24. maaliskuuta 2012

Täyttä magiikkaa

Pitkästä aikaa blogin äärellä! Näin keväällä yksikin päivä ilman puutarhailua on piiiitkä päivä, sillä 24 tunnissa tuntuu tapahtuvan paljon :) Olin pois taimien ääreltä reilun viikon, ja kas, kylläpä on kasvua tapahtunut. Vai onko tarhurilla päässä vaaleanvihreät lasit?

Kasvikellarissa kaikki oli kunnossa, kiitos taitavan kastelijan. Koristemaissi Zea Mays 'Quadricolor' oli sekä itänyt että kasvattanut pitkät ensimmäiset lehdet.


Tykästyin viime vuonna tähän kasviin, se tekee kauniin vaaleanpunaraidalliset lehdet ja lopuksi, jos aurinkoa ja lämpöä on ollut riittävästi, myös hienon maissintähkän. Kokemukseni mukaan koristemaissi tarvitsee aurinkoisen ja suht suojaisan paikan sekä reilusti vettä ja lannoitusta, varsinkin jos kasvaa ruukussa. Jos joku näistä olosuhteista puuttuu, niin ei tule yhtä hyvä tulos, sekin on kokeiltu.


Tuossa maissin juurella kasvaa pensaskrassi Tropaeolum majus 'Jewel Cherry Rosea', kuumaksi pinkiksikin mainostettu. Ja kyllähän se vahvaa kirsikanpunaista kukkaa tekikin!

Kolmanneksi ruukussa kasvaa verbenaa (Verbena x hybrida 'Sparkles mixed'), jota yritin tänäkin vuonna saada siemenestä kasvatettua... juu, ei onnistunut tällä kertaa ihan tuosta vaan, sillä onnistuin homehduttamaan suurimman osan siemenistä ihan alkuunsa. Viisi tainta sain sieltä pelastettua, mutta kovin ovat vielä pieniä tämän kesän kukkijoiksi... noh, odotellaan rauhassa, ehkä se saavat jonkun maagisen kasvubuustin tässä parin kuukauden aikana ;)

Myös risiini on itänyt, ja väkertelee nyt ensimmäistä lehtipariaan.


Viime vuonna risiini iti hitaasti, todennäköisesti liian viileän ilman takia. Tänä vuonna laitoin heidät itämään takan läheisyyteen, siinä on tainnut lämpöä riittää sitten tarpeeksi, kun itäminen tapahtui parissa viikossa. Viime vuonna itämistä sai odotella ainakin tuplakauan eli kuukauden päivät. Siirsin nämä itämisen jälkeen sinne viileämpään kellariin, niin eivät veny ja vanu turhan nopeasti.

Risiinistä on kyllä iloa pitkään, viime vuonnakin isot kasvit olivat ihan moitteettomassa kunnossa vielä 23. lokakuuta.

Pensaspaprika 'Redskin F1' on kasvattanut kasvikellarissa lisää lehtiä ja olenpa näkevinäni näillä vaaleanvihreillä laseilla myös kukkanuppujen alkuja tuolla lehdistön seassa. Juu, voihan se olla intopinkeyden aiheuttama hallusinaatiokin ;)


Annan paprikoille ja chileille jo kastelulannoitetta, laimeaa sellaista, sillä viime vuonna en muistaakseni lannoittanut chilin taimia ollenkaan, mutta ihan komeita heistä silti tuli. Tässä 'Hot Super Chilli F1'.


Satoa riitti ja riitti, laitoin sitä lopulta etikkasäilykkeeksi ja vein työkavereille lounasmausteeksi. Ihana maku tässä kyllä oli, ensipuraisulta hedelmäinen ja sekunnin päästä reippaan keskitulinen.

Pientä kehitystä on nähtävissä myös riippa-/sinilobelian taimissa. Kasvatan heitä ensimmäistä kertaa, joten en tiedä, onko vauhti oikea... mutta siemenet olivat ihan miniatyyrikokoa ja täysikasvuinen kasvikin on eteeristä mallia, joten taimetkin voivat samalla logiikalla olla miniskuukkeleita (eli pieniä).


Oi voi, kyllä ne vaan ovat kauniita *huokaus *

Olohuoneen ikkunan edessä taimihyllyllä on myös mukavaa viherrystä. Orvokin taimet ovat saaneet ilmeisesti riittävästi kevätaurinkoa, kun ovat jaksaneet kasvaa kokoa.


Ja ihan täyttä taikuutta on se, että ainakin kahdessa taimessa on jo kukkanuppuja!


Nyt täytyy toivoa, että ulkona alkaa tapahtua vastaavaa magiikkaa ja että lumisade vaihtuu leppeäksi lounaistuuleksi, sillä näitä pitää kohta alkaa totuttaa ulkoilmaan.

Nämä nopeimmin nuppuja muodostaneet ovat sellaisia orvokkeja, joiden siemenet keräsin viime vuotisista kasveista, jotka puolestaan olivat ostokasveista kerättyjen siementen tuotantoa. Eli nämä ovat nyt sitten kolmannen polven liila-oransseja sarviorvokkeja, jotka eivät enää toisessa polvessakaan olleet pelkästään liila-orvokkeja, vaan olivat kehittäneet uusia värikombinaatioita

Voikos tuota selkeämmin sanoa, hah.

