21. elokuuta 2012

Oravalle, rakkaudella

Pienestä on aloitettava, vaikka isoa mielii. Täytyy kyllä tunnustaa, että sunnuntaina nähty upea puutarha nakersi hiukan fiiliksiä, sillä näillä kokonaisharrastusvuosilla tiedän, ettei tästä sadan vuoden takaisille fundamenteille rakennetusta pihasta saa modernia viidakkoa muuta kuin kaivamalla kaikki pois ja aloittamalla alusta.

Puh. Hitto. Tämän nyky-Hässäkän väkertämiseen on mennyt toistakymmentä vuotta. Miksen ole käyttänyt sitä aikaa seuraamalla johdonmukaisesti kauaskantoista suunnitelmaa? Miksei mulla ole ollut suunnitelmaa? Johdonmukaisuutta? Kaukonäköä? Mitään?

Ei tästä ole voinut alkaa toipua kuin askarteluterapian kautta, pienen maalausprojektin avulla. Ajattelin lämmöllä käpylahjan antanutta ja sittemmin sen poisottanutta ystävääni Currea. Hänen puinen pähkinäkioskinsa pääsi nimittäin hiukan homehtumaan viime talvena, kun pinta oli käsittelemätön.


Olen pessyt pinnat ja antanut niiden kuivua hyvin, joten täplät eivät ole tuosta kevään jälkeen levinneet. Maalasin kioskin ensin Otepohja-pohjamaalilla, jotta öljymaali tarttuisi ja pysyisi napakasti. Sen kuivuttua vetäisin pintavärin pintaan. Ajattelin talvea, pyryä, hankea, harmaata ja valkoista, ja päädyin väriin, joka erottuu. 


Tämmöinen hehkuva oranssi siitä tuli. Kyllä erottuu koivun kyljestä, väkisinkin. 

Ja jottei kukaan erehdy luulemaan pömpeliä amerikkalaiseksi palopostiksi, niin tein kanteen kuvion. 


Maapähkinöitä oravalle, rakkaudella. Kuvasta puuttuu etupleksi, jos ihmettelette, että miten ne pähkinät kopissa pysyvät...

Toivon nyt hirveen kovin syvästi, että orava on kaiken tämän vaivan arvoinen eikä järsi lintulautaa avarammaksi tai rouskuta linnuille väkerrettyjä talikakkuja despootin tavoin.

Jos näin käy, niin hahmottelen sydämestä isohkon "pääkallo & kaksi reisiluuta" -kuvion. 

15 kommenttia:

  1. Tadaa, oravaiselle :) Sä oot Geranium söpö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana luonnehdinta :D Kiitos, Pirkko, säkin oot!

      Poista
  2. Kyllä oravan tuosta kelpaa pähkinöitä mutustella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin luulisi, ellei sitten pelästy oranssia väriä, heh.

      Poista
  3. Pieni kateus saa kummasti luovuuden kukkimaan :D Oravat on kyllä mainioita, meillä ne roikkuu pää alas päin kaarelle taivutetuissa koivunrungoissa, mihin on ripustettu linnuille syöttöautomaatteja ja pistelevät sieltä kaikki herkut poskeensa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jostain sitä eteenpäin työntävää voimaa on aika ajoin saatava ;)

      Oravat on todellisia akrobaatteja, kun on ruokailusta kyse. Ei haittaa, vaikka veri päähän pakkautuisi tai joutuisi venyttelemään rankastikin...

      Poista
  4. Oi, miten hieno oravanvärinen automaatti! Se sointuu tuohon kesäturkissaan aivan mahtavasti! Ja talviturkin harmahtava sopii tuohon niinikään. Oikein soma ravintola on hänellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta turiset, kyllä turkki stemmaa nyt ravintolan sisustukseen molemmissa karvansävyissä. Maapähkinäkin mätsää, ainakin jos niitä ei kuori. Ja ei, sitä en ajatellut kurren eteen tehdä, että pähkinöistä kuoret poistaisin :)

      Poista
  5. Pakko vähän udella, onko tuo sinun omaa käsialaasi tuo automaatti? Onkos siihen jossain jonkin sortin "kaavoja" (sisäinen opettajani heräili)? Ja onkos se viime talvena pitänyt kurren poissa lintujen sapuskoista? Kyllä minä ainakin suosisin tuota ravintolaa, ehdottomasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole omaa käsialaa, on Bauhausista ostettu vekotin. Varmaan on helppo tehdä itsekin! Ideana on se, että kurre nostaa itse tuon kannen ja nappaa pähkinöitä sieltä. Kannessa on "saranana" tukeva kangasnauhan pätkä.

      Viime talvena kävi niin, että orava havahtui automaattiinsa tosi myöhään: sitä ennen se söi lintujen murkinaa, mutta fiksut tali- ja sinitiaiset puolestaan hakivat oravan kipsalta pähkinöitä, heh. Pleksin ja kannen väliin jää muutaman sentin rako, linnut mahtuvat siitä poksiin sisään ja takaisin ulos.

      Pleksin idea on tietty se, että orava näkee eväänsä, mutta voisin kuvitella, että se kävisi jossain vaiheessa kioskin kuitenkin tsekkaamassa, vaikkei näkisi sisään. Mutta tosiaan, voi olla vähän hidas havahtumaan kioskin olemassaoloon, mutta hauska sitäkin asiaa on seurata :)

      Ehkä tällä oranssi kioski -sapluunalla voisi perustaa pop up -ravintolan?

      Poista
  6. Kylläpä on ajattelevaista ja huomaavaista toveri oravaa kohtaan :) Ihana idea ja vau mikä väri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toveri orava, heh heh. Olisi hän kyllä vahvasti vasemmalle poliittiselle reunalle kallellaan, jos kioskin väristä tekisi päätelmän. Tai ehkä hän kuuluu minäminä-puolueeseen, koska rohmuaa kaiken mahdollisen itselleen? Öö.

      Mutta kiitos värikehuista, uskallan tällä varmistuksella asettaa pömpelin oravan eteen :)

      Poista
  7. Saihan orava loisto lukaalin. :)

    Löysin tänne elämää ja elämyksiä-blogin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Santra,

      kiva kun tulit! E&E on ihana, sieltä löytyy vaikka mitä :)

      Kävin kurkkaamassa kiintoisia blogejasi, täytyy palata niihin ajan kanssa.

      Sukkasato kuulostaa kiinnostavalta projektilta. Oih, heräsi kudontakuume, oppisikohan sen kantapään...?

      Poista
  8. Jeps, kiitos spekseistä. Meillä tosin on joutanut niin lintulaudat kuin oravanhoukuttimet lopullisesti ns. talviteloille: muodostuisivat pian tuon meidän kissakatraan ruokkimispaikoiksi... :)

    Pop-up ravintola punainen kiska ehdottomasti kokeilun arvoinen! Jotain punaista ehkä myyntiin...

    VastaaPoista