10. heinäkuuta 2013

O = omenaongelma

Houston, meillä on ongelma. Mitä tehdä terassin edessä kasvavalle omenapuulle, joka ei ole nätti eikä kovin hyödyllinenkään?

Omena oli saapunut tontille ennen meitä, varmaan paria vuotta aikaisemmin. Rakensimme ekana kesänä terassin ja jätimme puulle elintilaa.


Siinä se on kasvanut toistakymmentä vuotta. Puu tekee vaaleita, valkeakuulasmaisia omenoita noin viisi kappaletta kesässä. Niihin iskee mato ja mätä ennen kypsymistä. Lopun aikaa puu olla möllöttää ja lonkeroi epämääräisen pituisia oksiaan sinne sun tänne.


Talvisin siitä tosin saa ihan kivan, kun valoketju toistaa sen outoja ulottuvuuksia. Yhtään kuvaa ei tosin tästä komeudesta ole kukaan näyttänyt ottavan, hah.

Puun poikkinapsaiseminen on käynyt useastikin mielessä, mutta silloin tajuaa myös, että kolmiulotteisen tunnelman luomiseksi terassillakin silmän täytyy voida pysähtyä moneen eri syvyyteen. Omppu on eka,  ja ilman sitä seuraava katse-etappi olisi paljon kauempana, lähempänä tontin reunaa. Ja sehän tarkoittaisi sitä, että piha näyttäisi pienemmältä... juu ei, annetaan puun olla paikallaan. Ei tarvitse niitä piirakoitakaan jatkuvasti olla leipomassa.

Omenaongelma ratkaistu, nyt toisen ongelman pariin. Pähkäilin nimittäin pitkään, että mikä kumma rikkakasvi on alkanut pukata kasvua nurmikolle ja perennapenkkiin. Vahvavartinen, puumainen, nopeakasvuinen sitkeä tyyppi, joka ei paljon ruohonleikkuria säikähdä.


Perennapenkistä sitä ei saa repimällä irti, on tiukasti kiinni, ja jos saa, niin ei lähde juurineen vaan varsi napsahtaa jostain kohti poikki.


Monesti mietin syypääksi luumupuuta, joka kasvaa 1-3 metrin etäisyydellä näistä, mutta en ole koskaan kuullut luumun aiheuttavan moista harmia. Kunnes työkaverin kanssa tuli puhetta probleemasta ja hän kertoi, että heidän nurmikollaan on vastaava ongelma. Otimme valokuvia ja näytteitä ja vertailimme niitä, ja kyllä. Hänen rikkakasvinsa on 'Sikkolankirsikka' ja minun luumupuu, jonka nimeä en tiedä.


En ole koskaan kuullut, että jotkut Prunukset leviävät harmiksi asti juurivesoista! Mutta niin tosiaan on asian laita. Tämä puu, joka tekee pientä pyöreää punakuorista hedelmää, on niin ikään ollut tontilla ennen meitä. Olen joskus miettinyt sen olevan kriikuna, koska hedelmä on pieni ja pyöreä, mutta punakuorisuus ei tue tätä pohdintaa. 

Tässä rinnakkain pihalla kasvava "perusluumu", oletettavasti 'Yleinen punaluumu', sekä tuon problemaattisemman puun hedelmä.


Joku rouhea, kohtalaisen jalostamaton maatiaisluumu saattaa olla kyseessä. Rehevä ja runsas myös leviämään, kuten opittu nyt on. Puh.

Tuota puuta ei kyllä erkkikään ala kaatamaan, ellei sitten ole arboristi-Erkki. Mutta puun kukinta on kaunis ja lehdekäs puu antaa mukavaa näkösuojaa naapuriin, joten olkoon siinä. Linnut saavat kaikki hedelmät, ne kasvavat niin korkealla. En myöskään aio ottaa juurivesoja talteen uusien puiden toivossa, koska en halua tontille enempää puita. Lisäksi kuulin tuntumaa, että juurivesasta kasvatettu hedelmäpuu ei tee kunnon satoa. Tästä en osaa varmaksi sanoa, onko teillä parempaa tietoa asiasta, armaat tarhurit?

Noh, onneksi kaikki O:t eivät ole Ongelmia. Ainakaan orkidea ei ole.

Tykkään perhosorkideoista samasta syystä kuin tykkään muistakin kasveista, joista tykkään: ne ovat helppoja, eivät vaadi erityiskohtelua mutta kukkivat uutterasti, jos sille päälle sattuvat. Kuten vanhin hallussani oleva phalaenopsis, joka teki viime talvena neljään kukkavanaan 18 kukkaa, jotka kestivät useita kuukausia.


