1. heinäkuuta 2013

J = järjestelyä

Niin on muuttuvainen ihmisen mieli. Että vaikka kuinka intoilee vaaleanpunaisen ja ruusunsävyisen perään, niin jossain vaiheessa alkaa haluta enemmän voimaa. Siitä alkaa J niin kuin järjestely.

Pelargonineitien heimo, joka koostuu mm. Mårbackoista ja Divas Ripple Strawberryistä, on sulostuttanut terassin portaita kuukauden päivät.


Kaivelin heille kellarista pari puulaatikkoa.


Asettelin ruukut laatikoihin ja nostin yrttipenkin päälle. 


Yrttipenkki on kyllä turhan mahtipontinen nimi kuivaksi paahtuneelle kikkareelle, jossa sinnittelee pari timjamia ja oreganoa. Kas viime syksynä jouduin istuttamaan noin 150 kukkasipulia tähän yrteille pyhitettyyn paikkaan, koska a) hösellyksissäni ostin sipuleita ihan liikaa b) niille ei sitten ollut muuta paikkaa. 

Yrttipenkkiin ei mahtunut keväällä muuta, ei yrttejä eikä samettikukkia, jotka yrttien seassa ovat aina hyvin viihtyneet. Nyt olen tuijotellut kuihtuneiden sipulikukkien kuihtuvia kukkavarsia kuukauden päivät ja kiitellyt itseäni vuolaasti siitä syksyn järkiostoksesta. Hu-oh.

Sen verran kortta sai nyt lakoon, että puulaatikot mahtuivat penkkiin niiden timjami- ja oreganotupsujen väliin. En laita kuvaa, säästän teidät siltä.

Noh, 15 pelakuuta pääsi nyt ihan mukavalle aurinkoiselle paikalle (ja säästyvät puulaatikoiden ansiosta alhaalta tapahtuvalta muurahaishyökkäykseltä), joten terassin portaille syntyi tilaa värille ja voimalle. J niin kuin jykevää.





Ahaa-ajatus kelta-oranssi-punaisen hyväätekevästä voimasta syntyi eilen, kun pyysin tytärtä tuomaan ostosreissultaan jotain yllärikesäkukkia nuutsahtaneiden orvokkien tilalle. Hän toi 1950-luvun huulipunan värisiä pelargoneja, tummanvadelmanpunaisen neilikan, oranssin ihanuuden, jonka nimi ei tule mieleen sekä keltaisen päivänhatun. Niitä katsellessani huomasin, että juuri noita värejä nyt tarvitsenkin.

Portailla on myös itsekasvatettuja paprikoita, samettikukkia, värinokkosta ja chiliä sekä tummanpunainen kaktusdaalia, joka juuri alkoi kukkia.


Takapihalla ruukussa kasvava chili 'Omnicolor' on kivassa värinvaihtovaiheessa.


Samoin chili 'Caribbean Antillais' on innostunut punertumaan/ oranssoitumaan.


Chili 'Hot Super Chilli' vaihtaa värin suoraan vihreästä punaiseen.


Risiinin varpaissa kasvaa samettikukkia, jotka taitavat olla joko 'Safaria' tai USA:sta tilattua 'Durangoa'. Saatan olla laittanut nimen jonnekin istutuksen sekaan, kumpikin ovat uusia tuttavuuksia.

Hassua sinänsä, että siemenestä kasvatettu risiini näyttää mukamas kivan isolta, mutta Kreikassa hänen serkkunsa kasvavat rikkakasveina tienpientareilla ainakin viisi kertaa suurempina. Öh.


Värinokkosista saa myös hyvää silmävoimaa, vaikka eivät oransseja olekaan. Tilasin siemenet Amerikasta, vasen on punaisena myyty ja oikea mustaksi mainittu.


Ja vielä kuva yhdestä chilistä, Malawi nimeltään. Eikö näytäkin melkoiselta valekirsikalta tuo pieni punainen marja... yllätys olisi linnulle melkoinen, kun tuosta antaumuksella haukkaisi.


Tulenliekkien värejä, niitä tuntui sielu kaipaavan näin heinäkuun alkuun. Onhan noita vaaleanpunaisia ihasteltukin parin kuukauden ajan, ensimmäisistä pikkuisista kevättähdistä orvokki- ja tulppaanikaartin kautta pelakuihin ja isabellasyreeniin. 

