28. helmikuuta 2011

Kolmen viikon ruusukimppu

Ihmettelin pari viikkoa sitten, kun saamani markettiruusukimppu oli kestänyt nuupahtamatta jo kolme päivää. Yleensä kukat ovat notkahtaneet vuorokaudessa, avaamatta nuppujaan, kaikista vilpittömistä hoitoyrityksistä huolimatta.

Tämä kimppu täytti eilen huimat kolme viikkoa.


Ruusun terälehdet eivät ole ruskettuneet nimeksikään ja raikas tuoksukin on edelleen jäljellä. Olen vaihtanut niille veden noin joka toinen päivä, tai ainakin lisännyt sitä päivittäin. Ne eivät ole viettäneet aikaansa suorassa auringonpaisteessa eivätkä vetoisassa paikassa, kuten eivät kyllä muutkaan saamani ruusukimput ole viettäneet.

Nämä yksilöt nyt vain sattuivat olemaan kertakaikkisen kestäviä.

Post scriptum 16.3.2011

Heitin kimpun pois sen täytettyä neljä viikkoa maljakkoikää. Muutos tästä edellisestä kuvasta ei ollut huomattava, lehdet olivat ehkä hiukan kuivahtaneet. Mutta katsoja halusi maljakkoon jo jotain muuta.

27. helmikuuta 2011

Varjoa havuille

Vihdoinkin mahtipakkaset hellittivät! Tämä yhdistelmä "muutama aste pakkasta, auringonpaiste ja valkoiset hanget" on kyllä hieno, tällaisen talvisään ottaisin mielelläni joka päivä marras-maaliskuun välisenä aikana. Ehkä jopa oppisin odottamaan talven tuloa ja nauttimaan koko vuodenajasta?

No, ainakin olen vakuuttunut, että kartiotuijat nauttivat nyt olostaan varjon alla. Aurinko porottaa nyt siihen malliin, että suojaukseen oli ryhdyttävä.


Laitoin verkon toiselta puolelta kiinni aidan säleisiin kuminauhoilla, eka kerta, katsotaan kauanko pysyvät. Toisen puolen verkon helmasta kiinnitin pyykkipojilla vahvoihin oksiin.


Rivissä on kymmenkunta, vuonna 2009 noin 1,5-metrisenä hankittua tuijaa (kartio- eli pylvästuija, Thuja occidentalis "Brabant"), jotka ovat nyt noin pari metriä korkeita. Kesällä ne ovat melko huomaamattomia, mutta näin talvella niiden vihreyttä osaa valtavasti arvostaa.

Niiden suojaa arvostavat varmasti myös linnut, jotka kohta alkavat miettiä pesimäpuuhiaan. Putsasimme viime kesänä käytössä olleen linnunpöntön uutta sesonkia varten. Sen pohjalla oli hieno, kuusi senttiä paksu kerros pehmikettä vastakuoriutuneita varten.

26. helmikuuta 2011

Tylsää harvennustyötä

Johtuneeko koko viikon vaivanneesta flunssasta, mutta tämänpäiväinen koulinta- ja harvennustyö oli vähän ponnetonta. Multakin loppui kesken kaiken, laitan huonon valmistautumisen taudin piikkiin. Mutta minkä piikkiin laitan sen, että kylvän siemeniä turhan runsaskätisesti, niin että sitten joudun koulimaan taimia runsain mitoin tai heittämään osan roskiin? Koulimisen jälkeen yllättää tilanahtaus tai surku siitä, että en saanut kaikkia taimia säästettyä...

Tänään kävin 5 viikkoa sitten kylvettyjen orvokkien kimppuun.


Potit olivat (flunssan takia, hmm) hieman kuivahtaneita, joten saa nähdä, tykkäsivätkö taimet käsittelystään kyttyrää. Siirsin liki kaikki oranssit orvokit omiin potteihinsa ja harvensin vielä sirkkalehtivaiheessaan kitkuttavia oranssi-liiloja yksilöitä. Niiden juuret olivat hiukan yhteenkietoutuneet, ehkä kitukasvuisuus johtuu siitäkin... 

Uusia potteja tuli jonkun verran, ehkä noin 30, en huomannut laskea. Merkkitikuiksi väkertelin tällä kertaa mehupilli+pakastusteippi -systeemejä. Kas ei huvittanut lähteä metsästämään muovitikkuja mistään ja halusin säästellä jäätelötikkuja, joten piti kehittää merkkureita kotitarpeista. Ja paksu tussi, se oli kadoksissa, muuten olisin voinut kirjoittaa tekstin suoraan pillin kylkeen...


