6. helmikuuta 2013

Helmitylsää-ää-ää

Nyt on saavutettu se piste (tai yksi monista pisteistä), jossa talvi ryydyttää. Ryy-dyt-tää.

Kylmää ja pimeää, aina vaan, hamaan tappiin asti. Mielessä nakuttaa vankka tunne siitä, että kevät on taatusti peruttu tältä vuodelta. Lunta sataa vaan, niin ettei kohta kukaan enää pääse ulko-ovistaan ulos. Ikkunat muurautuvat ulkopuolelta umpeen ja sitten syödään kaapin perukoilta yli-ikäisiä hedelmäcocktailsäilykkeitä ja joulutorttuhilloa ja sen jälkeen lakataan olemasta. Hei hei ihmiskunta, eläinkunta, kasvikunta, planeettakunta, maailmankaikkeus, mikrobit.

Ei ehdi pikkuisista Pinokkio-chileistä tulla hedelmää. Hyvä, jos ne ehtii koulia omiin potteihinsa.


Tulppaanit kuihtuvat ja ja paikalleen tippuneet terälehdet muuttuvat muutamassa vuodessa harmaaksi jauhoksi. Ennen lopullista katoamistaan jauho muistuttaa ajasta, jolloin ihmiset olivat sinnitelleet syvimmän suomalaisen talven yli väräjävien kevätmietteiden voimin, mutta joutuneet luovuttamaan Suuren Arktisen, Kuun Takapuolen ja Musta-Valkoisen edessä.


Hei, nyt stop. SKRIIK. PTRUU. JARRUtus. Täähän menee tosi synkäksi. Ei jaksa lukea, mitä kirjoittaa.

Jos vaan esittelen pari kuvaa enkä puhu paljoakaan. Tällä muudilla ei tule kuin pahan mielen tartunta.

Tässä toinen kuvakulma tulppaanikimpusta, jonka ostin viikonlopuksi Plantagenista. 20 tulppaania kuudella eurolla. Se oli hyvä sijoitus, kukat tuoksuvatkin hyvällepahalle omalle itselleen.


Valkoinen ottaa nyt päähän, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Pari vuotta vanha perhosorkidea kukkii hyvässä vedossa, valkoisia kukkia on 18 kappaletta. 


Pari nuppuakin on vielä odottamassa, katsotaan, jaksavatko aueta. Ja jaksaako odottaja odottaa vai muuttaako hän expresiis tropiikkiin. Orkidea ja Pinokkiot toppatakin povitaskussa.

16 kommenttia:

  1. Tähän käy lääkkeeksi kaikenlainen värikäs kukkakaupasta, tai hedelmähyllyltä.
    Puutarhalehtien ja -kirjojen selailu voi parantaa tai ehkä pahentaa tätä sairautta;)

    VastaaPoista
  2. Joo, parempi että jätät nyt löpinät vähemmälle :-D
    Kumma juttu, mä taas olen ihan täpinöissäni siitä, että päivä on jo selvästi pidempi, että ollaan taas oltu plussan puolella ja että ensi kuussa on jo maaliskuu! Hei, helmikuustakin on jo suunnilleen viikko mennyt, niin ne loputkin menee, viuh vaan!
    Hähää, etpä onnistunut tartuttamaan!

    VastaaPoista
  3. Samat aatokset, ystäväiseni! Kyllä tuon masistelun jaksoi oikein hyvin lukea, kun oli niin lennokkaasti kirjoitettu. Selvä helmimasis-tapaus :) Kävin taas tänään hiplaamassa tuolla istutuspöydän laatikossa odottavia siemenpusseja, koskas mitäkin saikaan kylvää...suurimman osan kanssa pitää odottaa ensi kuulle!