Ihmeitä on siis ilmassa, ja jatkossa niitä saadaan joka päivä lisää. Ulkona lumipeite vajoaa vääjäämättä, nyt lumensyvyys on 33 senttiä. Mies on rikkonut isompia lumikasoja pihalla sillä voimalla, että niiden sisälle ei tarvitse wanhaan malliin säilöä kalaa eikä muutakaan tarpeistoa juhannukseen asti :)

Katsokaa vielä yksi luonnon maaginen taidonnäyte. Reissussa valkohiekkaisella saarella kasvoi iso iso puu, jonka siemenkodat ovat samanlaisia kuin herneen. Tässä mittakaavassa sitä oikein herkistyi pohtimaan, että kuinka taitavasti tämä säilytyskotelo on suunniteltu.


Jokaisella kahden euron kolikon kokoisella siemenellä on oma sileä lokeronsa, jossa se saa kuivua rauhassa puussa roikkuessaan. Kannen ja siementen välissä on vielä silkkipaperimainen välikansi kosteutta haihduttamassa. Ja kun palko tipahtaa maahan, rutikuiva kansi aukeaa ja antaa tarjottimella neljä komeaa kylvövalmista geenipankkia. 

Täytyy vielä selvittää, mikä kasvi on kyseessä ja sitten yrittää saada siemenet itämään. Tuo siemenen kuori on kyllä aivan kivikova, joten melkoisia temppuja sen kanssa varmaan joutuu tekemään. Aloitetaan  höyläpenkistä.

Hyvää kevätpäivän tasauksen jälkeistä, nyt alkanutta parasta vuosipuoliskoa kaikille! Vietetään viikonloppu siemenpussien ja pikkunarsissien äärellä :)

7 kommenttia:

  1. Kiva kirjoitus! Puutarhakurssilla, jossa olin, päiviteltiin miten vaikea risiiniä on kasvattaa... Mitä kastelulannoitetta olet chileille käyttänyt?

    VastaaPoista
  2. Heippa Kuje,

    olen käyttänyt ihan sitä perustavaraa eli Kekkilän kastelulannoitetta, vaaleanpunaista veteen sekoitettavaa jauhoa. Ihan pari kertaa olen sitä vasta antanut, katsellaan rauhassa, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään erityistä. Mieluummin liian vähän kuin liikaa, lienee hyvä ote taimien lannoituksessa...

    Risiini on ollut musta varsin helppo kasvatettava, onkohan näitä sitten monia eri lajeja, jotka ovat keskenään kovin erilaisia? Nämä ovat Ricinus communista Isoäidin Kasveilta, olen aikaisemmin kokeillut myös 'Zanzi Palm' -lajiketta, ja hyvin kasvoi sekin.

    Noh, voihan tämä olla moukan tuuria :)

    Sun puutarhakurssi on tosi mielenkiintoinen, täytyy tosiaan hankkiutua vastaavalle ensi keväänä...!

    VastaaPoista
  3. Upean näköisiä sinun orvokintaimesi! Minulla on vielä aika hentoisia, mutta onneksi sentään hengissä.. sekin on edistystä viime vuodesta. Pihallakin on pahimmillaan yli metrin korkuisia lumikinoksia!

    VastaaPoista
  4. Minäkin ihailin noita orvokin taimiasi... näyttävät tosi komeilta. Jännä nähdä, minkä värisiä kukkia niille tulee ; )
    Hauska säilytyskotelo : )
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Pirttilään ja Sarille, orvokit ovat ilmeisesti riittävän helppoja tällaisellekin tarhurille :) Lisävalo lienee avainsana noissa talven ja alkukevään kylvöksissä - ja sitä samaa lisävaloa tarvitsee tuohon aikaan kyllä kylväjäkin.

    Lunta tuli viikonloppuna muutama sentti lisää, joten taas on keväällä kirimistä, pöh. Mutta kaipa se wanha sanonta "Kevät keikkuen tulevi" merkkaa juuri tätä epävakaisuutta.

    Tänään aurinko paistaa kirkkaasti, saa nähdä, ehtiikö se sulattaa ne ekstrasentit tuosta terassilta pois. Sittenhän sinne voisi kantaa jo yhden tuolin, ihan vaan koeistumista varten ;)

    Mukavaa maanantaita!

    VastaaPoista
  6. Näin Pinterestissä sellaisen idean, että taimet oli laitettu sellaisiin kannellisiin isoihin ja läpinäkyviin säilytyslaatikoihin, jotka ikäänkuin toimivat kasvihuoneen korvikkeena. Voisi olla hyvä idea taimien karaisemiseen ja kuljetteluun edestakaisin.

    VastaaPoista
  7. Maalaispuutarhan Marketta, tuo on mainio idea! Pitääkin katsella kaupoissa matalia, kannellisia muovilaatikoita sillä silmällä... kansi tosiaan pitäisi kylmät tuulet poissa sen aikaa, kun kasvit totuttelisivat ensin viileämpiin lämpötiloihin. Sitten vaiheessa kaksi kannen voisi avata.

    Kiva blogi sinulla, juutuin äsken ihailemaan juhannustunnelmia, kyllä oli kaunista!

    VastaaPoista