19. toukokuuta 2012

Paprikaleiri muuttaa Taimelaan

No vihdoin loppui se raakalaismainen tuuli, tai ainakin laantui selvästi. Taimelassa alkaa olla sen oloista, että osa kasveista haluaisi jo ulkosalle asumaan. Niinpä siirsin venyvanuneet samettikukat reippaasti kasvihuoneen "väärälle" puolen, tuulikeleihin totuttautumaan.

Sisälle vapautuneeseen tilaan vein kaksi ruukullista paprikaa.


Ihmisasunnon ikkunalaudalle jäi vielä kaksi ruukkua tätä 'Redskin F1:ä', joten halla ei vie kerralla kaikkea, jos on viedäkseen. Chilit (Caribbean Antillais) ovat olleet paljon hitaampia kasvamaan, nyt vasta ovat kukat auenneet.


Nämä saavat vielä hetken odottaa ikkunalaudalla, niin ei yökylmä haittaa kukintaa. Toisaalta pörriäispölytys voisi olla valttia, eli täytyy tehdä jossain kohtaa riskikyllästeinen kompromissi.


Siellä he nyt ovat, basilikan ja verbenan hellässä huomassa. Yksi risiinikin siellä pitää seuraa ja antaa hiukan varjoa.

Taimelassa on tosiaan aikas rehevää, eli lähelle nollaa tipahtaneet yöviileät eivät ole ainakaan kovasti jarruttaneet kasvua. Kaikki tomaatit ovat kukassa, niille pitäisi rakentaa nyt taimiastiaa pysyvämmät olotilat.


Ajattelin kokeilla muutamalle taimelle Kasvusäkkiä, että miten se elo siellä sujuisi. Alunperinhän ajattelin laittaa kaikki taivasalle ruukkuihin kasvamaan, niin kuin aikaisempinakin vuosina, mutta tämä Taimela-lahjus sai miettimään moista kokeilua. Voi olla, että tomaatit kypsyvät nopeammin näissä välillä trooppisissakin olosuhteissa, mutta varmasti iskevät ötökätkin herkemmin... eikä kastelua vahingossakaan hoida Esteri.

Tässä vielä kuvaa koristemaissipäädystä...


risiineistä...


pelargonien välissä viihtyvistä basilikoista...


ja hiukan nuoremmista basilikoista (näitähän voisi kohta alkaa syömään, jos raaskisi).


Sinilobelian Lobelia erinus ' 'Kejsar Wilhelm' kanssa yhteen kylvetty riippalobelia L. erinus 'Fountain Mix' alkaa kukkimaan näillä näppäimillä. Tällä systeemillä tulee kuulemma tuuheampi lopputulos, sanoi siemenpussi.


Lobeliapotit alkaisivat hyvinkin olla valmiit ulkosalle, mutta en ole vielä ehtinyt suunnitella, että minkä seuraksi niitä istutan. Ja seuralaistensa pitää olla sitten samaan aikaan valmiita kohtaamaan Suomen erittäin vaihtelevan kevätsään.

Talvehditetut pelargoniat joutuvat nyt kohtaamaan oikkusäät puoliväkisin, kun selkä ei kertakaikkiaan enää taipunut yli kahdenkymmenen ruukun päiväksi ulos, yöksi sisään -raahausprojektiin. Aamuisin ei saa sukkia jalkaan, kun ruodon taipuisuus on rautakankitasoa.

Siellä ne nyt karaistuvat Taimelan takana, sateelta suojaavan lipan alla.


Ulos jäivät myös daaliat, sipuli- ja unikkokylvökset sekä mökinihmekukat. Moitteetta ovat näyttäneet jo pari yötä selvinneen, joten luottamus jatkoon on luja.


Ja jos nämä eivät jostain syystä pärjääkään, niin minä lopetan tämän ruukkuharrastuksen. Tai muutan Kreikkaan sitä harjoittamaan. Nyt siihen voisi olla varaakin, kun maa on konkurssin partaalla. (Toiselle häät, toiselle hautajaiset, vai miten se sanonta kuuluukaan.)