Vaaleanpunaiset pelakuut ovat nyt ulko-oven lähellä, ja kun oven vieressä on myös hillitty muratti, niin siinähän sitten ehtii sopivasti viilentyä ennen sisäänmenoa.

24 kommenttia:

  1. Jopas näyttää hyvältä! :) Ilmatkin suosivat puutarhuria ja kasvit kasvavat. Meillä ajanväri on keltaisenvihreä. Hieman kuuma kiusaa chilejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ilmathan ovat ihan mahtavat – hiukan toista luokkaa kuin viime kesänä :)

      Luinkin jokin aika sitten jostain (muistaakseni Kitchen Garden -lehdestä), että chilit eivät yleisestä oletuksesta huolimatta kaipaa jatkuvaa suoraa auringonpaistetta ja -paahdetta, vaan siivilöityvä/ epäsuora valo riittää hyvin. Se on kyllä hyvä juttu, sillä tämä tontti on niin täyteen ahdettu, että täyttä auringonpaistetta ei voi millään saada koko päivää missään kohtaa ilman ruukkujen kanniskelua. Se olisi kyllä jo hiukan työlästä.

      Poista
  2. Tosiaankin joskus värejä tekee mieli vaihdella. Mahtaisi kyllä linnullakin nokka vääntyä mutkalle, kun makeaa kirsikkaa odottaisi ja tulinen yllätys olisikin vastassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mieltään saa muuttaa, eivätkä kasvit ole turhan herkkätunteisia ;)

      Joo, samannäköinen ja -kokoinen kirsikka menee kyllä parempiin suihin ennen kuin ehdin valokuvaa ottaa, mutta nämä pallukat ovat saaneet olla ihan rauhassa... pitäisiköhän kokeeksi ripustaa ruukku puuhun ja katsoa, käykö kukaan nokkaisemassa?

      Poista
  3. Väliin tulee totisesti tarve saada potkua asioihin. Meillä on tänä vuonna voimakas pastellisävyisyys meneillään, joten luulempa, että ennen pitkää täälläkin kaivataan jotain aivan muuta. Nuo risiinit ovat kyllä aivan mahtavia ja niihin on helppo yhdistää kaikenlaista =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri, tarve saada potkua asioihin, hyvin sanottu. Ehkä mulla tuo viikon löllöily etelän helteessä teki tunteen, että nyt pitää terästäytyä ja ryhtyä aktiiviseksi, ettei koko loma mene ihan haahuillessa... terävillä väreillä sitä nyt haetaan, reippautta :)

      Risiini on mukava kasvi, siitä tulee hiukan trooppinen tunnelma.

      Poista
  4. Upeat ruukut. Ja upeat nuo värinokkoset. Mulla oli myös keväällä mielessä hankkia Mint Chocolate, mutta se vaan jäi tältä erää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanalta kuulostaa tuo Mint Chocolate, sellaista jäätelöäkin voisi hyvin natustella juuri nyt. Ja värinokkosissa on se kiva puoli, että ne ovat heti valmiin näköisiä, ei tarvitse odotella kukintaa, että alkaa näyttää mukavalta.

      Poista
  5. Voi vitsit miten paljon hienoja kasviasetelmia! Ja kesäkukkia, ja chilejä ja... nyt se talvinen uurastuksesi palkitaan runsain mitoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Mietin tosin juuri kaikkia kukkaruukkuasetelmaohjeita, mitä matkan varrella on silmiin osunut, että ei noista yksikään taida sellaisia neuvoja noudattaa. Purkkiin on laitettu sitä, mitä on käsillä sattunut olemaan, ja käsillä sattuu yleensä olemaan sekalainen seurakunta niitä muutamaa kasvia, jotka ovat joskus edellisenä marraskuuna sattuneet siemenkaupan äärellä miellyttämään. Ihme systeemi, kun tarkemmin ajattelee :o

      Poista
  6. Ihana ruukkurykelmä ja kauniin kesäisiä, pirteitä värejä. Ja vitsit mitkä puulaatikot, aivan superhienot! Käyhän visiitillä blogissani, siellä olis sulle tunnustus :) Mukavaa heinäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Purlina, kaikkiin kohtiin :)

