29. kesäkuuta 2012

Hikisiä inkiväärimuistoja

Ilma se vaan pysyttelee koleanpuoleisena, vaikka heinäkuu on jo kynnyksellä. On otettava vähän sisäistä lämmikettä Thaimaan-kuvien muodossa. Aloittakaamme inkiväärillä, josta saa sopivasti teetä vilustumisoireiden hoitoon.


Inkiväärin (Zingiber officinale) kukinto on käpymäisen herttainen. Kuvaa otettaessa viime maaliskuussa Krabilla ilman lämpötila oli tasainen +33°C ja ilmankosteus reilut 90 %. Ei pompsahdellut käsivarressa kananliha.

Toinen inkiväärilaji, punagalangajuuri (Alpinia purpurata) kukkii sähäkänpunaisin kukin. Pensas kasvaa metrin korkuiseksi. (Kuva on hiukan epätarkka, sorry.)


Inkiväärin kukat eivät juurikaan tuoksu, mutta frangipanin (temppelipuu, Plumeria obtusa) kukat sitäkin enemmän. Näihin onneksi törmää joka puolella, hurmoksen aineksia riittää. 


Kukkaistutuksissa näkee usein hämähäkinliljaa (Hymenocallis caribaea), joka tuntuu kukkivan tauotta. Sarin puutarhojen Sari kasvattaa Hymenocalliksiin kuuluvaa lukinliljaa, upea näky sekin.


Olisi kyllä vaikea pitää hankintoja missään aisoissa, jos tropiikkiin saisi puutarhansa perustaa. Valinnanvaraa olisi vähän turhankin paljon, etenkin, kun hankinnat tuppaavat ylittämään kaikki rajat täällä havumetsävyöhykkeen Suomessakin, heh.

Kyllä tätä Heliconia pendulaa (tai H. rostrataa, en ole varma lajista) ainakin pitäisi ottaa, siitä saisi tiivistä viherseinämää reippaan värisin kukin.


Kultarunkoista bambua pitäisi myös laittaa kasvamaan, onhan se arkkitehtoonista ja ornamentaalista.


Tällainen iso palmumainen pensas, Pandanum sanderi (tai P. baptistii), kasvaisi myös pihallani. Sen pitkät lehdet voi laittaa solmuun, jos tila uhkaa loppua.


Pieni vesiallas pienine vesikasveineen olisi myös kiva.


Ja kun mieli tekisi isompien vetten äärelle, ottaisi vaan venhon ja lähtisi lähimmälle paratiisisaarelle.


Kaloihin tutustuakseen ei tarvitse välttämättä kastella hiuksiaan.


Rantahietikon kivet muodostavat avaruusmaiseman pienoiskoossa...


ja suuri lehtevä puu antaa suojaa keskipäivän porotukselta.


Jos repussa on kaikki muut drinkkiainekset, niin puusta voi poimia mausteeksi tuoreen limen (Citrus aurantifolia).


Koh Hongin upealla saarella on luontopolku, jossa on raadollisia muistutuksia hallitsemattomista luonnonvoimista: tsunamin syöksemiä veneitä, jotka on jätetty paikoilleen muistoksi joulusta 2004. 


Syvemmällä metsässä voi kohdata varaanin (Monitor Lizard, Varanus), jolle kummasti tekee mieli antaa tietä. Mene vaan, me tässä odotellaan sen aikaa.


Lintujen ja sirkkojen laulu on kovaäänistä metakkaa, perhoset sentään malttavat olla metelöimättä. Tässä ketjuritari (Common mormon, Papilio polytes f. cyrus), jonka määrittäminen oli hauskaa puuhaa. Nuo pienet oranssinpunaiset täplät alempien siipien sisäsyrjissä kertovat, että kyseessä on juuri cyrus-muunnos. Siten tämä oksalla lepäilijä on naispuolinen.


Takaisin rannalle, jossa on selvästi kuumempi kuin metsän varjoissa. Hiekka on vehnäjauhoa.


Ottakaamme huikka kookosta ja lähtekäämme melomaan kansallispuistoon, kohti ikivanhoja tippukiviluolia. 


