1. toukokuuta 2012

Meni melkein rehkimiseksi

Pitääkö kaikki asiat saada tehdyksi ns. samalla sekunnilla? Juu, pitää, kun on kevättöistä kyse. Jokainen vapaahetki on nyt vietetty pihalla, muttei suinkaan kasvun ihmettä seuraten. Ei, vaan on putsattu puutarhakalusteita, liimattu kasaan risoja ruukkuja, levitetty hevonkakkaa, viritelty köynnöstukia, vaihdettu ruukkudaalioille mullat, kylvetty lisää siemeniä, istutettu liljansipuleita, painepesuroitu likaisia ruukkuja, putsattu havut kuolleista oksista, vahdittu Taimelan asukkeja sekä ynnä ja muuta.

Puh.

Nyt huutaa selkä hoosiannaa, mutta mieli on tyytyväinen. Maltoin lopulta myös kävellä pihalla kameran kanssa, ja nyt laitan kuvia tähän muistutukseksi siitä, että tätä kauneutta on odotettu koko pitkä talvi. Ei niinkään sitä hevonkakan levittelyä.


Nuo kevättähdet (Chionodoxa luciale 'Viole Beauty') istutin viime syksynä, mutta ilokseni en muistanut    asiaa vasta kuin nyt nähdessäni nuo pikkuiset ihanuudet (ylhäällä vasemmalla ja alhaalla oikealla).

Sinivuokot (Hepatica nobilis) ovat levittäytyneet itsekseen pitkin nurmialuetta kuten idänsinililjatkin (Scilla siberica), joten pihalla sinertää mukavasti. Näitä raidallisia idänsinililjoja on vähemmän kuin yksivärisiä.

Alennusmyynnistä syksyllä ostamani jouluruusu (Helleborus niger) on aivan ihana, se kukkii runsaasti ja näyttävästi. Niitä pitää ehdottomasti hankkia lisää.


Uusia kasveja ovat myös nuo yläoikean narsissit ('Rip van Winkle'), joiden kukissa on komean rimpsuinen keskus. Ja pääsiäisrääppiäisistä hankkimani perunanarsissi pursuaa ulos häkistään, mahtavan tuoksun kera.

Orvokit ovat pärjänneet ulkona oikein hyvin, tuulessa, varjossa ja paahteessakin. Äkkikatselulta luulin, ettei niissä ole yhtä paljon värivaihtelua kuin viime vuotisissa yksilöissä, mutta olin väärässä. Värivaihteluita saattaa olla enemmänkin. Ja tänä vuonna mukana on myös läiskikkäitä kukkia, kuten tässä toisena alavasemmalla:


Eli värejä on liki valkoisesta violetinsiniseen, yleisin väri on tuo vaaleanliila eri suuruisella oranssilla läiskällä. 

Ja tänä vuonna mukana on myös tummaa 'Bowles Blackia', josta aion myös kerätä siemeniä ja katsoa, mihin väriin se alkaa vuosien myötä muuntua... mustahan tuo ei ole nytkään, vaan tummanvioletti vaaleammalla liilalla keskustalla, mutta hienon dramaattinen kuitenkin.

Noin, nyt on tallennettu kevätväriä ja voidaan palata pihalle rehkimään, hah. Mutta ihan ensiksi grilli lämpenemään – onneksi joku kaukaa viisas on senkin jo puunannut käyttökuntoon :)

Ps. Sain Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolta "Inspiroiva puutarhablogi" -tunnustuksen. Kiitän siitä suuresti! Vastasin sen mukana tulleisiin kysymyksiin jo aiemmin, vielä pitäisi lähettää tunnustus eteenpäin... onko tylsää sanoa, että haluaisin lähettää sen kaikille puutarhabloggareille? En ole vieläkään löytänyt blogia, joka ei mua jollain tavalla inspiroisi!

10 kommenttia:

  1. Puh, mitä ahkeruutta. Meilkein tuli hiki tekstiä lukiessa ;) Ja tunsin itseni tosia laiskaksi ;)
    Orvokkisi on ihan älyttömän kauniita edelleen.