      Puulaatikot ovat noin 20 vuoden takaa, niitä on käytetty milloin mihinkin tarkoitukseen matkan varrella. Niissä on oikeasti ollut ranskalaista viiniä vuosikertaa 1985, ei mitään koristeleimoja nuo ;)

      Poista
    2. Niin mä vähän epäilinkin, että ihan aitoja ja alkuperäisiä laatikoita ovat. Ja se aitoushan tekee niistä entistäkin hienompia :)

      Poista
    3. Niinpä :) Ensin en meinannut raaskia ottaa niitä ulos sateen armoille, mutta sitten ajattelin, että tämä on Tärkeä Kohde... ainakin just nyt tällä hetkellä.

      Poista
  7. Ihania kuvia. Ensi kertaa ajattelin kokeilla tuollasen tavallisen pelakuun talvettamista, jos nyt se säilyy syksyyn asti ensin hengissä. Sitten voisi kokeilla tuota Mårbackaa tai jotain ruusupelargoniaa. Ehkä hurahdan niihin :). Jossain vaiheessa en tykännyt yhtään. Niin se mieli muuttuu. Tänä kesänä minulla on moni juttu muuttunut ajatuksissa ja pihalla, kun talvi vei paljon perennoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hurahda ihmeessä :D Pelargonit on niin kivoja hurahduskohteita, kun eivät vaadi jatkuvasti jotain hoitoa ja huomiota, eivät oikeastaan koskaan. Ei ne muuten mulla pärjäisikään.

      Mieli muuttuu näköjään tässäkin puuhassa aika paljon vuosien mittaan. Se on ihan hauskaa, harrastus pysyy kiinnostavana.

      Poista
  8. Ihanat, ihanat ovat kaikki yhdistelmäsi! Kiva, kun sait passelit yllärikukatkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirkko! Täytyykin antaa useammin ostostehtävä jollekin toiselle, yllättyminen on kivaa :)

      Poista
  9. Olet kyllä chilitaikuri! Minulla ne kaikki yhden lajin taimet jurovat edelleen, tänään kiikutin ne varjoiselta parvekkeelta mökille sellaisen heiveröisen valokennokaapin suojiin...jos siellä luonnon helmassa tapahtuisi chileilleni jonkinlainen herätys?!?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Intianminttu, kiva titteli! Täytyy kyllä todeta, että mulla ei ole mitään taikoja näiden chilien suhteen, jotain teen ilmeisesti vahingossa oikein. Eivätkä kaikki siemenet itäneet ja osan taimista nakkasin roskiin, joten sitä tavallista onnea ja epäonnea on ollut pelissä.

      Mutta toivotaan, että luontoäiti ottaa chilintaimesi nyt hellään käsittelyyn. Ihme juromista on tosiaan ollut, ehkä tuo laji kaipasi jotain ihmeellistä erityisspesiaalikohtelua? Suosittelen kokeilemaan tuota Hot Super Chilli F1:stä, se on musta oikein kiva ja simppeli chili. Uskon, että se ehtii tuottaa satoa, vaikka siemenet kylväisi ilman lisävaloa maaliskuussa.

      Poista
  10. Minä haluaisin noita valekirsikoita ja mielellään valemansikoita chilien muodossa vähän noille eläimille yllätykseksi. Siirtyisivät räksätkin ehkä muualle.

    Hienoja värejä. Satoisaan aikaan punainen ja oranssi kyllä täydentää kypsyviä tomaatteja ja chilejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tainnut juuri nuori räkättirastas käydä täällä napsaisemassa maistiaiset oranssista chilipallukasta, kirsikan näköinen on ilmeisesti ollut liian epäilyttävä. Ehkä lintu ei tule uudestaan mun kasvien kimppuun ;)

      Satoaika on tosiaan kaikkea muuta kuin vaaleanpunainen!

      Poista
  11. Niin se mieli välillä muuttuu, keskellä kesää kaipaa usein "kunnon"värejä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, keskikesällä ei enää hempeät pastellit niin säväytä. Syksyllä ehkä taas, kun valon määrä vähenee ja vaaleanpunainen loistaa ruskistuvassa maisemassa niin kutsuvana ja kirkkaana ;)

      Poista