15. syyskuuta 2012

Liaanilla menee lujaa

Jaakko ja pavunvarsi -satu on tainnut saada kimmokkeen sademetsässä kasvavasta puuvartisesta köynnöksestä. Ei ole yhtään liioittelua sanoa, että kotiliaanissa on ainesta ihan samanlaiseen ilmiöön. Haluatteko kuulla, paljonko tämä hetki sitten itänyt kasvi on venynyt?


Ensimmäisen viikon aikana (7.9.-12.9.) pituutta tuli 20 senttiä. Edellisessä postauksessa puhuin "reilusta viikosta", mutta kun tarkastin asian, niin ekat kuvat on otettu 7.9., jolloin mullan päällä näkyi vihreää. Itämispäivä voi tosin olla edellinenkin päivä, muttei sen vanhempi.

Noh kuitenkin, tahti on tästä kiihtynyt huomattavasti. Viimeisen kolmen vuorokauden aikana kasvi on venynyt 27 senttiä lisää. Kyllä.


Reilu viikko sitten itänyt köynnöstelijä oli tämän aamun mittauksessa 47 sentin pituinen. Kaikki kasvu on siis tapahtunut välillä (6)7. syyskuuta – 15. syyskuuta.

Lonkero oli toissapäivänä itseään lähimmän anopinkielenlehden ympärillä, mutta lähti mittaussuoristuksen jälkeen liikkeelle eteenpäin. Toisin kuin esim. kärhö, tämän kieppi ei ole napakka vaan on helppo suoristaa. Se ei myöskään palaa takaisin kiepille, vaan jää suoraksi.

Mutta näin se vain ilman tukea kurottelee korkeuksiin, eli ei ole lörppävartinen tai valonpuutteen takia venähtänyt ja löysävartiseksi jäänyt. Kasvivaloa olen pitänyt päällä pari tuntia illassa, muu aika on mennyt luonnonvalon varassa.


Täytyy kyllä sanoa, että nyt hiukan hirvittää, että mitähän tuosta kasvista tulee. Kurkkaako se joku aamu makuuhuoneen ovelta tai tyynyltä, syökö kenties koiran yöpalakseen? 

Tätä estääkseni laitan tänään ikkunalle ristikon, johon hänet ohjaan. Mulla on jossain semmoinen pienille ruukuille tarkoitettu metallisysteemi, jonka laitan pitkistä koukuista roikkumaan ikkunaruudun eteen. Laitan sitten kuvaa, kun on paikallaan.

Ulkosalla kasvuvauhti hiipuu samassa suhteessa, mutta "uusi" kasvihuone on osoittautunut mukavaksi myös tässä asiassa. Siirsin kaikki pelargonit kasvariin syyssateita pakoon ja ne alkoivat viihtyä selvästi hyvin. Tomaateista olisi vielä tullut satoa, mutta eliminointitoimiin on ryhdyttävä silloin, kun on sopiva hetki ja otollinen inspis. 

Täällä ruukut saavat nyt kuivahtaa ennen kellariin siirtoa, joka on edessä juuri ennen pakkasöitä.




Arkiviikon aikana nuppuja on avautunut paljon.


Kyllähän tämä vähän huijaamiselta tuntuu, että annan kasvien ymmärtää kesäelämän taas jatkuvan, vaikka ajat ovat menossa kasvukauden kannalta heikompaan suuntaan. Mutta nautin suuresti tästä viimeisestä pyrähdyksestä, en voi kieltää.

Taivasalla kukkivat ne, jotka eivät vähästä näytä säikähtävän, kuten daaliat ja eräs Hollannista tuotu lilja.


Oriental-lilja on kevätostos Floriaden-reissulta. Moni liljan sipuleista oli homeessa pussissaan purujen seassa, huomasin asian vasta sipuleita istuttaessani. Heitin osan kymmenestä sipulista pois, kuorin vähiten homeisista uloimmat kerrokset pois ja työnsin ne multiin. Kovin ovat olleet hidaskasvuisia, mutta niin vain osa taimista jaksoi vääntää kukkiakin. Laitetaan näille liljoille ruksit kohtiin sitkeä [x], tuoksuva [x] ja säilytetään talven yli [x].

Ulko-oven vieressä ahkeraliisat ovat lähteneet uuteen kukintaan pienen suvantovaiheen jälkeen.


Ajassa leijuu nyt yllätyksellinen ja harras sekoitus syksyä ja suvea. Ei tarvitse lainkaan miettiä, että kumpaankohan suuntaan sitä olisi henk.koht. kallellaan :)

16 kommenttia:

  1. Voihan liaani. 9 senttiä päivässä. Ollapa nyt timelaps- kuvaus ikuistamassa kasvua. Vaikka liaani kasvais kyllä heti pois kuvasta... Laita sille sellanen verkko, ettei tartte henkeensä pelätä. Joskus tuli sellanen TV-sarja, missä kasvit valloitti kaiken. Pidä siis varasi.

    Aivan ihania kukkia oletkin saanut:) Josko saisin minäkin jo säilöön menevät kukkani jotenkin käsiteltyä. Tuo kasvarissa kuivattaminen onkin hyvä idea, sen nappaan itelleni. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, kasvun voisi nähdä paljain silmin, jos istuisi päivän vieressä. Yhtenä päivänä mittasin, että työpäivän aikaan kasvua oli tullut noin kolme senttiä.

      Pelakuut ovat pelastaneet syksyn, kyl mie heist nii paljo piän. Kuivuus on valttia!

