Talvenhuuruinen ruukustin

Viikko sitten liaanille suoritettu ruukunvaihto näyttää onnistuneen hyvin. Kasvi ei ole nuupahtanut, lehdet ovat ennallaan ja uutta kasvuakin on tapahtunut. Esittelen kasvutilanteen, mutta ennen sitä esittelen ruukun lämmikkeeksi kutomani uuden ruukustimen.

Mennään tästä muutama kuukausi nyt tällaisella talvenhuuruisella värityksellä.

Ajatus oli kutoa mukaan myös talvenvalkoista raitaa, mutta innostuksissani annoin puikkojen heilua, kunnes kerä loppui. Valkoinen ei sitten enää mahtunut. 

Jotenkin tuo voisi kyllä kaivata vielä lisää jotain tingeltangelia... paljetteja, rusetteja tai muita koristeita? Jouluksihan ruukustimeen voisi ripustella kimaltavia tähtiä, onhan se tropiikinkin taivas tähtinen, heh.

Into-Liana ei tosiaan tuntunut suuttuneen ruukuvaihdossa tapahtuneesta juuripaakun hajoamisesta, vaan on jatkanut kasvuaan. Tuntuu, että kasvu on jopa hiukan kiihtynyt uuden mullan myötä.

Kasvua on tapahtunut nyt haaroissa kolme ja neljä, erityisesti Nelosessa. Ne molemmat kasvavat kattoa pitkin, Nelonen on tuo etualalla oleva, pidempi verso.

Katsoin juuri kuvaa vajaan kahden viikon takaa, silloin Nelosesta ei vielä ollut tietoa. Eli taas on tehty noin 40 senttiä uutta vartta useamman sentin päivävauhtia. 

Siellä se nyt katon rajassa ympyrää pyörii eikä löydä mitään, minkä ympärille kietoutua.

Jännästi myös ihan tuohon alkupäähän kasvia, noin parinkymmenen sentin korkeuteen on tullut uusi muutos, mahdollisesti joku kasvupiste – oletan, että tästä olisi uutta kasvua syntymässä:

Voisin kyllä melko vakaasti väittää, että tämä puuvartisten köynnösten Mucuna-sukuun kuuluva (vielä tuntematon) laji on sekä ennätyksellisen nopea kasvaja että kasvuvauhtiin nähden suhteellisen helppo huonekasvi. Lisävalo lienee ainoa lisäapu, mitä hän tarvitsee suomalaisella ikkunalla kasvaessaan, ruukustimen merkitys lienee suuri vain kasvattajalle: tuo mielenrauhaa, kun tuntee tehneensä jotain sen eteen, että tropiikin kasvilla olisi hiukkasen kotoisampaa suomalaisessa syksyssä ja talvessa.

Into-Lianan lisäksi kasvirintamalla ei paljoa tapahdu. Pihalla on vielä vihreää, nurmikko ja monien perennojen lehdet ovat yllättävän värillisiä edelleen. Sisällä yritän virittää mieltäni joulufiiliksiin muutaman hyasintin voimin.

Vielä eivät ole tunnelmat virinneet, mutta ihanahan näitä on tuoksutella. 

Olen etsiskellyt vaaleanpunaista myös kynttiläversioina, kuten tuikkuina, mutta en ole vielä niihin törmännyt. Tänne lasipurkkiin niitä mieluusti ripottelisin, valkoisten tuikkujen sekaan.

Noh, täytyy vaan jaksaa vääntäytyä kaupoille, ei niitä varmaan kotiovelle kukaan tule tyrkyttämään. Vaikka siinä voisikin olla oiva bisnesidea, kynttiläauto. Jos kynttilät olisivat kotiovelta ostettuna edullisempia tai edes samanhintaisia kuin kauppojen hyllyillä, niin mikä jottei. Näin päivän pimetessä kauppaa kannattaisi tehdä, kuka voisi vastustaa :)

Nyt kun kuitenkin näyttää siltä, että itse saa vielä kauppaan raahautua, niin pitää muistaa laittaa heijastusta hihaan.

Voimia alkavaan viikkoon! Jokainen päivä on onneksi päivä lähempänä kevättä...