15. kesäkuuta 2015

Siniseksi meni

Heippa ihmiset, niin se on aika tullut tervehtiä suloisen suven keskiötä ja vuoden valoisimman yön hetkeä. Aika jännä, että juhannus voi tulla syksylläkin.

Minulla puutarhainnostus on jotenkin vaisua juuri nyt, liekö se innostusta ollenkaan. Samettikukatkin kävin kaupasta ostamassa, kun en saanut siemeniä multiin. Muuta en ole sitten ostanutkaan, ihme menoa. Orvokkeja kyllä on mukavasti, niitä tuli tänäkin vuonna, mutta värit ovat lähteneet liikkumaan vahvasti kohti sinistä. Siemencocktailista ei tullut yhtään pientä keltaista, valkoista tai oranssia, vaan kaikki ovat liiloja tai sinisiä. Keltaisia täpliäkään ei ole kuin muutamilla yksilöillä.


Nuo suurempikukkaiset vaaleanpunaiset ovat emojensa emoista kerätyistä siemenistä, niissä väri on pysynyt muuttumattomana.

Tummempaa ja vaaleampaa violettia vaan joka puolella. 



Pihakivienkin raoissa.





Syreeni on ollut ihan hurjana tänä vuonna, jokaisessa oksassa on nippu kukkia. Pensas on varmaan useampia kymmeniä vuosia vanha, itse olen sitä 15 vuotta katsellut, ja ekaa kertaa tällainen kukkatulva.


Tuoksu on ollut lievästi ilmaistuna huikea. Ah. Ja sehän tässä syys-kesässä on mukava, että mikään ei kuki nopeasti, vaan syreeniäkin on jo pari viikkoa tuoksuteltu ihan kummasti. 

Niin pysyvät alppikärhön kukat paikallaan.


Niin kitkuttavat chili Explosove Emberin kukat samoissa asemissa viikosta toiseen.


Eikä ryöpsähdä ruohosipuli turhanpäiseen roihuun, vaan kukinto pysyy salaattikelpoisena koristeena päivästä toiseen.


Taivas on ollut välillä sininen, joinain iltoina punaisensininenkin. 


Joinain iltoina myös huulet ovat olleet siniset, kuten tässä pari viikkoa sitten Perämeren rannalla puolenyön aikaan. Onneksi yllä oli pilkkihaalarit, niin muu ruumis ei sinistynyt. Tämän auringonlaskun myötä toivottelen teille kaikille

leppoisaa ja kaunista juhannusta!