Melko järkyn näköisiä, mutta vedenpitäviä. Puolet tikuista on myös taitettavia :D

Annoin kaikkien astioiden juoda itsensä läpimäriksi vadissa lioten, joten kuivuusongelma on tällä erää poissa. Nostin myös kasvihuoneen lämpötilaa reiluun 20 asteeseen, jotta taimet eivät mätänisi kylmään märkyyteen.

Nyt flunssan (keuhkoputkentulehduksen) on syytä parantua vikkelään, sillä kellarissa tarvitaan valppautta.

25. helmikuuta 2011

Muovipurkinpohjavinkki

Kirjasta bongattu käytännön vinkki erilaisia muoviastioita kylvötöissä käyttäville:

Kun käytät taimikasvatukseen muovipurkkeja, kuten jogurttipurkkeja, jäätelörasioita ja noutoruokarasioita,  tee astian pohjaan reikiä kuumennetun vartaan avulla: lämmitä metallinen varras liekin yllä ja tee sillä varovasti reikiä. Näin pohja ei halkea.

Tällaisen ohjeen antaa Diana Graig kirjassaan Puutarhurien kirja. Parhaat niksit viherpeukaloille.  Gummerus 2008.

En ole itse vielä kokeillut, mutta uskon, että hyvä neuvo on se.

Sen sijaan laitoin kokeeksi basilikaa itämään ikkunalle. Olen hieman skeptinen tuloksen suhteen, mutta sittenpähän on mahdollisuus yllättyä positiivisesti.


Tätä näkymää nyt sitten käydään kurkkimassa monta kertaa päivässä, vaikka itäminen saattaa viedä pari viikkoa. Se niistä puutarhurin kärsivällisyysvaatimuksista.

24. helmikuuta 2011

Orkidean elonmerkit

Lahjaksi saamani perhosorkidea vietti kukkavanojen lakastumisen jälkeen pari kuukautta kellarissa viileässä ja valoisassa. Siellä se hengaili melkoisesti oman onnensa nojassa, paitsi että kerran kävin tönäisemässä sen nurin ja kerran taisin tarjota vettä. Täytin muoviruukun kaupasta ostetulla orkideamullalla (jota monet keskustelupalstoilla tuntuvat kavahtavan) ja toin sen takaisin eteläikkunalle muutama viikko sitten. Ymmärränkö oikein, jos oletan, että tuo lehtiruusukkeesta pilkistävä tupsu on uutta kasvua?


Luin jostain, että jos juurten päät ovat mukavan vihreät, kasvi on kunnossa. Niin on tämän yksilön melkein kaikkien juurten kohdalla, joten jään odottelemaan kasvuprosessin toivottavasti edessä olevaa seuraavaa vaihetta.

Koska kellarin "viherhuoneessa" eli entisessä hillokellarissa on taimikylvöksiä, olen pitänyt Viherpeukaloilta käytettynä ostamaani tehovaloa päällä nyt pari tuntia päivässä.


Sinertävät loisteputket ovat päällä lokakuusta kevääseen 8-12 tuntia päivässä. Tuo "mahtivalo" tuottaa huikean valon lisäksi myös reilusti lämpöä, joten sen käyttöä on säännösteltävä ja tarkkailtava.

Onneksi huoneessa ei ole ikkunoita. Ohikulkijat saattaisivat arvioida, että kyseessä on varmasti ns. laiton yrttitarha.

23. helmikuuta 2011

Basilikaa ikkunalle

Viherpiha-lehti on mielestäni aika tuskaista luettavaa monine erilaisine koukerokirjaisimineen. Ja koska suomalaisista puutarhalehden toimittajista ei ihan heti saada samanlaisia brändejä kuin esimerkiksi Alan Titchmarshista Englannissa, niin sitä toimittajan nassua ei mielestäni tarvitsisi niin monessa kuvassa näkyä... mieluummin niitä kasveja tai muuta asiaan liittyvää. First things first, niin kuin Englannissa todetaan :)

Noh, tänään postilaatikkoon kolahti lahjalehti kyseisestä julkaisusta. Selailin sitä, eivätkä nuo yllämainitut ärsytyksentuottajat olleet mihinkään hävinneet, mutta erään oivan vinkin sieltä bongasin: basilikan ikkunakasvatusohjeet, jotka sopivat tähän vuodenaikaan.

Viherpiha 2/2011

Idea tässä on se, että ruukun pintakerros on kylvömultaa ja syvempi kerros tavallista multaa, joten taimi voi kasvaa siinä koko kasvukautensa. Vaikuttaa niin helpolta ja kätevältä, että pakkohan sitä on kokeilla. Varsinaiset kylvöt (ulospäätyville basilikoille) teen maalis-huhtikuussa.

