1. heinäkuuta 2012

Mörkösammarit ja maitopullo

Tänään tarkenee, voi miten kivaa. Auringon edessä on tosin yhtenäisempi pilvimassa, mutta yli kahdenkympin nousi lämpötila, näin heinäkuun kunniaksi. Wu-huu.

Tutkailin aamukierroksella tomaatteja kasvihuoneessa ja kasvihuoneen vieressä. Molemmissa kasvupaikoissa Sungoldin raakileet ovat jo saaneet hiukan väriä kylkiinsä, ne pienimmät pioneerit.


Itse asiassa kasvupaikkojen välillä ei näytä olevan kovin suurta eroa, mitä tulee raakileiden ja uusien kukkaterttujen määrään. Tuo ulkokasvupaikka on lämmin ja suojainen, mutta aurinko ei sinne kyllä yhtä pitkään paista kuin kasvihuoneeseen.  

Nuo Sungold ja Tiny Tim -lajikkeet on avomaa- ja ruukkukasvatukseen sopivia, joten ulkosalla elelevät ovat viileähköstä alkukesästä huolimatta päässeet varmaan sen takia vauhtiin mukaan.

Mutta niiden seuraksi istutetut ötökäntorjujasamettikukat mua kyllä naurattaa. Ne on edelleen... miten sen nyt sanoisi... no, rumia. Keltaiset pallurat heiluvat liki metristä tomaattiakin korkeammalla lonkerovarsiensa päissä.


Samettikukka-asiassa on juuri kuitenkin ilmennyt merkittävä, suuri, valtava käänne.

Olen luullut kylväneeni kääpiösamettikukan siemeniä, mutta äsken mulle valkeni veretseisauttava totuus. Näiden yksiväristen 'Citrus Mixed' -tyyppien onkin siemenpussin mukaan tarkoitus kasvaa 60-75 -senttisiksi. Mitämitä? Olen ollut väärässä, ja samettikukka oikeassa koko ajan. Ja niin kuin olen sille hekotellut... huu. Eihän hän ole normaalia matalaa lajiketta laisinkaan!

Entäpä toinen samaan aikaan kylvetty, raidallinen 'Striped Marvel', jonka keltaruskeat kukat liihottelevat yrttipenkissä ihmisnavan korkeudella? Sama juttu.

Striped Marvelin siemenpussissa ei lajinimenä lue kuin Marigold eikä korkeudesta ole mainintaa, joten en ole asiaan siinäkään törmännyt, vaan olen koko kevään mennyt siinä uskossa, että olen kylvänyt kymmeniä potteja 20-senttistä perussamettikukkaa, niin kuin viime keväänäkin.

Ei, näin ei ole, vaan myös SM on 60-75 -senttiseksi kasvavaa Tagetes patula -ryhmäsammarilajia.

Menen kierimään tervaan, saveen, höyheniin ja linnunjätöksiin. Moi.

--

Tulin takaisin. Otin opikseni. Ensi keväänä, jos mulle samettikukan siemeniä vielä myydään, lupaan tutkia kukan värin lisäksi kasvin muutkin tiedot. Tagetes patula > Tagetes patula. 

Sammarit ovat kyllä kasvihuoneessa korkeampia kuin 75 cm, pisimmät heistä ovat paria senttiä vaille metrin korkeita, joten aikaisemmin purskauttamani ajatus siitä, että samettikukkien taimet viihtyvät paremmin viileässä esikasvatuksen ajan, on edelleen ihan kelpo. Tai ainakin pitäydyn siinä tiukasti, ettei uskottavuus rapaudu ihan kokonaan ;D

No, mennään takaisin tomaatteihin. Luin jostain, että kasvihuonetomskuja pitäisi käydä täräyttelemässä joka päivä pölyttymisen avittamiseksi, ja mieluusti aamupäivisin. Tätä neuvoa en ole noudattanut, mutta onneksi ovesta lentelee ainakin näin lämpöisemmillä kelillä surriaisia tehtävää hoitamaan.


Ulkona pölytys tapahtuu tietysti varmemmin...


...varsinkin, kun vieressä kasvaa muita kasveja, jotka houkuttelevat mehiläisiä, kuten nämä kurjenpolvet (Geranium x magnificium).


Ilokseni luin aamun Hesarista, että kurjenpolvet ovat heinäkuun nimikkokasveja. Puutarhaliiton mukaan kurjenpolvet (ja tervolanhanhikki) sopivat jokaiseen pihaan. 

"Kurjenpolvet muodostavat peittäviä kasvustoja ja soveltuvat erinomaisesti maanpeitekasveiksi, jotka kilpailevat tehokkaasti rikkaruohojen kanssa. Kasvien lehdistö on näyttävä ja kukinto runsas", liitto kehuu.

Tuosta nimimerkki Geranium on täsmälleen samaa mieltä :) Kuten tämä Johnson's Blue, sen 120-senttinen kukkeus ei koskaan ohikulkiessa jää noteeraamatta.


