7. maaliskuuta 2013

Topakka puistotammi

Läheisessä puistossa kasvaa nuoria tammia, jotka ovat kasvaneet paikallaan nätissä jonossa noin 10 vuotta. Jonon eteläpään ensimmäinen pitää kuivista lehdistään tiukasti kiinni koko talven – ja kevään. 

Jotenkin vaan kesään tultaessa ruskeat lehdet ovat vaihtuneet vihreisiin. Sims-viher-bim!


Tässä tilanne viime maaliskuussa ja heinäkuussa. Muutama ruskea lehti näkyy tuolla vihreän seassa, sitkeästi liimautuneet edellisvuotiset.

Puisto. Oi. Kesäpuisto. Miten ihana olisi lähteä pienelle iltakävelylle nyt juuri, valoisaan ja vehreään.

Ihastella vähän pietaryrttien auringonkultaa...


ruiskaunokkien sineä...


rölliheinän röyhelöitä...


ja ukonputken taivastahalkovaa olemusta. Kyllä kyllä, paha kasvi, mutta ennen viikatetta on kuvattava.


Ja kun naapurikiinteistön paluumatkalla ohittaa, niin täytyy piipahtaa ihastelemassa tätä kukintaa.


Tunnistatko, minkä kasvin kukinto on kyseessä?

Kotiin käännyttyä pitää vielä tehdä pari kolme pyörähdystä omassa puutarhassa. Tai no, neljä viisi, iltahan on yhdeksältä vielä nuori.


Tätä pitäisi ihan kohta alkaa saamaan... tai syän pakahtuu ja märkänee. Ja ennen kaikkea, tammi tahtois jo vihreän asun.

20 kommenttia:

  1. Heeei... mitä kaikkia ihastuksia sinulla (?) kasvaa tuossa alimmassa kuvassa noin mukavana combona? Kesäkesäkesäkesäkesääääää.... Tai edes nyt kevät, se riittäisi alkuun (vaikka kyllä tuo auringonpaiste ihan kivasti jo antaa luvan odottaa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lobeliaa roikkuu ruukussa, sini- ja riippalobelian sekoitusta, itse tehtyä. Isona kasvina daaliaa.

      Kevätkin olisi tosiaan kiva, sellainen lumetpoistava!

      Poista
  2. Oi voi, oi voi, kävely kesäillassa!
    Hevoskastanja! Haaveilen siitä punakukkaisena, kun näin yhdessä lehdessä, että sellainen kasvaa jossain päin Tukholmaa (luultavasti monessakin päin siis), mutta kun se on niin leveä puu. Tarttis isomman tontin. Olin kuvitellut punakukkaisen version olevan aivan liian talvenarka, mutta eipä täällä nyt niin erilainen ilmasto ole kuin rapakon toisella puolella, jos se siellä kerta viihtyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevoskastanja, oikea vastaus! Onko niitä punakukkaisiakin, semmoinen olisi kyllä omin silmin nähtävä. Tukholman-reissu edessä alkukesällä jossain vaiheessa tiedossa siis... ellet ehdi omalle tontillesi ja blogiin ensin :)

      Poista
  3. Olen samaa mieltä että kevät, k e v ä t , KEVÄT
    Saisi se jo tulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, K E V Ä T, ala jo saapua, oikeasti. Me kohta suututaan ja mustanpuhuviksi muututaan ;)

      Poista
  4. Liityn malttamattomien kasvavaan joukkoon: kiire kiire !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaa tosiaan olla jo olo, että pitäisi kiireesti päästä kaivamaan ja kuokkimaan ja istuttamaan ja puunaamaan... kesä on lyhyt. Tyhmää hukata aikaa tähän lumen kerryttämiseen, tää on jo nähty.

      Poista
  5. Meillä kasvaa pihalla tammi, se on meidän pitämyspuu, näin olen päättänyt ;)
    ... tai tammentaimi sen päätti ... appeni kasvatti taimen oman anoppinsa eli mieheni isoäidin pihalla kasvavan puun terhosta ja toi sen meille ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana pitämyspuu-tarina! Tammellanne on hieno historia, se on todella Erikoistammi.

      Poista
  6. Kesä on tääläkin mielessä... sitä odotellessa saa nauttia näistä kuvista.
    - meinasinkin kans arvata tuota kukkivaa hevoskastanjaksi :)
    Kaunis on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevoskastanjahan se! Suuri puu, jota piti oikein asiakseen mennä läheltä katsomaan tuon kukan lähitarkastelua varten – yllätys oli, että kukinto oli noin nätti :)

      Poista
  7. Huoh sanos muuta kyllä tässä alkaa olla jo kevään ja kesän kaipuu huipussaan. Hevoskastanjahan siinä kukkii! Keräsin toissa syksynä kastanjoita ja viime keväänä idättelin niitä lampun alla. Nyt jännitän miten ovat talven selvinneet tuolla hangen alla:/ laitoin syksyllä varuilta lisää kastanjota multiin jos nuo eivät selviäkään. Laitoin kans päivitykseeni meijän pihan hienohelmasta joka ei luovu lehdistään:)Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kokeilu sinulla menossa! Jännä nähdä sitten kasvukauden alkaessa, miten he lähtevät kasvuun.

      Teilläkin on siis tiukkalehtinen tammi, tulen heti lukemaan tarinan :)

      Poista
  8. Kyl nää sun kuvas ovatten niin valosia, että iloa ja kesää pirskahti tämänkin ruudun taakse. Nomnommon... mä tääl makustelen kevättä ja kesää. Hyvää on.

    Mä rakastan tammia. Onneks omalla tontilla on muutama, isoja ja vanhoja. Uusi taimiakin on kasvussa, kiitos Kurre Oravan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ilahduin pirskahduksesta! On se vaan jännä, miten kuvista näkee, miten paljon valoa on kesällä ilmassa, vaikka olisi pilvinen päivä. Talvi on totaalisen valoton sen rinnalla.

      Naapurilla on pihallaan tammi, vielä pienemmällä pihalla kuin meillä. Heillä ei olekaan pihalla sitten mitään muuta :) Mutta teille mahtuu monen monta tammea, se on ihana juttu!

      Poista
  9. Tammet on upeita puita <3 onneksi meilläkin on oma. Ja kuvassa kukkii hevoskastanja <3<3 kävin just eilen tutkimassa sitä omaa pikkuista,jonka viime keväänä istutin.Se on ollut huolellisesti suojattuna,mutta nyt sen pakkaspeittoon oli paakkuuntunut lunta raskaaksi lastiksi ja se oli valahtanut hangen tasolle.Kääriskelin sitä uudestaan suojaan,toivon niin kovasti,että se selviää ekasta talvestaan ja kotiutuu arktiselle kasvupaikalleen! Lontoossa sain viime keväänä ihastella punakukkaisia hevoskastanjoita ja taitaapa niitä olla myös keltaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä pikkuiselle hevoskastanjalle! Ensimmäinen talvi on varmasti vaativin, seuraavana talvena hän jo tietää, mitä on odotettavissa.

      Keltakukkainen hk olisi kyllä komea, kuten punakukkainenkin. Ja se perusvalkoinen, ilman muuta. Näistä ei joka tarhuri voi kyllä kerätä koko sarjaa, sen verran kookkaita ovat aikuisina.

      Mutta onneksi on naapureita ja blogikavereita, joiden tammia ja hevoskastanjoita (ja verivaahteroita) voin siivellä ihailla :)

      Poista