Laitoin neljä päivää huoneenlämmössä olleet kesäkullerot minigrip-pusseihin ja jääkaappiin +4 asteen lämpötilaan. En ole koskaan tehnyt kylmäkäsittelyä jääkaapissa, jännä nähdä, onnistuuko. Toiset ohjeet suosittivat puhaltamaan pussiin ilmaa, toiset jättämään pussin auki jne. Tein välimallin, puhalsin vähän ja suljin.


Onneksi ihmisellä ja kasveilla on pääsääntöisesti eri taudit. Kesäkulleroilla ei siis pitäisi olla vaaraa saada elämänsä flunssaa :/

20. helmikuuta 2011

Kesäkullerot/ 101

Olen odottanut kuumeisesti, että voisin kylvää orvokkien ja chilin seuraksi jotain lisää. Eilen annoin itselleni luvan.


Tällä tarpeistoilla homma sujui varsin hyvin. Käytän kertakäyttöhanskoja silloin, kun kynsien aluset eivät saa pinttyä ihan mustiksi.

Upotin multiin viime syksynä kesäkulleroista keräämiäni siemeniä. Kirjekuoren pohjalta löytyi lopulta viisi kelpoa palleroa. Kylvöastioina käytän kaupasta ostamiani peruspotteja, joita pesen sinnikkäästi, kunnes ne hajoavat käyttökelvottomiksi.


Näiden purkkien kyljessä on edellisiä tekstejä niin, että keskimäärin nyt on vuorossa kolmas käyttökerta. Hyvin ne kestivät viime kesäiset pesutalkoot ulkona ison saavin äärellä. Ah, kuinka lämmintä silloin olikaan, hiki valui selkärankaa pitkin... ja vilvokkeeksi syötiin jäätelöä.

Ne jäätelötikut toimivat nyt ihan kelpoina nimikyltteinä.


Vielä kun malttaisi keskittyä kirjoittamaan tekstiä rauhassa, niin tulos ei olisi harakanvarvasta. Mutta toisaalta riittää, että saa selvän. Ja jos ei saa selvää, niin viimeistään kukinto kertoo, mikä kasvi on kyseessä.

Huomasin ilokseni, että tämä on 101. postaus tähän blogiin. Äkkiä näkyy aika kuluvan hauskan tekemisen äärellä!

Ja kesäkullerot, ne viettävät muutaman päivän huoneenlämmössä ja pääsevät sitten kylmäkäsittelyyn jääkaappiin. Oletan, että 20-30 asteen pakkaset olisivat niille liikaa.

19. helmikuuta 2011

Auringon voimaa

Vaikka viime yö taisi olla talven kylmin tai ainakin yksi kylmimmistä täällä pk-seudulla, aurinko vauhdittaa vääjäämättä kevään tuloa. Osuessaan johonkin tummaan sen säteet sulattavat aluetta yhä suuremmaksi ja suuremmaksi.


Kuten tässä terassin kyljessä on käynyt. Hanget korkeat nietoksetkaan eivät ole voineet tätä ilmiötä kesyttää. Toivo vihreästä vuodenajasta elää nyt tässä pätkässä terassilaudoitusta.

Linnuilla sen sijaan toivo elämisestä talven yli elää ruokintapaikoilla ja -paikoista. Kuoritut auringonkukan siemenet ja maapähkinämurska tekevät meillä parhaiten kauppansa, mutta kyllä kookoskranssiakin joku silloin tällöin maistelee.


Ei taida rinkula kyllä ehtiä loppuunsa asti ennen huhtikuun loppua. Silloin aurinko näyttää ne voimat, jotka jäätyneelle kookosrasvalle ovat ehdottomasti ihan liikaa.

16. helmikuuta 2011

Muheva myyrätunneli

Ensin ajattelin, että joku on tökännyt harjanvarrella hankeen, mutta lähempi tarkastelu osoitti mustan aukon olevan nelijalkaisen luontokappaleen tekele.


Herra myyrä tai vastaava on näköjään kakkinutkin oviaukkoonsa, ehkä jätökset ovat merkki muille, että tämä onkalo on varattu... onkalon pohjalla näkyi kuivaa heinää, joten myyrällä on mukavat oltavat. Ehkä mukavammat kuin meillä hangen toisella puolen?

Kaksi viikkoa sitten hankkimani kevätesikot ovat vielä hyvissä voimissa, hiukan venähtäneet, mutta kukkivat ahkeraan.


