4. marraskuuta 2012

Talvenhuuruinen ruukustin

Viikko sitten liaanille suoritettu ruukunvaihto näyttää onnistuneen hyvin. Kasvi ei ole nuupahtanut, lehdet ovat ennallaan ja uutta kasvuakin on tapahtunut. Esittelen kasvutilanteen, mutta ennen sitä esittelen ruukun lämmikkeeksi kutomani uuden ruukustimen.

Mennään tästä muutama kuukausi nyt tällaisella talvenhuuruisella värityksellä.


Ajatus oli kutoa mukaan myös talvenvalkoista raitaa, mutta innostuksissani annoin puikkojen heilua, kunnes kerä loppui. Valkoinen ei sitten enää mahtunut. 

Jotenkin tuo voisi kyllä kaivata vielä lisää jotain tingeltangelia... paljetteja, rusetteja tai muita koristeita? Jouluksihan ruukustimeen voisi ripustella kimaltavia tähtiä, onhan se tropiikinkin taivas tähtinen, heh.

Into-Liana ei tosiaan tuntunut suuttuneen ruukuvaihdossa tapahtuneesta juuripaakun hajoamisesta, vaan on jatkanut kasvuaan. Tuntuu, että kasvu on jopa hiukan kiihtynyt uuden mullan myötä.

Kasvua on tapahtunut nyt haaroissa kolme ja neljä, erityisesti Nelosessa. Ne molemmat kasvavat kattoa pitkin, Nelonen on tuo etualalla oleva, pidempi verso.


Katsoin juuri kuvaa vajaan kahden viikon takaa, silloin Nelosesta ei vielä ollut tietoa. Eli taas on tehty noin 40 senttiä uutta vartta useamman sentin päivävauhtia. 

Siellä se nyt katon rajassa ympyrää pyörii eikä löydä mitään, minkä ympärille kietoutua.


Jännästi myös ihan tuohon alkupäähän kasvia, noin parinkymmenen sentin korkeuteen on tullut uusi muutos, mahdollisesti joku kasvupiste – oletan, että tästä olisi uutta kasvua syntymässä:


Voisin kyllä melko vakaasti väittää, että tämä puuvartisten köynnösten Mucuna-sukuun kuuluva (vielä tuntematon) laji on sekä ennätyksellisen nopea kasvaja että kasvuvauhtiin nähden suhteellisen helppo huonekasvi. Lisävalo lienee ainoa lisäapu, mitä hän tarvitsee suomalaisella ikkunalla kasvaessaan, ruukustimen merkitys lienee suuri vain kasvattajalle: tuo mielenrauhaa, kun tuntee tehneensä jotain sen eteen, että tropiikin kasvilla olisi hiukkasen kotoisampaa suomalaisessa syksyssä ja talvessa.

Into-Lianan lisäksi kasvirintamalla ei paljoa tapahdu. Pihalla on vielä vihreää, nurmikko ja monien perennojen lehdet ovat yllättävän värillisiä edelleen. Sisällä yritän virittää mieltäni joulufiiliksiin muutaman hyasintin voimin.


Vielä eivät ole tunnelmat virinneet, mutta ihanahan näitä on tuoksutella. 

Olen etsiskellyt vaaleanpunaista myös kynttiläversioina, kuten tuikkuina, mutta en ole vielä niihin törmännyt. Tänne lasipurkkiin niitä mieluusti ripottelisin, valkoisten tuikkujen sekaan.


Noh, täytyy vaan jaksaa vääntäytyä kaupoille, ei niitä varmaan kotiovelle kukaan tule tyrkyttämään. Vaikka siinä voisikin olla oiva bisnesidea, kynttiläauto. Jos kynttilät olisivat kotiovelta ostettuna edullisempia tai edes samanhintaisia kuin kauppojen hyllyillä, niin mikä jottei. Näin päivän pimetessä kauppaa kannattaisi tehdä, kuka voisi vastustaa :)

Nyt kun kuitenkin näyttää siltä, että itse saa vielä kauppaan raahautua, niin pitää muistaa laittaa heijastusta hihaan.


Voimia alkavaan viikkoon! Jokainen päivä on onneksi päivä lähempänä kevättä...

18 kommenttia:

  1. No ootpa kutonu hienon villanutun kukalle. Kylläpä nyt passaa kasvaa vaikka ulos ovesta kevääseen mennessä. Sitä kohtihan tässä ollaan menossa,kuten sanoit. Ja tuo Sypin heijastin on aika makee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huitelin numeron 12 puikoilla, ajattelin, ettei kasvi ole niin tarkka käsialasta ja työn jäljestä :) Toivottavasti nyt kuitenkin tarkenee tuossa kaksinkertaisen akkunan edessä.

      Sypin heijastin on jotenkin hauska, kova ja koliseva "kunnon" heijastin... sen kanssa reippahasti kevättä päin.

      Poista
  2. Sähän joudut kohta paneen kattonkin jonkun ristikon, että on Lianalla mistä ottaa kiinni. Sehän kohta sieltä rojahtaa alas. Ja varo kuule sit semmosta, että ku se oikeen tosta patvii ja voimistuu, niin siepaa sut syleilyynsä, kun ohi kuljet. Siäl sitten killut, katonrajassa.

    Heijastimet heiluvat jo. Lisänä heijastinliivejä, koirapoikia myöden. Parempi näkyä, ku katua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmaan pitää tehdä, jotain kehikkosysteemiä kattoon. Ehkä voisi tehdä jotain kevyempää langasta tai köydestä tai vastaavasta, katossahan on jotain vanhoja pikkukoukkuja jo valmiina.

