Jossain kypsyy meiramihunaja

Ostin Kreikasta timjamihunajaa, jossa ko. yrtti maistui hienona vivahteena. Maku oli kuulemma peräisin siitä, että mehiläiset olivat nauttineet timjamin mettä.

Siitä päätellen, miten innokkaasti mehiläiset (tai vastaavat pörröiset pistiäiset) ovat viime päivinä kaikissa mahdollisissa kukissa vierailleet, kohtapuoleen jossain päin pääkaupunkiseutua valmistuu erittäin aromikasta hunajaa. Tarkka makuaisti saattaisi bongata mäkimeiramia (Origanum vulgare)...

ja sitruunamelissaa (Melissa officinalis)...

sekä timjamia, tässä tapauksessa sitruunatimjamia (Thymus citriodorus).

Kaikki nämä ovat talvehtineet jo useampia talvia ilman sen kummempia suojauksia tai muita toimenpiteitä. Timjamia eli tarha-ajuruohoa voi lisätä yksinkertaisesti jakamalla kasvustoa. Taidanpa tehdä sen jossain tässä elokuun aikana, niin ensi kesänä surriaisilla on lisää herkkua. Ehkä ne voivat vastapalveluksena johdattaa hyväntekijänsä hunajan äärelle ja sallia ihan pienen kulhon mukaan?

Samettikukan pienet auringot

Voi että voi olla palkitsevaa! Maaliskuussa siemenet multiin, toukokuussa napakat taimet penkkiin yrttien sekaan ja kesäkuusta taukoamaton, rehevä ja syvänvärinen kukinta, ilman sen kummempia lannoituksia. Kääpiösamettikukka (Tagetes tenufolia) ei liene supereksoottinen tai ekstraerikoinen, mutta tällaista juurevaa puurtajaa on ilo katsella - ja syödä sen lehtiä salaatissa, jos raatsii.

Tässä 'Tangerine Gem' -taimet ulkona muovikasvihuoneessa vahvistumassa toukokuun lopulla.

Ensi keväänä se tai joku sukulaislajike on itseoikeutetusti pääosassa tässä turveharkoista kasatussa ryytimaassa. Turveharkot ovat vuosien saatossa aika lailla kuivuneet ja kutistuneet, mutta maa-aines pysyy kuosissa. Penkin voisi jossain vaiheessa rakentaa uusiksi esimerkiksi kivistä tai puusta.

Samettikukkien lisäksi penkeissä (takimmainen on erillinen) on ruohosipulia, sitruunatimjamia, mäkimeiramia eli oreganoa, minttua ja sitruunamelissaa (monivuotisia) sekä rosmariinia, persiljaa ja juuri kasvuun startanneet kehäkukka ja krassi.

Aurinkoa tässä kohtaa keskikesällä piisaa koko päivän, joten kastelua on harrastettava kuivalla säällä. Se hillitsee myös ei-toivottujen asukkaiden määrää: vesi toimii turvallisena murkkumyrkkynä.