Varsinkin kun tietää, että sen on tarkoitus olla noin korkea. Hah.

Maidon sen sijaan olisi tarkoitus majailla tölkissään, mutta jos täyden tölkin tiputtaa lattialle, se alkaa vuotaa. Lorautin maidon talteen pulloon ja jotenkin tuo näky alkoi viehättää silmää.


Maitopullo, valkoista viileää, yhden maitokahvin verran vajaa.

Kahvi helpotti sammarihämmennystä, mutta vertaistuki olisi tehokkainta. Kertokaa, oi kanssatarhurit, oletteko koskaan kasvattaneet kasvia, joka onkin jossain vaiheessa osoittautunut "vääräksi"? Mistä valekasvi paljastui? :)

16 kommenttia:

  1. No ekaks, etten oo koskaan kuullu enkä nähny NOIN pitkiä sammareita. Mulla on ollu AINA matalia. Onpa kyllä melkomoisia sammarilonkeroisia.

    Viime vuonna kasvatin aarteenani sinipallo-ohdaketta (onpahan muuten nimihirvitys), siis ihan itte kylvin simenet kuppiin ja sitten odotin ja odotin... Mitäs sitten tulikaan? Orvokkeja. Näin tässä pihapiirissä.

    VastaaPoista
  2. Hurja hujoppi tosiaan tuo yllätyssammarisi. Minulle kävi tänä kesänä niin nolosti, että itse kerättyjen verbenansiemenien sekaan oli joutunut vahingossa myös yrtti-iison siemenet. Kun lehdetkin sattuvat olemaan taimissa samanmoiset, olen hoksannut erehdykseni vasta nyt, kun kaikkien sukulaisten ja tuttavien ja omissa kesäkukkaruukuissa kasvaarohjottaa verbenoiden sijaan korkeita yrtti-iisoja. Hiukan hävettää..

    VastaaPoista
  3. Nettimartta, nämä sammarit ovat tosiaan ihan omaa kokoluokkaansa, suunnilleen XXXL:ää.

    Sympaattinen sinipallo-orvokkitarina, kiitos :) Siemenet olivat varmaan menneet ristiin jossain vaiheessa?

    VastaaPoista
  4. Millan, hauska tapaus tuo yrtti-iison invaasio, saivat tutut sitten toisen kasvin verbenakauppojen päälle :)

    Entäs jos ne alkaisivat risteytyä keskenään? Saisit nimiisi hienon uuden lajin, millaninverbenaiison. Erehdyksestä ne on monet uudet keksinnöt syntyneet!

    VastaaPoista
  5. Ai että sain taas hirmuisen hihityskohtauksen noiden sun sammarien kanssa!! Ihan ensin pelkästä otsikosta (jonka luin oman blogini listauksesta), kun luulin sun kaivaneen esille jostain historia-arkusta seitkytluvun vakosamettibyysat. Ja sitten, kun pääsin lukemaan tekstinkin, osasit kuvata onnistumisesi niin mainioin sanakääntein, että meinasin pudota penkiltä.

    Siemenkylvöistä on kyllä vuosien varrella tullut milloin mitäkin, mutta huikein huijaus tapahtui tänä kesänä. Olen tähän saakka palvonut unikko 'Royal Weddingiä' kaikin keinoin odottaen sen kukintaa, ja kun se tänä vuonna vihdoin kukki, arvannet, minkä värinen se oli. Kyllä.

    Samoin olen intopiinä odottanut valkoisten varjoliljojen alkavan kukkia, mutta niin vaan niidenkin nuput vaaleanpunertavat ihan täysillä. Hmph.

    Mutta eihän tämä niin kivaa olisi, jos aina kaikki menisi kuin Strömsössä.

    VastaaPoista
  6. Ai niin, ja nuo nettimartan "sinipallo-ohdakkeet" naurattivat vielä lisää :-D Ollaan me melko sakkia!!

    VastaaPoista
  7. Intopii, myrkynvihreät vakosamettiset sammarijammarit sopisivat kyllä hyvin tämän samettikukkatarhurin jalkaan, olo ei menisi yhtään pöhkömmäksi, mutta ulkoasu peilaisi korvienväliä, joka on reippaasti harva.

    Heh, kuninkaalliset unikkohäät taisivat sitten ollakin enemmän sitä the Royle Family -meininkiä… Muistatko sen mainion brittisarjan, Sohvanvaltaajatko sen nimi suomeksi oli?

    Oikeasti on tosi tylsää odottaa jotain ihanaa spesiaalia ja saadakin se perusperusversio - mullekin kävi just niin alppikärhö 'Pink Flamingon' kanssa. Vaaleanpunainen kaunotar oli sinisimmistä sinisin tavis. Ääh.