    VastaaPoista
  4. En HALUAISI olla skeptinen, mutta tätä valkoista-kylmää-tuulta-tuiskua kestää täällä etelässä vielä sen kuukauden verran - ainaskin. Pläähplöööööh. Vaikka ihanaa on, että linnut ovat aloittaneet vähän lauluharjoituksensa (tai sitten vaan viimeisiä kuolonkorahduksiaan piipittävät jäätyessään oksille pystyyn...) No, pessimisti ei pety, joten sitten voi ilahtua, kun se kevät sieltä sitten tuleekin...

    Tuleehan!?!

    Minä olen ainakin itse vielä niin umpihangessa, etten jaksa kylvämisestä vielä innostua. Odottelen tuon hiihtoloman pois jaloista ja sitten rupean vähän optimistisemmin suhtautumaan tähän asiaan. Kunnes hyperventiloin sitä tulevaa daalian mukuloiden määrää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolevien jäätyvien lintujen korahtelua, hah hah, sitä se on se outo ääntely aamutuimaan.

      Kevät ei tule, mutta valkoinen maailmanloppu tulee. Jäätävä hyytävä kylymä.

      Sinä sen sanoit. Hiihtoloma, voi jösses. HIIHTO. Ristus.

      Poista
    2. Hiihtänevätköhän ne Roomassa? Oli meinaan pakko päästä pakoon edes pariksi päiväksi. Paluu onkin sitten kahta kamalampi - tässähän voi olla melkein tyytyväinen, ettei yhtään lämpimämpään paikkaan varannut matkaa, paluushokki olisi voinut olla liikaa...

      Hiihtolomassa on aina se toinen hyvä puoli, nimittäin loma!

      Poista
    3. Veitsi kääntyi haavassa 180 astetta. Roo-ma. Eih. Miksei Kotka, se ei aiheuttaisi kateutta. Olen "iloinen" puolestasi.

      Oikeasti olet toki matkan ansainnut. Tarvitsetko sherpaa?

      Poista
    4. Hehee, Rooma: sadetta ja noin +10. No, selvinnemme sherpoilla tai ilman (vain käsimatkatavarat mukana, mahtunetko?) Kotka, Rovaniemi, Ilomantsi, siinäpä mainiosti virikkeitä seuraavia matkasuunnitelmia varten!

      Poista
    5. Rooma on Rooma, plus kymmenessäkin... ja paikan päälle kun pääset, niin aurinko helottaa täysillä ja ilma on +20. Sano mun sanoneen.

      Suomi-matkailukin on oikein jees, mutta ei innosta mua niin kovasti talviaikaan. Kesällä kyllä, vaikka kaikki nuo edellämainitut :)

      Poista
  5. Ai hitsi miten hauskaa kirjoittelua, täällä hekotan ihan vedet silmissä:D Ensi kerralla kun kuulen linnun laulua, taidankin vähän höristää korviani ja kuunnella kuuluuko mahdollisia korahduksia, eh-heh ja hah :)Olen kyllä jotenkin kans just tänään ollut tosi epätoivoinen tuon lumen tulon suhteen kun sitä on ilmeisesti luvattu vielä vaan lisääkin lähipäiville:( Mutta sekin on hyvä nyt palauttaa mieliimme miten nopeasti ne lumet tammikuussa hupenivatkaan, ainakin täällä etelässä purot lorisivat ja oli maata näkyvissä jo viikossa!! Uskotaa, toivotaan ja pelätään pahinta(hedelmäcoktailsäilykkeitä:) T. Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenna ei oksalla laula kukaan, mutta siellä kököttää tummia liikkumattomia hahmoja, kuollehia lintuja.

      Lunta. Ei. Enää. Lunta. Pää. Ratkeaa. Paha kirsikka cocktailista, ei tunnu enää missään.

      Poista
    2. Hmm... ja täytynee muuten muistaa päivittää tuo hedelmäcocktailvarasto!

      Poista
    3. Juhlavampaa poisvirumista oikein cocktailin kera. Iyyks ne turvonneet rypäleet (jos niitä on purkkiin osunut) on ikäviä, mutteivät yhtä ikäviä kuin ne kirsikat. Jes-tas ne on pahoja!

      Poista