. Surullinen näkyhän tämä on.
Okei okei, pitää harakankin syödä, ja tuo lintu näyttää tämän kevään poikaselta, joten sen on vankistuttava pärjätäkseen talven yli. Mutta miksi juuri tuo siilituttavani, oih miksi.
Täytyy nyt vaan toivoa, että se tulee syödyksi ja hyödynnetyksi hyvin ja että se jää harakan viimeiseksi siiliateriaksi. Ikinä.
Tämän näyn jälkeen ei ole juuri huvittanut mennä ihailemaan polkua eikä polun päätä, joka pikkusiilille tuli eteen kovin äkkiä. Mutta laitetaan nyt jotain keventävää, ettei jää murhemieli päälle... laitetaan vaikka limenvihreä tsinnia, joka kasvaa kivasti daaliamaiseen pallomuotoon.
Öh, tämä kyllä muistuttaa mua... siilistä. Laitetaan vielä toinen kevennys, vaikka auringonkukka ja siitepölystä keltainen pörriäinen.
Tämä on muuten ensimmäinen siemenestä kasvattamani auringonkukka ainakin kymmeneen vuoteen, enpä muistanutkaan, miten ihana kasvi se on. Korkeutta tällä ruukussa asuvalla on kolmisen metriä.
Toinen taimi on avaamassa nuppuaan piakkoin. Nupun piikeistä tulee mieleen Vapaudenpatsaan kruunu. Yllättäen siitä ei tule mieleen siili.
Onneksi kasvihuoneessa unohtuvat eläinmaailman murhat ja raakuudet. Sieltä voi poimia kourallisen onnea.
Vaikka tuosta tomaatin kannasta tulee kyllä mieleen... siili.
Voi itku :( Jotkut kovin mielellään muistuttavat, että luonnon kiertokulku on semmoinen, että toiset joutuvat syödyksi. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että eläimetkin tuntevat kipua, pelkoa ja kärsimystä. Kyllä se ainakin minussa herättää syvää myötätuntoa ja pahaa mieltä.
VastaaPoistaKukkasi ovat joka tapauksessa kauniita ja tarjoavat varmasti myös ruokaa monille elollisille.
Totta, luonnon ravintoympyrään tämä tilanne ihan luontevasti kuuluu. Mutta saisivat syödä tosiaan pusikoissa ja pensaissa, niin ei tarvitsisi nähdä :( Ja varmasti on ollut siilillä kova hätä, kun harakka on sitä alkanut jahdata. Toivottavasti kuolo tuli nopeasti.
VastaaPoistaKukista näyttää olevan iloa ainakin kaikenlaisille siivekkäille. Niin, ja myyrille ja jäniksille. Pöh. Ei ole tänään eläimille suotuisa mielentila.
Voi ei... Minä murehdin aina, kun näen piikkipalleron elottomana. Oma versioni kuolonkorjaamasta on työmatkalla. Hänen ylitseen on usea auto pyyhkäissyt, valitettavasti.
VastaaPoistaKerran puolustin pientä oravanpoikasta harakoiden hyökkäystä vastaan. On ne yksiä pirulaisia papinkaavussa, harakat.
Tsinniasi on hieno!!
Joo, tienvieruskalmot ovat surkuja. Meillä on miehen kanssa tapana, että minä surkuttelen niitä ja hän sanoo, että "se on vaan nukkumassa siinä". Kyllä, olemme tukevasti ns. aikuisia ;D
VastaaPoistaOn ne tosiaan aika raisuja nuo harakat, hyvä, että pidit oravanpojan puolia. Papinkaapu, hyvä termi!
Tsinnia on tosiaan onneksi nätti tänään. Oppineittenkukka, ehkä siinä on jotain sanomaa....? Ei. Ei siinä ole.
Voi pikku siiliä :( Maailma on välillä niin ruma paikka. Mutta onneksi on paljon kaunistakin, kuten vaikka tuo limenvihreä ihanuus!
VastaaPoistaNiinpä, raadollista (!) tuo eläintenkin elo välillä on... kasvit osaavat onneksi elää melko rauhanomaisesti, mitä nyt nurkanvaltaajat yrittävät kahmia kaiken lebensraumin itselleen :)
PoistaHuoh :( onneksi täällä ei siiliraukkoja edes ole. En edes muista milloin viimeksi olen siilin viimeksi nähnyt.
VastaaPoistaNo hyvä, ettet ole joutunut todistamaan siilinsurmaa :( Wikipediasta luin, että ihmiset ovat siirtäneet siilejä pohjoiseen, niin että Lapistakin niitä löytyy.
VastaaPoistaKuka ihme siirtää siilejä??