Luolan suulla on hyvä ottaa pari poseerauskuvaa. Että kyllä, siellä todistettavasti olin.


Luonnonihmeiden kuvaaminen on kyllä kiinnostavampaa kuin itsensä. Tämäkin metsäpuro, niin kirkasta vettä...


ja sademetsän monikerroksinen tiheä vihreä, jokainen laji on oman paikkansa vallannut.


Rannalla maisema on avarin ja kirkkain. 


Rannalla voi myös tehdä löytöjä, kuten tukevilla siivillä lentäneitä Dicterocarpus alatuksen siemeniä.


Nämä pallerot pitävät sisällään kaiken sen tiedon, mitä tarvitaan 55-metrisen puun muodostumiseen. Ensimmäiset 20 metriä ovat 1,5 metriä paksua runkoa, sitten alkaa lehvästö. Puuta hyödynnetään mm. rakennusmateriaalina.

No, mukaanhan ne siemenet oli otettava. Parissa pallukassa on trooppisen metsän alku, sanoo vanha aasialainen viisaus (no ei oikeasti sano).

Toiset siemenet asuvat viisaasti omassa kotelossaan, josta ne sitten kypsyttyään levittäytyvät laajemmalle alueelle, matkaavat vesiä pitkin myös muihin maihin.


Näiden siementen emokasvin nimeä en vielä tiedä. Kovasti kahlailen nettiä sekä opuksia A Field Guide to Tropical Plants Asia ja Trees and Fruits of Southeast Asia, mutta vielä en ole bongannut oikeaa lajia. Tältä puu näyttää, ei tämä mahdoton tunnistettava ole.


Siemenissä näkyy hyvin ovi tai portti, josta itu pääsee päivänvaloon.


Nämä aarteet laitan nyt multiin ja jään odottelemaan mahtipuiden kasvua. Lomalla on aikaa tällaiseenkin suloiseen turhuuteen.

13 kommenttia:

  1. Tämäkö rouva se oli se rouva, joka lopen kyllästyi kaikkeen puutarhanhoitoon, kun se oli niin rasittavaa ja monimutkaista ja kaikki meni miten meni...? Otit sitten järjen käteen ja ryhdyit tekemään jotakin ihan tuikitavallista ja helppoa ja yksinkertaista. Kuten trooppisten puiden kasvatusta (tai tunnistamista).

    Olet sinä melkoinen puutarhuri, täytyy sanoa! Intohimoa parhaimmillaan.

    Ihanat kuvat Thaimaasta. Koskaan en ole käynyt siellä turistina; ainoa käyntini oli jotakin ihan muuta, joten maisemien ihailu on ollut minimissään. Frangipaneja ja hämähäkkililjaa näin kuitenkin hotellin puutarhassa 8-D

    Hienoja nuo siemenkodat.

    VastaaPoista
  2. Vautsit, mitä kuvia! Ja miten kummassa sä tunnet ja tiedät kaikki kummimmatkin? Siemenet ja kaikki ötökät!

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia! Ja voi ei mikä matkakuume ja kaukokaipuu!

    VastaaPoista
  4. Heh heh, Intopii, hauska kommentti :D

    Juu, sama frouva tässä kirjoittelee, on saanut levättyä voimansa takaisin. Trooppisten puiden kasvatusta ei voi harjoittaa kuin kieli tukevasti poskessa, joten siitä ei synny stressiä tai suorituspaineita. Jos jotain nousee mullasta, niin ollaan päästy tavoitteeseen… Kaikenlainen tunnistaminen on ihan hirmu hauskaa puuhaa, saa päästää pienen salapoliisin valloilleen ja oppii taas jotain pientä tästä ympäröivästä maailmasta.

    Hyvin olet tärkeimmät kasvit ehtinyt matkallasi bongata, joten voit toimia sitten mahdollisella turistireissulla kasvioppaana muulle matkaseurueelle. Noilla kahdella saa jo häikäistyä :)

    Pirkko, muutama tunti siihen kului, kun noille nimet etsin. Olen ostanut paikan päältä hyviä kirjoja, niiden avulla pääsee ainakin jäljille - paitsi tuon viimeisen herneenpalon kanssa. Ihme tapaus, tosi kiinnostava!