    Tylsää tosiaan olisi, jos kaikki aina onnistuisi ihan moitteettomasti. Syyn olisi kyllä toivottavaa löytyä muualta kuin tarhailijan lukutaidottomuudesta :)

    VastaaPoista
  8. Ai kauheeta kun mä nauroin sun jättisammareillesi, jotka kohta hipovat kattoa!
    Geraniumit on jees, ihan sinun kunniaksesi olen niitä minäkin alkanut haalimaan :)

    VastaaPoista
  9. Pirkko, on tämä tosiaan melko erilaista toimintaa kuin kaikissa upeissa kuvakirjoissa näyttää olevan. Se on kyllä hassua, ettei niissä tapahdu lainkaan virheitä tai mokia, on vain kertalaakista onnistuneita ratkaisuja... Miten tylsää, ei lainkaan mörkökukkia :D

    Hip hei hurraa Geraniumeille ja heitä kasvattaville!

    VastaaPoista
  10. Ei ainakaan käy yksitoikkoiseksi kasvien kanssa puuhaaminen :)

    Minäkin ostin samettikukan siemeniä, mutta ne jäi kokonaan kylvämättä tältä keväältä.. Täytyypä sitten ensi vuonna viimeistään kylväessä tarkistaa miten korkeita niistä tulee. Ettei vaan ylitä tomaattien pituutta. Höh!

    Yllätyksiä tulee välillä itse kullekkin. Sehän kuuluu elämään. Kerran kun kylvin epähuomiossa saman laatikon kahteen kertaan, oli siinä taimissa erottelemista :( Onneksi olivat kuitenkin ihan eri näköisiä jo pieninä! Mutta kyllä se näprääminen opetti taas tarkkaavaisemmaksi.

    Täällä metsän keskellä kun asun niin voin aina ensin karjaista pari kertaa metsään päin ja sitten tehdä mitä kulloinkin tarttee..

    Mukavaa Gerenium-kuukautta sinulle ja kaikille muillekkin kurjenpolvien ystäville!

    VastaaPoista
  11. Heidi-Maaria, yksitoikkoisuus ei tosiaan näissä puuhissa uhkaa :)

    "Kiva" kuulla, että ammattilaisellekin sattuu ja tapahtuu, vaikka ei tuo tuplakylvö tietysti mikään hauska juttu ole, kun siemenet alkavat puskea pikkulehteä. Positiivista on, että sorminäppäryys kehittyy varmaan huimasti niitä erotellessa, heh.

    Joo, metsäkarjaisu olisi kyllä poikaa aika ajoin. Tässä ei viitsi mylviä, kun kuuloetäisyydellä on taatusti aina joku. Kellarissa voi vähän kiljua, jos on ihan pakko ;)

    Mukavaa heinä... eikun geraniumkuukautta sinullekin!

    VastaaPoista
  12. Ihmettelin otsikkoa lukiessa, että mikä ihme on mörkösammari. Enpä ole tiennytkään noin korkeista samettikukkalajikkeista. Kuinka hyödyllinen erehdyksesi oli meille kaikille. :)

    Kirjoissa ja tv-ohjelmissa kaikki aina onnistuu niin täydellisesti. Aivan saletisti niillä on siellä jossain jemmassa mörkökukkia ja muita ei niin mielellään näytettäviä kokeiluja.

    Itse kylvin viime vuonna ruusujen joukkoon illakkoa ja unohdin asian. Tänä vuonna ihmettelin, mikä on tuo kukka, joka puskee ruusujen joukosta ja on jotakuinkin metrin korkuinen. Ensin pläräsin läpi yhden ja toisenkin kasvikirjan, ennen kuin löysin vastauksen ja nähdessäni nimen muistin vasta mitä olin kylvänyt. Mutta muistaakseni siemenpussin kyljessä luki, että tuoksuu ja olisi matalampi kasvuinen.

    VastaaPoista
  13. Puutarhuri, hauska kuulla, ettet sinäkään ammattilaisena ole aiemmin törmännyt mammuttisammariin, ei ole niin nolo olo. Nyt osaamme olla varuillamme, heh.

    Olisi kyllä kiva nähdä ne tv-ohjelmien ja kirjojen pieleen menneet otokset ja kokeilut. Making of Trägårdsfredag.

    Mukava unohdus sulle tapahtui, illakkoa olisi kiva saada yllärinä! Tuli tuosta unohduksesta mieleen oma joka vuosi toistuva sähläys: perennapenkissä kasvava kesäkullero on mulle vissiin ikuisesti tulikellukka :D

    VastaaPoista
  14. Heinäkuussa jo mennään. Ihania kasvikuvia sinulla. Kirjoitin vahingossa ensinnä että kasvihuvia :). Sitäkin.

    VastaaPoista
  15. Monen monta hienoa kertomusta taas täällä !
    Kivaa päästä mukaan matkalle tropiikkiin kuviesi välityksellä. Ja paprikan tarina oli osui ja uppos kamaa, niin hauska :)

    VastaaPoista
  16. Multasormi, niin se on jo sydänkesä. Kasvihuvia on odotettavissa nyt runsain mitoin...!

    Hanna, kiitos. Kiva on tehdä matkaa yhdessä :)

    VastaaPoista