16. syyskuuta 2012

Yllätyksiä metsässä

Suppilovahveroon tie vei, kun koko päiväksi luvattiin kuivaa ja aurinkoista säätä. Lähdimme Lounais-Hämeeseen, entisiin mökkimaisemiin. Möksä on vaihtanut omistajaa jo monta vuotta sitten, mutta jokamiehenoikeudet pidimme itsellämme ;)

Tämä oli kyllä eka kerta, kun seudulle palasimme mökistä luovuttuamme, oli kiva nähdä entisiä naapureita ja tuttuja maisemia. Metsässä oli meidän "oma" suppilovahveropaikka, jossa kävimme tilannetta tarkastelemassa... noh, ei se paikka ole salaisuudeksi jäänyt, vain pienen saaliin saimme muiden kerääjien jäljiltä.

Mutta ei se haitannut, metsässä oli muutenkin tosi mukavaa. Oli sammalta, mustikoita, puolukoita...


jotain vaarasta kiljuvaa valkoista...


pieni yhdyskunta vaaleanvihreitä hattivatteja...


ja silmälasipäinen kärpässieni.


Metsästä löytyi myös jotain yllättävää. Jos sinua heikottaa helposti, niin ÄLÄ KATSO seuraavaa kuvaa.

Keskellä parasta sienimaastoa oli nimittäin hirvenvasan tai metsäkauriin jalka.


Jalka ei ole ollut maassa kauaa. Luulen, eläin on päässyt hengestään joko metsästäjien tai susien takia. Hirvenmetsästyskausi ei ole vielä alkanut, se alkaa syyskuun lopussa, mutta metsäkauriille saa metsästyslupia syyskuun alusta, kunhan puuhassa ei käytetä ajokoiria vielä silloin. (Mua kyllä hiukan ällöttää koko metsästyspuuha, anteeksi vaan lajin harrastajat. Ei ole mun juttu, mutta tämä on tosiaan vain tunnepohjainen mielipide.)

Myös sudet olisivat voineet raahata hirvenvasan/ kauriin ruhon kauemmaksi, ruhoa ei tuosta ihan läheltä löytynyt. Tantereessa oli kyllä myllerryksen merkkejä, niin että jotain actionia siellä on tapahtunut.

Nooooooh.

Tuosta sienifiilikset kyllä hiukan laskivat ja kun ammoinen "oma" suppispaikka näytti olevan kalju, niin lähdimme kävelemään metsätietä takaisin autolle. Valoisissa kohdin kukkivat vielä metsämansikat...


ja kissankellot. 


Tuota katsoessani tuli mieleen, että ymmärtävätköhän metsän eläimet kukkien kauneuden päälle? Sen kyvyn heille soisi, kaiken hengissäpysymistaistelun vastapainoksi.

Sängelle ajellut heinäpellot hehkuivat okran värisenä. 


Piipahdus maaseudulle ja metsään oli hirmu antoisa – vaikka Cantharellus tubaeformis -saalis olikin niukahkonlainen. Hmm. Pitäisiköhän perustaa kotitontille sammaleinen mustikkatyypin kuusimetsä?

24 kommenttia:

  1. Mä en nyt kyl ala mitään, ku sä oot käyny jossain täällä meilläpäin ja et oo mitään ilmottannu. Oltas voitu vaikka näkyillä. Pöh.

    Mut kiva retki teil on ollu ja hyvät maisemat. Paitti se hirven jalka...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, asutko siis tuollapäin? Voi yhen tähen, olisin tosiaan mieluusti pyrähtänyt livetreffeille. Miten multa on mennyt tällainen kotiseutufakta ohi. Se on hosumaijuuden syytä, veikkaan.

      Täytyy keksiä havunneulasesta uutta asiaa ja ottaa sitten kumijalka alle :)

      Joo, hirven (tai kauriin?) jalka oli vähän epäkiva. Tai no, jollekin se on ollut tosi kiva, hm.