      Uu, liaanin syleily voisi olla vinkeä kokemus ;) Jostain nurkista löytyisi varmaan vielä lauma pikkuhämiksiä, jotka sitten liaaninkaappaaman henkilön kietoisivat verkkoonsa. Melko halloweenisiä tunnelmia, hmm.

      Hyvähyvä heijastimille, parempi on tosiaan näkyä kuin sulautua mustaan maisematapettiin...

      Poista
  3. Hieno pipa Lianalla, kyllä kelpaa :) Ilmeisesti ihan sovussa siellä olette, eikä tarvitse pelätä että Liana esim sut luikertelis yön aikana kuoliaaksi....No ei nyt sentään!
    Mukavaa tulevaa viikkoa, kevät mielessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me elämme kuin Suomi ja Neuvostoliitto ennen muinoin: rauhaisaa rinnakkaiseloa. Tosin pelkoa siinäkin asiassa ilmassa oli, ja täytyy myöntää, että kyllä mä Intoa silmällä pidän ja tarkkailen joka päivä. Toisaalta, eihän sitä tiedä, vaikka hän pelkäisi minua ja siksi pyörii hiki päässä tuolla katon rajassa :/

      Poista
  4. Kylläpäs olet taas söpösen ruukustimen tehnyt! Mukavan paksun ja pehmoisen näköinen, ja varmasti on lämminkin :) Hyvä, että liaani on sitkeä kaveri, eikä loukkaantunut yhtään, vaikka osan juuristaan menettikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mahtava käsityötaidonnäyte :) Tuollaista isoa silmukkaa on tosi hauska kutoa, vaikkei olisi lopputuloksen tarkoituksesta tietoakaan... mutta nyt meni hyvään tarkoitukseen.

      Liaani on tosiaan yllättävän sitkeää tekoa, toivoa on, että se selviää Ankean Arktisen AJan yli.

      Poista
  5. Määh... ai lähempänä kevättä !? Lähempänä vuoden pimeintä hetkeä kyllä :( Terveisiä vaan IntoLianallekin talvipalttooseensa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vuoden pimein hetki menee siinä kevään odottelun ohessa, kun ei anna sen mennä ihon alle. Ei ole niinkus huomaavinaan koko asiaa ;)

      Kerron Intolle terkut, ei vaivaa viima eikä sade häntä.

      Poista
  6. Ah, hyasintteja. Täytyypä käydä kukkakaupassa.
    Mahtuukohan Into-Liana vielä keväällä teidän huusholliin kasvamaan, tuntuu kasvuvauhti olevan niin hurja;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyasintit on mustakin ihania, samaan kasviin yhdistettynä tuoksu, väri ja helppous. Niin ja edullinen hinta :)

      Inton etappi on tosiaan täys mysteeri, luonnossahan niistä voi tulla yli satametrisiä. Onneksi suomalainen sää hillitsee sen kasvua (luulisin ainakin niin).

      Poista
  7. Aika hurja on kasvamaan toi Into-Liana- valtaakohan kevääseen mennessä teiltä koko talon. Ruukunlämmitin on suloinen. Taidat jo kovasti virittäytyä jouluun. Vaikka joulun jälkeen ei toki olekkaan kuin aivastus uuteen kevääseen..Aina se sieltä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelottaa, että kevätaurinko saa Inton ihan villiintymään, jos syyshämäräkin antaa tällaiset vauhdit?!

      Joulu on mukava pikku etappi matkalla uuteen kevääseen :) Ja muistuttakaa mua, että olet näin positiivisesti ajatellut, kun joskus helmi-maaliskuussa tuskailen loputonta lumentuloa ja jatkuvia pakkasia...

      Poista
  8. Itse löysin Vapaavalinnasta vaaleanpunaisia tuikkuja (valkoisten kera) .Olivat joku Roosanauha tempaus. Paketisaa löytyi siis myös vaaleanpunaisia tuikkuja.

    VastaaPoista
  9. Heippa Minna, kiitos vinkistä, eipä tullut Roosanauhatuotteet mieleen, vaikka tosiaan nehän on just täsmätuikut tähän aikaan!

    Täytyypä etsiä lähin vastaava kauppa, Tiimarissa ei ollut kuin pinkkejä. Hee, näinhän tämä etsintä etenee ihan kotisohvalta käsin :)

    VastaaPoista
  10. Oivoi ruukustin. Se on yksi osasyy siihen, miksi aloin kutoa villasukkaa. Ja toista. Ja kolmatta. Nyt minulla on puikot käsien jatkeena, hieman on hankalaa arkiaskareet....

    Noista hyasinteista (tai oikeastaan niitten hajusta sisätiloissa - huomaa sanavalinta _haju_) en ole oikein koskaan välittänyt. Pitäisiköhän antaa uusi tilaisuus... Ehkä annan, ehkä en :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa, villasukkia! Mä en osaa kutoa sukkaa, vain kaulaliinoja ja ruukustimia. Oppiskohan sitä vielä näin wanhoilla päivillään...? Onko jotain kantapäättömiä malleja?

      Hyasintti taitaa olla jokotai-kasvi. Joillekin sen tuoksu on tosiaan haju eikä se varmaan siitä muutu, vaikka kuinka haistelisi... Mulle niiden tuoksu esittäytyy oikein viehkona, tosin sitten vanhentunut hajusintti on jo aika öllöä tavaraa. Mulla on makuuhuoneessa kolme yksilöä, luulen että näen prinsessaunia ihan vaan just niiden takia ;)

      Poista