      Poista
  2. Mun tuli tästä liaanista mieleen se Muumien viidakko juttu :D
    Hienoa seurata kuinka käy ja kumpi teistä hikeenty ensin, sinä vai liaani..
    Daaliasi ovat vielä kauniita, täällä pakkanen jo kerran kävi vähän nirhaisemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inspiroiva kasvityyppi tällainen lonkeroija on näköjään monelle taiteilijalle ollut :D Tuo on hyvä kysymys, että kumpi hikeentyy ensin, mulla on jo ensimmäiset karpalot valuneet...

      Höh, tyhmä pakkanen, kun noin kiirettä on pitänyt. Onneksi sulla on kaikkea muutakin kaunista vielä meidänkin ihasteltavaksi.

      Poista
  3. Varsinainen triffidi (Pirkon mainitsema TV-sarja 80-luvulta) sinulla siellä kasvamassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh joo, Triffidien kapinaa taitaa pukata! Ei se mitään, olenhan 80-luvun nuori ;)

      Poista
  4. Hui! Taitaa tosiaan mennä aika lujaa :D Kuolaan täällä tuota sun värinokkos-ahkeraliisa-yhdistelmääsi, aivan ihana! Myös lilja näyttää oikein kauniilta. Aikamoinen pelargonimeri kasvihuoneessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina kun katselen värinokkosia, muistan sun profiilikuvan :) Yhdistelmä on nyt parhaimmillaan, kylvin coleukset vähän turhan myöhään. Ensi vuonna pitää olla aikaisemmin liikkeellä, kyllä tuo yhdistelmä tuossa niukassa valossa toimii kivasti.

      Poista
  5. Hui! Toivottavasti toi Lijaani ei oo kuristavaa sorttia. ;) Miten noi sun kesäkukkas jaksaavat vaan noin hekeenä porskuttaa! Onks sulla jotain salaista taikajuomaa niille...

    Mää hekhutin sun blogias omassani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan epäillä, että tämä tyyppi on tosiaan just jotain kuristavan puristavaa sorttia, ei näin nopeasti mikään kietoudu minkään ympärille. Huh.

      Kesäkukkien hehkeys perustuu rajaukseen: kuvaan vain niitä, jotka porskuttavat ;) Sateensuoja taitaa olla tärkein menestystekijä, luulen. Liika vesi löllöyttää kaiken mahdollisen.

      Oi, ihanaa, kiitos Nettimartta hehkutuksista! Tulen heti kurkkimaan ;D

      Poista
  6. Vautsi mikä kasvuvoima... onhan teillä kaksikerroksinen talo, ettei vaan liaanille iske ahtaan paikan kammo ; )
    Ihania kukkia ! Minun kyllä täytyy etsiä tosi myöhään kukkivia liljoja, jotka tuoksuvat. Se tuoksu on vaan niin ihana : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvuvoimaa tällä on kyllä hurjasti, en ole koskaan törmännyt moiseen :o Täytyy mennä katosta ja lattiasta läpi, jos hän ei meinaa mahtua yhteen kerrokseen, hah.

      Liljojen tuoksu on ihana, varsinkin tähän aikaan vuodesta sitä osaa todella arvostaa.

      Poista
  7. No sitähämmää justiin sanoin. Triffidi.

    Jos sen kanssa elämä meinaa mennä kummalliseksi, tarjoa sitä kasvitieteelliseen puutarhaan. Saattavat hyvinkin olla kiinnostuneita seuraamaan sen elämää.

    Pelargonipalatsisi sykäytti sydämeni hurjaan tykytykseen. Että mä haluun kasvihuoneen. Eka Vekaraa lainatakseni: "Mä HALUUN!!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitähänsää sanoit, ihan oikein. Tirffidi tää on.

      Saattaisivat sanoa kasvitieteellisessä, että he eivät moista viheliäistä rikkaruohoköynnöstä ota kokoelmiaan kuristamaan. Söisi kaikki kahvit ja kaakaot mennen tullen välipalaksi ;)

      Pelargonipalatsi, heh heh, hauska ilmaus. Niin kiva, että Intopii is back!

      Kyllä, sinä TARVITSET kasvihuoneen. Nyt perustelet sen hankintaa perheelle/ rahoituslaitokselle terveyssyillä, tuo sydämentykytys täytyy saada hallintaan.

      Poista
    2. Tiedätkö, tuo sinun "kiva, että intopii is back" lämmitti mieltä enemmän kuin osaan sanoa. Kun täällä virtuaalimaailmassa ei koskaan tapaa ketään kasvotusten, olen aina ajatellut, että ei tämä riipustelu ole erityisen merkityksellistä (paitsi ehkä itselle). Kun joku sanoo - kirjoittaa - jotakin tuollaista, se tuntuu aivan mahdottoman mukavalta.

      Poista
    3. Olet merkittävä osa tätä blogiyhteisöä, jossa itse hengailen. Ihan ehdottomasti. Ja poissaolosi huomaa, ja pitkä poissaolo tuntuu valjulta.

      Se on kyllä ihme ilmiö, koska tosiaan emme tässä blogimaailmassa koskaan tapaa toisiamme nenätysten. Itsekin aloitin bloggaamaan sillä ajatuksella, että itselleni tässä muistikirjaa raapustan, mutta pian toisten ihmisten ajatuksista ja puutarhoista tuli vähintään yhtä tärkeä osa koko puuhaa.

      Niin että Intopii, please stay tuned.

      Poista