      Poista
  2. Ihanat hattivatit ja silmälasisienet. Ja tuo rullattava pelto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hattivatit olivat jännästi piilossa ison kiven päällä sammalmatossa, piti oikein tihrustaa, että onko siinä jotain vai ei... silmälasisieni ei sen sijaan jäänyt huomaamatta :)

      Rullapelto on siististi cool!

      Poista
  3. Metsästäminen on tehotuotannon vastustajalle, elikäs meikäläiselle varsin hyvä juttu, mutta ajatus niistä susista puistattaa... Meillä niitä juoksentelee ihan tässä pihapiirissäkin ja lähistöllä :/ saisivat pysyä korpimetsissä... Kivoja kuvia olet kyllä saanut ikuistettua! Multa on myös tulossa metsä postaus, kun kävin kameran kanssa häärimässä tuossa takapihalla. Järkkäri kaulalla sienien poimimenen oli hivenen hankalaa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ihmisen ruoanhankinta on semmoinen ikuisuuskysymys, että mikä sitten olisi se kestävimmän kehityksen ratkaisu. Ehkä emme mene siihen keskusteluun, pysytään vaan puutarhuroinnissa :)

      Järkkäri kaulalla minäkin metsässä käppäilin, tosin niitä sieniä en "joutunut" niin kovasti tällä kertaa poimimaan, hah. Tulen kurkkaamaan metsäpostauksesi – jonka olet siis saanut tehtyä kätevästi takapihalta :D

      Poista
  4. Ihania kuvia, peltokuva etenkin :) Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset metsästyksestä. Esimerkiksi sitä en ymmärrä enkä hyväksy, että sinne mettään lähdetään isolla porukalla pyssyt olalla ja viinapullot povareissa tulittamaan suunnilleen kaikkea, mikä liikkuu. Jotkut metsästäjät tuntuvat myös unohtavan riistanhoitotyön täysin. Tykkään kuitenkin käydä metsällä, varsinkin istua tervasvalkeilla makkaratikun kanssa tai räpsiä kuvia :) Ja onhan se riistaliha tosi nannaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelto oli mehevän keltainen ja kiva, ettei heinärullaa oltu kääritty siihen valkoiseen muoviin. Ainakaan vielä :)

      Joo, metsästystä ja "metsästystä" on niin monenlaista, se on totta. Kaikissa asioissa on ne vastuuntuntoiset ja ne hälläväliä-tyypit, valitettavasti.

      Tervasvalkeat, täytyykin googlata, että mitä se tarkoittaa... kuvien räpsimisen hauskuuden ymmärrän onneksi ilman selityksiä :)

      Poista
    2. Koitin huvikseni itsekin googlata tuon, mutta eipä sieltä oikein mitään selkeyttävää löytynyt. Tervasvalkea on siis tervaskannosta tehty nuotio :) Tervaskanto taas google-haulla löytynein sanoin: "Vanhoihin mäntykantoihin muodostuu aikojen kuluessa erittäin pihkaista puuainesta, tervasta, joka syttyy ja palaa erinomaisesti. Aikoinaan tervaskantoja ja vanhoja, tervasta sisältäviä mäntykeloja käytettiin tervanpolton raaka-aineena." Kas noin :)

      Poista
    3. Aa, okei, kiitos infosta :) Tuossa valkeassa on kyllä varmaan mahtava tuoksu, voin kuvitella! Terva on niiiin ihanan tuoksuista, oih ja voih.

      Poista
  5. Onneksi et sentään nähnyt käärmeitä. Tuo elukan jalkakuva ei tee minulle yhtään pahaa, mutta jos käärmeen olisit kuvannut, olisin saanut sydärin- vaikkakin kuvan näen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai että käärmeet aiheuttavat puistatuksia sulle. Se onkin aika jännää, että miksi jokin asia ällöttää toista, mutta toiselle se ei aiheuta mitään tuntemuksia. Käärmeitä varmaan ihminen pelkää ihan geneettisesti, että on osannut hypätä kyytä karkuun, kun ei ole ollut vastalääkettä puremasta pelastamaan...?