Liila versio on kukkinut vielä pidempään, yli puoli vuotta yhteen menoon. Nyt kukat ovat täplittyneet sen näköisesti, että tippuvat kohta. Nämä liila ja valkoinen yksilö ovat kasvaneet kolmatta vuotta alkuperäisissä muoviruukuissaan, ja nyt on ruukunvaihdon aika.


Ajattelin kokeilla lasipurkkia perhosorkidean kodiksi, saas nähdä, mitä tuumaavat moisesta pohjareiättömästä yksiöstä.


Juuret ovat kasvaneet alkuperäispotin pohjasta läpi. Leikkasin ne katki, koska eivät olisi tulleet vetämällä takaisinpäin.


Ikea-purkin pohjalle vähän kariketta startiksi...


... ja kasvi perään. Mutta mikä ihmeen vimma taimistoilla on jättää nämä lisäyksen aikaiset muovi- ja kuitupotit paikalleen, kun kasvi on myynti-ikäinen? Kai tämän olisi voinut naksia leikkureilla huitsannevadaan ennen myyntiastiaan istutusta? Tästäkään muovista ei ole tullut ulos kuin pari ruskettunutta juurta.


Istutin kasvin paikalleen ripottelemalla kariketta ympäriinsä ja ravistelemalla sitä paikalleen. Yritin olla tumppaamatta purkkia liian tiukkaan ja täyteen, jotta juuret saisivat riittävästi valoa ja happea. Aika täyteen tuo kyllä näytti kuitenkin tulevan, oli hiukan hankala saada kasvia muuten pysymään purkissa.


Leikkasin tylysti kukkavarret poikki, vaikka orkideoille ei saisi niin tehdä. Mutta sen verran kärsi juuristokin, että luulisi ko. operaation helpottavan vitaalien elintoimintojen ylläpitämistä.


Lorautin purkkiin vettä kolmen hömpsäyksen verran ja vein orkidean kasvihuoneeseen tomaattipuskan varjoon lepäämään. Kastelun kanssa täytyy olla nyt tositosi tarkkana, kun ylimääräinen vesi ei valu pohjarei'istä eikä kasvia voi kastella perustapaan upottamalla se kerran viikossa vesiastiaan. Täytyy vaan lorautella hömpsyjä niin, että karike pääsee välillä kuivahtamaan. Olisikohan se sitten yksi kastelu kahden viikon välein, kokeilemalla se selviää.

Tein saman tempun valkoiselle perhosorkidealle. Vielä olisi kolme perhosta, jolle saman proseduurin voisi tehdä. Tarkkailen näitä kahta ensin jonkun aikaa, ja jos kuolevat niille sijoilleen, niin osaan säästää loput samalta kohtalolta.

Työpaikan ikkunalaudalla kasvavat perhoset viettävät kanssani kesälomaa kotosalla. Niistä toinen tykkää olostaan niin, että on alkanut pukata nuppua.


Ehkä tämä jää kotiasukiksi, kun lomat loppuvat. Saa hyvän syyn ostaa kaksi uutta ihanuutta töihin. Mutta nyt ei puhuta T:stä, vaan O:sta, joten loppuun kuvaa O niin kuin onnenpipanoista.


Mukavia ihania onnellisia kesäpäiviä, immeiset!

16 kommenttia:

  1. Ompas sulla Onnekkaat Orkideat, ihanasti kasvaa. Mulla ne(kin) on kertakäyttökukkia, en koskaan saa uudestaan kukkimaan ja nykyään en enää edes yritä...
    Onnellinen saat olla myös tomaateistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Nämä ovat helppoja ja vaan näyttävät hyvinvoivilta kun eivät muuta tohdi ;)

      Eivät ole perhoset kyllä hinnalla pilattuja, kyllä niitä voi huoletta ostaa lyhempiaikaiseksikin iloksi. Mulla on outo tapa säästää kaikki, kuten hyasintinsipulit. Heitän ne tosin keväällä sitten kuivuneina kökkäreinä roskiin :D

      Poista
  2. Kiva postaus jälleen, kiitos! Vähän kyllä jännittää noiden reiättömien lasipurkkien sopiminen, mutta tietysti kun tosi varovasti kastelee... Minulla on paljon ihan perus saviruukkuja ja nekin on sitten taas siitä hankalia, että kuivuvat niin super nopeasti. Muovi olisi varmaan ihan paras, mutta se vaan on niiin muovinen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna itsellesi kivasta kommentista! Ja tosiaan, kastelun kanssa saa nyt pitää kielen keskellä suuta ja silti voi mennä pieleen purkkiprojekti. Mutta onneksi ovat kasvit ihan markettitavaraa, niin ei haittaa mahdollinen nuupahdus.

