12. heinäkuuta 2012

Herrasunikot ja homekodin kasvatit

Mitä kasvaa homeesta? No erivärisiä verbenoja tietenkin.

Keväällä tiiviiseen noutoruokarasiaan kylvetyt siemenet homehtuivat melko napakasti, mutta muutaman sitkeän hometolerantin taimen sain pelastettua. Nehän kasvoivat ihan reippaasti, niin kuin niillä ei olisi lapsena surkeaa homekotia ollutkaan. Ja nyt, nyt he kukkivat kilpaa niiden kesäkukkien kanssa, joiden olot ovat olleet tuulettuvaiset ja ilmavat.


Tämä tuottaa mulle erityisen suurta iloa, että kylvös ei kokonaan epäonnistunutkaan eikä alkuhankaluuksista jäänyt kasveille ns. traumoja. Siemenet olivat edellisvuotisia, joten siinäkin oli jo pieni itävyysriskin paikka. Tuota tummansinistä väriä ei viime kesänä kehittynyt lainkaan, tästä satsista sitä sain.

Myös riippalobeliat tuottaa isoa iloa, ne kun on niin perustaviskukkia, mutta itsetehtyinä Kovin Tärkeitä. Ja hei, onhan noi nyt normilobskua komeamman näköisiä?!

Onnistumisen iloa on koettu myös kahden unikkoruukun äärellä. Kylvin kaliforniantuliunikko Eschscholzia californica 'Jelly Beansia' ja silkkiunikko Papaver rhoeas 'Shirleytä' suoraan isohkojen ruukkujen pinnalle kylvömultaan ja jäin odottamaan seuraamuksia.

Nuo siemenethän ovat aivan mitättömän kokoisia, joten niitä on vaikea kylvää tasaisesti tai niin, että näkisi, missä niitä jo on... En myöskään harventanut taimia, koska niitä kasvoi aivan ripirinnan. Ihme kyllä, ensimmäiset kukat ovat nyt auenneet ja uusia nuppuja on mukavasti.

Ylärivissä 'Jelly Beans' ja alhaalla 'Shirley'.


Olen kokeillut vastaavien unikoiden kasvatusta aikaisemminkin, mutta hermo petti heti melkein itämisvaiheen jälkeen, kun toisessa ruukunnurkassa oli tyhjää ja toisessa tupas pikkutaimia. Mutta nyt ehkä uskaltaudun kokeilemaan näitä ensi keväänäkin. Ihan viehkojahan he ovat.

Viehkoja ovat myös jalokärhöt, jotka ovat pyrskähtäneet kukkimaan.


Näistä olen kertoillut ennenkin, joten tuumaan vain, että tuo sininen versio on jotenkin kivan näköinen noita tuijia vasten kasvaessaan. Vihreä tuntuu syventävän sinistä sävyä, mene ja tiedä.

Viime syksynä istutetut hajulaukat (Nectaroscordum siculum) ovat kukkineet söpöisin kelloin. Kasvin nimi tulee lehdistä, jotka tuoksuvat hierottaessa valkosipulilta. En ole testannut – vielä, mutta jännää katseltavaa tämä metrinen kasvi on.



Nyt kukat ovat kääntyneet prinsessatornien muotoon, alkavat kasvatella siemeniä siellä vaaleanpunertavissa kätköissään. 


Onnistumisen iloa on siis koettu tänään, mutta suurin tunne on kuitenkin ollut iloinen hämmästys. Ovelta nimittäin kuului äsken pim pom, siellä seisoi ihana naapurini, jolla oli pussillinen vastapoimittuja herkkuja mukanaan. Kertoi heidän syöneen näitä jo niin paljon, että alkaa kiintiö olla täysi.

Minulle nämä kesäjalokivet kyllä maistuvat, kyllä kiitos!


Jos joskus suunnittelen muuttoa jonnekin, niin aion tarkastella naapuruston tarkkaan. Jos jossain on intohimoinen ruoankasvattaja, sinne minä hattuni lasken.

6 kommenttia:

  1. Tuollainen naapuri on kyllä oikea aarre!
    Hienosti ovat kasvaneet myös homekehdon lapset, ehkäpä ovat tavallistakin voimallisempia. Omat kasvatukset ovat kyllä superihania ja paljon parempia kuin kaupan, mutta meikätyttöpä onkin päättänyt ettei iske siementäkään multiin ensi keväänä. Niin huonosti kaikki onnistui, huoh.

    VastaaPoista
  2. Pirkko, naapurista olemme yhtä mieltä! Mutta miksiköhän kylvöksesi menivät mönkään tänä vuonna, oletko löytänyt jotain selittäviä tekijöitä?

    Me emme kyllä millään suostu siihen, ettet osallistu riemukkaisiin siementenkätkijäisiin ensi keväänä. Tarvitsemme jokaisen intoilijan mukaan, tukemaan ymmärtämättömyyden tuulia vastaan ;)

    VastaaPoista
  3. Mulla on mennyt kaikki mönkään tänä suvena, alkaen puutarhurini-tiedät-kyllä-kenen-mikrotaimista ;) Täytyykin tehdä niistä raportti, niin saatte nauraa.
    No katsotaan nyt, satunko (taas) muuttamaan mieltäni talven kuluessa, onhan se aikas tyhjää tuo alkukevät jos ei siemeniä jemmaa multiin......Onneksi täällä kanssakasvattajat ainakin tekevät kaikkensa ja niistä saan nautiskella!

    VastaaPoista
  4. Joo, voisikin tehdä "karmeimmat raakkuni" -postauksen, sinne sitä löytyisi matskua, jos on vaan kaiken tajunnut kuvata...

    Kevät, toivottavasti se etenisi ensi vuonna rivakammin, ettei tarvitsisi vielä huhtikuun puolella tuskailla, että ei kai lunta sada vieläkin lisää. Uaaah.

    No, ei mennä sinne asti vielä :) Nautitaan heinäkuusta, se on nyt täällä. Jee.

    VastaaPoista
  5. Sul verbenat on komeessa kuosissa. Muistuta mua ens keväänä, etten istuta YHTÄÄN verbenaa, mulla ne ei ikinä kasva.

    Hianon näkönen tuo hajulaukka. Mulle ihan tuntematon kasvi.

    VastaaPoista
  6. Nettimartta, verbena on tosiaan jotenkin hankala tyyppi. Mulla ne kasvaa ihan tuurilla, elleivät huku homeeseen.

    Hajulaukka oli syysostos muistaakseni Viherpeukaloilta, jotain myyräntorjuntaa sen piti muistaakseni hoitaa. En mä kyllä oikeasti niin kauas muista, mutta ihan jännä kasvihan tuo on. Hajulla tai ilman.

    VastaaPoista