    Purlina, matkakuume polttelee muakin, kyllä reissaaminen on mielettömän kivaa. Pitäisi aina olla tieto seuraavasta matkasta, kun tulee edelliseltä kotiin...

    VastaaPoista
  5. Oi ja Voi. Matkakuume. Tauti, joka ei parane matkustamisella. Näin puutarhuroinnin kautta on avautunut ihan uusia aspekteja reissuilla. Vannoin toisin, että minustahan ei tule mitään lomakohdematkustajaa, mutta kyllä tuo Thaimaan lämpö on hiipinyt mieleen kerran jos toisenkin näin koleassa kesäsäässä...

    Tänään piti perustaa kukkapenkki: tein pitsaa ja tiirailin kukei :)

    VastaaPoista
  6. No totta on, PilviPulla, ettei tämä lämpöily taida parantua koskaan. Reissuista saa nykyisin kyllä tuplasti irti, kun katselee kaiken muun lisäksi kasveja Sillä silmällä.

    Mä olen kyllä ihan kaikkiruokainen matkailun suhteen: ulkomaat tai kotimaa, lentokone, juna, polkupyörä, bussi, jalkapatikka tai laiva, joukossa, ryhmässä, kaksin tai yksin. Pääasia on liike ja uudet maisemat, siis no, se matkanteko.

    Sulla oli kyllä mukava kukkapenkinperustamispäivä, pitsa on hyvää suunnitteluruokaa :)

    VastaaPoista
  7. Ooh, toi kultarunkoinen bambu on mielettömän kaunis. Onko se edes todellinen? Olisin varmaan kerännyt niitä ihania "kuukiviä" matkalaukullisen mukaani. Sulla on ollu hurmaava reissu.

    VastaaPoista
  8. Nettimartta, tuollainen kullanhohtoinen se bambunvarsi tosiaan oli, eikä vaikuta spraymaalatulta ainakaan näin jälkikäteen valokuvasta katsoen.

    Kuukiviä olisi tosiaan pitänyt tajuta kerätä enemmänkin: etsiessäni siemenille lajinimeä olen huomannut, että näistä kaikenlaisista "sea beanseista" tehdään koruja, kun ne ensin kiillotetaan kirkkaiksi. Ihanan näköisiä!

    VastaaPoista
  9. Nettimartta, tarkoitin kuukivillä niitä isoja siemeniä, kun niiden kanssa olen koko illan "puljannut". Nyt vasta tajusin, että puhuit niistä ihan oikeista kivistä, siksi vastaus oli "vähän" omituinen ;)

    Mutta tosiaan, kivet, simpukan- ja kotilonkuoret ovat aarteita.

    VastaaPoista
  10. Vau :)Ihania kuvia! Taidat kulkea koko ajan kamera mukana. Kasvien tunnistaminen on tietty hauskaa ja haasteellistakin. Sinulta sitä löytyy, intohimoa kasveihin :)

    VastaaPoista
  11. Heidi-Maaria, kiitos. Kyllä se kamera roikkuu mukana matkassa vähän turhankin paljon, välillä pitää tarkoituksella olla ottamatta sitä mukaan.

    Kasvien (ja eläinten) tunnistus on tosiaan joskus hankalaakin, mutta periksi ei anneta, ennen kuin oikea laji löytyy. Kaikki tieto löytyy jostain :)

    VastaaPoista
  12. Oisiko joky tyräkki? Nukkatyräkillä on vähän samankaltaiset lehdet... On tosin paaaaljon pienempi, ainakin huonekasvina..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea, Miia, lähden tutkimaan noita tyräkkejä tarkemmin. Wikipedian mukaan niissä on trooppisilla alueilla kasvavia pensaita ja puita, lajeja on kaikkiaan yli 7000. Aloin ajatella, että olisiko kyseessä ehkä köynnös, kuvasta voisi niinkin päätellä... No, kyllä pääsee iso kiljahdus, kun vastaan tulee oikea nimi. Tyräkkejä kohti, kiitos!

      Poista