Pieni ihmetyksen aihe ovat myös sunnuntaina eli kolme päivää sitten saamani markettiruusukimppu. Yleensä kukat ovat nuukahtaneet vuorokauden sisällä, eivätkä ole avautuneet täyteen mittaansa. Mutta tämä reilun kaupan kimppu on osoittautunut myös reiluksi kukkijaksi.


Kukissa on keväinen väri, vaaleanpunaista ja vaaleanvihreää, ja lisäksi ne tuoksuvat vienosti. Nappiostos, sanoisin. Rohkaisee hankkimaan kimpun lähikaupasta vaikka jonain perjantaina heräteostoksena.

13. helmikuuta 2011

Loputon pitkäperjantai

Siltä tämä kevään eteneminen taas tuntuu, kuin eläisi loppumatonta pitkäperjantaita. Loputonta pitkäperjantaita 80-luvun alussa, jolloin tuona ankeutta uhkuvana päivänä ei saanut tanssia eikä laulaa, ja niiltä parilta hassulta tv-kanavalta tuli vain hartausohjelmaa. Koskaan ei ole elämä tuntunut niin pitkästyttävältä kuin noina päivinä.

Samaa pitkästymistä huomaan nyt, kun talvi taas kiristää otettaan ja uhkaa 20 asteen pakkasilla. Lunta ei ilmeisesti ole nyt luvassa ainakaan runsaita määriä, mutta johan tuota jo on melkolailla tarpeeksi. Tosin, asialla on toinenkin puoli. Kinokset suojaavat kasveja kylmältä ja korkeapaineen mukanaan tuoma auringonpaiste kumoaa moninkertaisesti kirkasvalolampun lukemat.

Viherhuoneessa kevät on jo alkanut orastaa. Orvokit itivät reilun viikon päästä kylvöstä.


Taimia nousi kymmeniä. Ne kasvavat aika hitaasti, varmaankin siksi, että huoneessa lämpötila on n. 17 astetta, öisin hiukan vähemmän.

Chili itää vasta nyt, noin kolme viikkoa kylvöstä. Siemenistä on tähän mennessä itänyt puolet kylvetyistä eli kolme tainta on oraalla.


Kamera joutuu ilmeisesti jonkunnäköiseen sekavuustilaan tuolla sinertävässä valossa, kun kuvat ovat vähän epäskarppeja. Kuvaajan osuudesta ei nyt puhuta mitään...

Syksyllä juurruttamani pelargonin pistokkaat ovat talvehtineet nätisti. Laitoin pikkuruukut maanpäälliset osansa luovuttaneen ihmekukan ruukun päälle.


Jotain tuossa keskellä yrittää kasvaa. En kyllä tunnista lehtiä ihmekukan lehdiksi, vai ovatko ne vasta sirkkalehdet? Lähinnä tuo näyttää basilikalta.

Pitänee käydä maistamassa. Saapahan jotain säpinää tähän pysähtyneeseen hetkeen.

9. helmikuuta 2011

Jättebra tarjous

Jos myytävänä on puutarhakirja puoleen hintaan, se alkaa houkuttaa. Jos puolesta hinnasta saa vielä 40 prosenttia alennusta, opus on pakko ostaa. Vaikka se olisi ruotsinkielinen.


Ja jos kirjoja saa kaksi alle 15 euron, ei mikään mahti maailmassa saa jarruttamaan ostotarvetta. Ei edes se ruotsin kieli.

Kevään odotusta vauhdittaa nyt liki 600 sivua ekspertiisiä pihasuunnittelusta ja kasvien maailmasta. Underbart! Från Stockmann.

6. helmikuuta 2011

Sinitiaisen tälli

Istuin eilen päivällä lukemassa, kun ulkoa keittiön suunnalta kuului pamahdus. Ajattelin linnun lentäneen ikkunaa päin, mutta Hesarin Kuukausiliite vei taas huomioni. Noin puolen tunnin kuluttua menin katsomaan, ja kyllä, linnusta ja lasistahan se ääni oli lähtenyt.

Hangessa kyyhötti sinitiainen, jota lähdin siltä seisomalta hakemaan. Se ei pyristellyt lainkaan vastaan, kun nostin sen pahvilaatikkoon ja vein kellariin.


Googlasin hoito-ohjeita ja käänsin laatikon vielä oikein päin ja suljin kannen osittain. Lintu ei harannut vastaan eikä yrittänyt mitenkään puolustautua.