      Mun teki vähän pahaa tuo irtojalka, mieluummin olisin nähnyt sen kiinni siinä elävässä eläimessä :/

      Poista
  6. Edellisessä postauksessa luikerrellut liaani ulottuu kohta jo varmaan tänne ruudun toisellekin puolelle :) Hirmu vauhti hällä!

    Kiitos, kun veit minutkin mukanasi metsäretkellenne. Minua ei näin syksyisin umpimetsään saa, sillä en voi sietää hirvikärpäsiä. Hämähäkit olen selättänyt, ne eivät enää aiheuta taukoamatonta kiljuntaa, mutta hirvikärpäset ovat totaalinen nou-nou.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liaani on tosiaan ns. toista maata, vauhdista huomaa kyllä, ettei ole tottunut näihin arktisiin olosuhteisiin :)

      Hirvikärpäsiin minäkin törmäsin reissulla, yhden sain heti poimia hiuksista, ennen kuin laitoin hupun päähän. Ne ovat kieltämättä aika ikävän oloisia ötököitä, alkaa kutittaa joka puolelta, kun niitä ajatteleekin...

      Poista
  7. Voi jehna, miten hieno hattivattiyhdyskunta. Ja tuo kärpässieni, metsän Kekkonen ihan selvästi!

    On meitä nyt säällä hellitty, eilisiltaisesta sateesta huolimatta. Hienoja (työ)päiviä ulkona. Paitsi oli viikonloppu tosiaan kyllä komea, lauantaikin, vaikka toisin aluksi ennusteltiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsän pyöreäpäinen Kekkonen, todellakin :D Hattivatit huojuivat hiljaa hymisten sammaleisen kiven päällä, aika jänniä otuksia.

      Onneksi sattui hyvät kelit viikonloppuun, se tuntuu jonkinlaiselta pieneltä hyvitykseltä tasaisen olmin kesäloman jälkeen. Ja kohtahan se on taas, viikonloppu. (Ei kesä. Harmi.)

      Poista
    2. Voi vitsi, kun voisikin sanoa, että kohtahan se on taas, kesä. Nauratti, kun olen huonosti nukutun yön jälkeen vähän väsynyt.

      Viikonloppukin kelpaa, kiitos :-)

      Poista
    3. Luulen, että esim. mainosmies pystyisi kevyestikin näkemään, että kohtahan se on, kesä. Täytyisi löytää itsestään sama yltiöoptimismi. Ööh.

      Poista
  8. Hieno syksyinen metsäretki teillä.

    P.S. Sinulle on kuvahaaste blogissani Suvipiha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marietta, molempiin kohtiin. Tulen kurkkaamaan!

      Poista
  9. Vasaparka. En minäkään tykkää ajatuksesta yhtään, että metsässä kävellään pyssyt tanassa. Joka vuosi vielä saa lukea, kuin metsästäjät vahingossa ampuvat toisiaan milloin minäkin metsona. Ja onko esim. noita metsälintuja niin paljon, että niitä pitää ampua? Kysynpähän vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tämä taitaa olla niitä ikuisuuskysymyksiä, että pitääkö ihmisen tappaa eläimiä. Siihen, että tappavat sitten vahingossa toisiaan, täytyy todeta, että tyhmää. Todella tyhmää.

      Poista
  10. Ihania aarteita on löytynyt metsäretkeltä, ja ei niin ihania aarteita. Kärpässienikuva on oikein syksyinen, kiva!
    P.S. Blogissani on tunnustus sinulle.=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toiset aarteet olivat ihanampia, kuin toiset ;) Jollekin oli kärpässienikin maistunut, ei vaikuta moiset myrkyt kaikkiin...

      Kiitos Laura, tulen katsomaan!

      Poista