8 kommenttia:

  1. Ihanat ovat kuvasi, joissa kaikki kasvit siellä sulassa sovussa vierivieressä, runsautta tuomassa.
    Tuo ulos-sisään rahtaaminen on kyllä melkosen rasittavaa, vaikka mulla ei noin paljoa kasvatettavia olekaan.

    VastaaPoista
  2. Täällä myös tulossa ensimmäinen kesä kasvarien omistajana ja nyt jo pullistelevat niin etten enää itse sisälle mahdu. Johtuneeko kylmästä keväästä vai mistä..
    Paprikasi ovat komeita, vau, ja ruukku rivi on kunnioitusta herättävä.

    VastaaPoista
  3. Onpas sinulla siellä vilskettä!! Mahtavat määrät... kaikkea. Ällistys ja kumarrus.

    Hei, mikä oivallus: lähdetään kaikki Kreikkaan! Siellä voisi olla keveämmät kasvatusolosuhteet, ja muutenkin terveellisempää, kun ruoka on hyvää ja ravitsevaa, auringonvalo hellii sen, minkä savusumulta pystyy ja uimaan voi lähteä kotiovelta. Kun lämpökään ei luita riko, ruukkuviljely sujuisi huomattavasti sutjakammin kuin täällä puurajan tuntumassa. Kannatan! Paitsi että se kieli - ja ne kirjaimet - on kyllä ihan viiitsivitsin vaikeaa.

    VastaaPoista
  4. Pirkko, ruukkuralli on tosiaan rasittavaa, kun sitä joutuu viikkotolkulla harrastamaan. Kaikenlaiset peittelyprojektitkin on pidemmän päälle ärsyttäviä, mutta toisaalta, tämähän on harrastuksenvalintakysymys, heh.

    Hanna, laitetaan vaan kylmän kevään piikkiin tuo kasvihuoneen pullistelu! Olisihan tuolta voinut jotain siirtää aikaisemmin ulos ilman sitä hyytävää viimaa...

    Intopii, kootaan kolhoosi ja lähdetään Kreikkaan! Olen opiskellut nuorna venäjää, joten kyrilliset aakkoset ovat hallussa. Kyllä me niillä alkuun päästään, jos ei joukkoon löydy todellista kreikanosaajaa. Mutta ilmasto olisi ihan täydellinen! Mun suuri haave on muuttaa isona Kreikkaan jollekin saarelle oreganoa viljelemään, eli keräilemään sitä villinä kasvavaa mäkimeiramia vuoren kyljestä. Nyt voisi saada saada vuoren ja saaren edullisesti :)

    VastaaPoista
  5. Ruukku kädessä -ravaamista on harrastettu täälläkin eikä minunkaan selkäni kiitä siitä hommasta. Taidan ehkä itsekin jo laittaa pelakuut lähiaikoina nauttimaan raittiista ilmasta 24/7.

    VastaaPoista
  6. Intianminttu, nämä mun pelakuut ovat pärjänneet ainakin tähän asti hyvin. Seuraavan arktisen myrskyn aikaan täytyy sitten peitellä niitä – tai kantaa vielä kerran sisään. Jos selkä on siihen suostuvainen...

    VastaaPoista
  7. Karaisu on kunnon työtä. Mulla se tahtoo jäädä vähän huonolle hoidolle, mutta taimet ovat selvinneet silti aika hyvin.
    Blogistani löytyy sinulle haaste.

    VastaaPoista
  8. Totta, Pioni, karaiseminen tuntuu mustakin vähän ajanhukalta, kun ulkona on +18 ja aurinko paistaa... sinne vaan suoraan aurinkoon kaikki taimipotit. Sitten ihmettelen, kun kuiva kevättuuli on ahavoittanut taimet ja porotus polttanut lehtien reunat, hah.

    Tänään meinasi käydä juuri niin, tuo tuuli kuivattaa pienet kasvit aikas nopeaan. Muutamat taimet jätin kyllä jo ulos yhden karaisupäivän jälkeen, omat aikataulut menevät joskus kasvien aikataulujen edelle :)

    Kiitos haasteesta, käyn kurkkaamassa blogasi!

    VastaaPoista