Kun lintu oli ollut tunnin verran hämärässä ja lämpimässä laatikossa, vein sille pullonkorkissa vettä. Silloin se levitteli siipiään. Ihanaa, piristymisen merkkejä! Ja kun siitä puolen tunnin päästä menin kellariin, lintu lenteli reippaasti ikkunan luona. Siivet toimivat ja pää toimi, ja koska pimeän tuloon oli vielä reilut kaksi tuntia, avasin linnulle oven. Sinitiainen pyrähti heti ulos ja hoitajalle jäi hyvä mieli.

Myöhemmin näin lintulaudalla pirteän sinitiaisen, ja annoin itseni uskoa, että se oli päähänsä tällin saanut ja siitä toipunut yksilö.

Ja syy, miksi lintu lensi ikkunaa päin, on luullakseni se, että ikkunan edessä aina roikkuva runsas amppelikasvi oli juuri silloin kasteltavana ja valumassa liikoja vesiä tiskialtaassa. Seuraavan kerran kastelen kasvin pimeän aikaan tai teippaan lasiin sanomalehteä, jotta linnut eivät erehdy. Olisi ollut kamalaa joutua lopettamaan vammautunut eläin, huh.

5. helmikuuta 2011

Vihervitriini, oijoi!

Jos osaisin itse rakentaa jotain, niin rakentaisin oitis tällaisen vihervitriinin. Näyttää kauniilta ja toimivalta!

kuva: Kekkilä

Hyllyt ovat metalliritilää. Alaosassa on laatikko, johon saisi välineistöä näin nätisti.

kuva: Kekkilä

En voi muuta sanoa, kuin että "kyllä!" Hintaa vitriinillä on n. 750 euroa, joten kyllä kannattaisi itse osata rakentaa ja väkertää. Mutta hieno tuote tämä on ainakin kuvassa, miksei olisi käytännössäkin. Tässä linkki valmistajan tuotetietoihin.

Ja tämä on aivan varmasti kauniimpi kapistus kuin se muovihuppuinen kasvihylly, jonka taas aion huhtikuussa kellarin uumenista esiin kaivaa. Ellen voita jossain arpajaisissa tätä ihanuutta.

4. helmikuuta 2011

Pelargonit kukkivat

Tykkään pelargoneista niiden yksinkertaisen kauneuden, kestävyyden ja helppouden takia. Isona plussana ne ilahduttavat myös keskellä talvea, kukkimalla viherhuoneen viileydessä.


Kukkavanat ovat hiukan ohkaisia ja pitkiä, eikä kukintokaan mikään muhkeuden huippu ole, mutta kukinto kuitenkin.


Pelargonien uskollisuus (tai miksi tuota elämän intoa ihmisen näkökulmasta pitäisi nimetä) on vertaansa vailla. Siksi jaksan kanniskella näitä ruukkuja keväällä ulos ja syksyllä sisään. Ne ovat kuin vanhoja ystäviä, joita ei hylätä eikä talven armoille jätetä.

Viime syksynä ottamani pistokkaat näkyvät voivan ihan hyvin, vaikka en ole säännöllisesti niitä hoitanutkaan. Liraus vettä silloin tällöin näyttää riittävän. Palkkioksi yhteistyöstä asetan heidät keväällä ihan parhaimmille mahdollisille paikoille ja ihailen joka päivä. Ääneen.

1. helmikuuta 2011

Wanhoja vinkkejä

Uusia puutarhalehtiä on ihana lukea, kuten puutarhakirjojakin. Joskus on virkistävää lukea entisajan vinkkejä ja niksejä, jotka usein ovat myös samanaikaisesti ekologisia. Kävin kirjastossa (mikä mahtava aarreaitta se onkaan!) ja lainasin "Pirkan vihreät niksit" (Otava 2006), "Köyhän kirja. Pihin ekologiaa" (Like 2008) ja "Puutarhurien kirja. Parhaat niksit viherpeukaloille" (Gummerus 2008).

Lähellä oli, etten ahmaissut niitä kaikkia yhteen soittoon, niin hauskaa luettavaa ne ovat.


Tämä kuva ei liity aiheeseen mitenkään, paitsi että kuvaa kevään selvää etenemistä eli jääpuikkoa.

Mutta noista kirjoista aion laittaa muhevimpia vinkkejä jakoon, kunhan aikataulu antaa myöden. Sen päätin jo eilen, että laitan keväämmällä muutaman perunan itämään ja ne kasvamaan ruukkuun. Kirja sai vakuutettua siitä, että perunan kukinnot ovat kauniita (ovathan ne) ja että omien perunoiden odottelu on jännää (onhan se.) Tämä on päässyt entiseltä kesämökkiläiseltä jo unohtumaan.