    VastaaPoista
  2. Pirkko, ei tämä taida olla tervettä ahkeruutta vaan kevätvalon aiheuttamaa maniaa :D Mutta otetaan siitä hyöty irti, ja mennään pitkin tonttia kuin sähköjänis...

    Olen kyllä ottanut näistä vapaapäivistä siksikin kaikki tehot irti, kun edessä on hiukan tiukempaa työrupeamaa, jolloin ulos ei välttämättä ehdi. Ja kun lihakset ovat aivan jumissa, niin sitä istuu ihan mielellään paikallaan eikä halaja painepesurin varteen... Ja loppuviikosta pukkaa työmatkaakin, joten teen pihapuuhasteluja varastoon, heh.

    Nuo orvokit taitavat tosiaan parantua vanhetessaan, niin kuin moni muukin luonto-olento ;)

    VastaaPoista
  3. Meinaisin justiinsa, että pitäisikö kirjoitella postaus, mutta voinkin linkittää sinun tekstisi - niin samalta kuulosti kuin oma päiväni, grilliä myöten :D

    Nyt suihkuun ja ansaitulle iltalevolle väsyneenä, mutta onnellisena ruusupenkin omistajana.

    VastaaPoista
  4. Oijoi, PilviPulla, onnea uudelle ruusupenkille! Kuulostaa aivan mahtavalta, täytyy tulla lukemaan _kaikki_ siitä.

    Kannoin juuri taimet kellariin yöksi, kun säätiedotus lupaili yhtä astetta pakkasta. En uskalla ottaa riskiä, ja pieni iltajumppahan oli kuin piste iin päälle tälle päivälle :) Kyllä uni nyt maistuu...

    VastaaPoista
  5. Samat rehkimiset täälläkin pihapiirissä, mutta mulla ei ole vielä(kään) mitään nättiä kuvattavaa kuten sulla. Ehkä ensi vuoden kesänä, jahkas olen KAIKKI kasvit siirreelyt...

    Sun orvokkisi ovat sievän värikkäitä. Jouluruusu, iik, kun ihq.

    VastaaPoista
  6. Kevättahdet ovat raikkaan sinisiä ja valtavan kauniita. Taidan kätkeillä niitä ensi syksynä pihalle. :)

    Ihana kevät, ihana toukokuu. Kaikki muu, paitsi puutarhan hoito, on turhaa. ;)

    VastaaPoista
  7. Siellä on oltu reippaana ja harrasteltu hyötyliikuntaa.

    Täällä kans yks laiskumus (Pirkon kommentista vain tuli mieleen tämä sana). Ei ole juurikaan tullut tehtyä, siis mitään isompaa.

    VastaaPoista
  8. Nettimartta, odotellaan hetki, niin kohta purskahtavat kukkaan sun kuvattavasi ja saadaan huokailla kuuluvasti.

    Jouluruusu on ihku, sen nimi pitäisi kyllä Suomen oloissa olla vaikka vappuruusu ;)

    Puutarhuri, näitä kevättähtiä aion kätkeillä minäkin lisää tänä syksynä. Niin ihanan hempeän keväisiä, juurikin toukokuisia! Ja kyllä, olen samaa mieltä muun turhuudesta...

    Multasormi, hyötyliikuntaa on tosiaan harjoitettu ja kroppa on aamuisin jäykkä kuin rautakanki. En suostu kyllä nimittämään ketään laiskimukseksi, tässä oli nyt kevään virtapiikki korkeimmillaan. Nyt otetaan rauhallisesti koko loppusesonki :)

    VastaaPoista
  9. Toisinaan pihalla saa rehkiäkin, toisinaan vaan ihailla jo kukkivia kukkia.
    Minä olen ollut nyt tuolla ihailupuolella, oikeita pihatöitä tehnyt pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
  10. Pikkuhiljaa hyvä tulee, ja vähemmän lihaskipuja, sanoo vanha puutarhaajien sananlasku :)

    Nyt on mun vuoro aloittaa ihailupuuhat, toivottavasti viikonlopun sää suosii... ja ainahan voi ihailla toisten blogeja!

    VastaaPoista