      Muovi on tosiaan niin muovia :)

      Poista
  3. Mulla myös luumu työntää samannäköisiä juurivesoja perennapenkistäni ylös, hankalia ovat. Orkideasi on nätti tuossa lasipurkissaan, toivon että onnistuu. Ihanat tomaatit tulossa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, hyvä kuulla, että tyyppi varmistui vielä näinkin juuri luumuksi. Ikävä ilmiö tuo ominpäin leviäminen, luulisi luumullekin riittävän ne olemassaolevat neliöt...

      Lähetän toiveesi eteenpäin orkideoille, ehkä ne ymmärtävät sopeutua lasipurkkeihinsa kunnialla :)

      Poista
  4. Minulla on sekä luumu- että kirsikkapuita, jotka työntävät vesojaan koko pihan täyteen. Mahdoton riesa! Toisaalta tuollaiset elinvoimaiset, rikkaruohomaiset kasvit sopivat puutarhaani, koska minähän en ketään peittele, lelli ja paapo. Meillä vallitsee viidakon laki. Ja siltä täällä näyttääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, hauskasti kuvailtu! Viidakon laki, se on hyvä laki. Vahvat selviytyvät ja heikommat siirtyvät muihin maisemiin hakemaan huomiota... niin kuin mun jalokärhöt, hmm.

      Mulla on periaatteessa sama ote, en peittele, lelli enkä paapo. Mutta jotkut omavaltaiset tyypit alkavat kuitenkin ottaa päähän, niin kuin nyt tämä luumu ja ruma omena. Jos ei satu kävellessä jalkapohjiin niin sitten tökkää oksa kroonisesti silmään. Ei käy.

      Poista
  5. Mitäs jos sä leikkaisit ja muotoilisit sitä omppupuuta? Niiku bonsai, semmonen taiteellinen ja graafinen.

    Sulla on orkideapeukalo, selkeesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, uskaltaisikohan sitä leikata, ettei se ala kasvattaa uutta kasvua siitä leikkauskohdasta 90 astetta vasempaan? Tulee ehkä mahdollisesti vielä rumempaa katseltavaa?

      Heh, saa nähdä, mitä mieltä neidit orkideat on mun peukalosta. Äänestävät vielä jaloillaan ja hyppivät lasipurkkihyppelyä tontin rajojen paremmalle puolelle.

      Poista
  6. Sä saat orkidean kuulostamaan niin helpolta hoidettavalta, että mun taitaa olla ihan pakko tehdä pieni hankinta, kun jossain sopivassa välissä tulee joku oikein ihana vastaan :) Tuo omppukin näyttää kyllä todella hienolta, varsinkin kukkivien tyvikoristeiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta teet parit pienet hankinnat :) Perhoset on oikeasti helppoja, valosta tykkäävät mutteivät suorasta porotuksesta. Kastelua kunnolla kerran viikossa ja lannoitetta, kun kukkavarret ja -nuput kasvavat. Son siinä.

      Ompusta piti rajata pari pisintä oksaa kuvasta ulos, kun alkoi tulla muita rumuuksia vastaan ;D

      Poista
  7. Meillä on pihassa ikivanhoja luumu- ja kriikunapuita ja luumut on juuri tuon näköisiä ja koko ympärystä täys niitä uusia versoja... Mä muuten muotoilisin myös omppupuusta jonkun hauskasen näköisen semi bonsain :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semibonsai, kuulostaa hyvältä :D Täytyy vaan varmistaa, ettei puu ala pukata uutta kasvua leikkauskohdan vierestä, tai tulee tosi takkuinen semibonsai, heh.

      Poista
  8. Juu, luumut ja kirsikat vitsauksena täälläkin, mutta ei niitä viitsi kokonaan poiskaan kaivaa ja hävittää, joten se on jokavuotista leikkuuta sitten, äh. Versot kun kasvavat todella nopeastikin, hups vaan niin taas on kukkapenkissä puolen metrin vesa. Tai siis sata, niitä puitakin kun on muutamia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, jo tämän yhden kanssa saisi olla joka toinen päivä raivaustalkoissa... olkoot mokomat, talvi ne sitten hoitelee. (Iyyks, mikä sana. Talvi.)

      Poista