Varovaista tunnustelua

Joko saa aloittaa kevään? Joko on kärvistelty tarpeeksi lumia ja pakkasia ja jäitä ja ties-mitä-kelejä, olisiko jo vakaa suunta kohti sulaa maata ja tukevasti plussalle kipuavia ilmoja?

Joo, jees, kyllä!

Föhn-tuuli on puhellellut ja aurinko lämmittänyt kasvihuonetta, joten ostin kevätesikoita ja helmililjoja ihan varovaista tunnustelua varten. Siivoilin kasvarista pois talvikoristeita, kynttilälyhtyjä ja muuta, jotta eteen aukenisi näkymä siitä, miltä *ihan kohta* alkaa oikeasti näyttää ja tuntua.

No ihanalta tietty.

Kasveja voi ulkoiluttaa kasvihuoneessa muutaman aurinkoisen tunnin. Auringon poistuttua maisemista lämpötila humpsahtaa nopeasti turhan alas ja kasvit on kiikutettava sisään.

Mutta mitäpä sitä ei tekisi edes hetken hurmion takia :)

Puoliväli helmikuuta ohitettu, jatkamme sinnikästä odottelua. Valoisaa viikon jatkoa!

Etunojaa pitkin hampain

Joka syksy kaikki puutarhan syyspuuhat tuntuvat tosi tyhmiltä ja pitkin hampain niistä ne ihan välttämättömimmät teen. Toisaalta keväällä saa suurta nautintoa kaikesta siitä, mitä syksyllä on ennakoivasti, seuraavaa kautta ajatellen tehnyt. Jollain tällaisella itsepsyykkauksella lähdin tänään, viikon ainoana vapaapäivänä, sipulisavottaan.

Ensin tyhjensin ulkokasvihuoneen pelargoneista, kiikutin ruukut kellarin viherhuoneeseen kasvivalojen alle. Osa pelakuista kukki vielä ihan mukavasti, ei toki kesänrunsaasti, mutta muutamalla kukkavanalla kuitenkin.

Lämpötilan vaihtelujen takia kosteutta on riittänyt myös kasvihuoneen sisäpuolella, joten tilaa on pitänyt tuulettaa joka päivä, etteivät kasvit homehtuisi. 

Nyt siirsin kasvihuoneeseen vielä daaliaruukut sateen suojaan, jotta ne ehtisivät kuivahtaa ennen talvenviettoon siirtämistä. Nostan isot daaliaruukut kellariin odottamaan kevättä. Kellarissa on lämmintä, joten joskus kasvit alkavat pukata honteloa kasvustoa keskellä talvea, mutta napsin varret vaan tylysti sitten pois, kun on aika aloittaa oikea kasvun aika. Tällä systeemillä kasvin on vaan pärjättävä, tämän sofistikoituneempaa hoitoa ei tipu.

No, pelakuurundin jälkeen aloitin sipulinupotuksen. Meinasin kyllä kirota itseni syvimpään hiidenkirnuun ja helvetinkoluun, kun hain postista Korpikankaan pakettia. Muistin tilanneeni pari pussillista vaaleanpunaisia tulppaaneja, se oli vakaa tarkoitukseni. Just joo. Oli sitten tarttunut haaviin jotain muutakin pirun tärkeää ja vastustamatonta ja oleellista.

Ei tässä muuten mitään, mutta kun ei ole minkäänlaista paikkaa, mihin heidät voisi survoa – kaikki kukkapenkit ovat joko super-rumia tai täynnä (ja super-rumia). Ajatus oli ottaa pari pussukkaa lisää vaaleanpunaisia tulppaaneja sinne ainoaan säädylliseen tontinkolkkaan, missä niitä viime vuonna ekaa kertaa nousi. No, pitikin sitten keksiä paikat noin 150 sipaleelle.

Eipä siinä muu auttanut, kun tunkea suurin osa etupihan yrttipenkkeihin. Niissä kasvaa yrttejä, joiden sekaan olen työntänyt keväisin kaikenlaista. Vaan enpä työnnä enää, vaan katselen sekalaisen sipuliseurakunnan satunnaisjärjesteistä ja sattuma-aikaista kukintaa.

Ei, koskaan ei ole tällä tarhurilla minkäänlaista suunnitelmaa yhtään mistään, vaan ihan mutulla ja fiiliksellä mennään kaikissa asioissa. Huoh.

Tässä muistilappu mullan alle piilotetuista kasveista, tietääpähän sitten arvuutella, että mikä töyhtö kuuluu millekin.

Hyasintti 'Jan Bos', punainen, 6 kpl

Isohelmililja (Muscari latifolium), 24 kpl

Kevättähti (Chionodoxa luciliale 'Violet'), 12 kpl

Krookus 'Vanguard', isokukkainen, vaaleansininen, 24 kpl

Lumikello (Galanthus nivalis), valkoinen, 12 kpl

Pallerolaukka (Allium sphaerocephalon), 24 kpl

Pystykiurunkannus (Corydalis solida), 6 kpl

Tulppaani 'Angelique', myöhäinen, vaaleanpunainen kerrottu, 6 kpl

Tulppaani 'Christmas Marvel', aikainen, vaaleanpunainen 6 kpl

Tulppaani 'Flaming Purissima', aikainen, punavalkoinen, 6 kpl

Tulppaani 'Hemisphere', keskiaikainen, puna-valkoinen, 12 kpl

Tulppaani 'Marilyn', liljakukkainen, 6 kpl

Tulppaani 'Ollioules', Darwin, vaaleanpunainen, 12 kpl

Hauskaa puuhassa oli se, että vast'ikään hankkimani istutustyökalu, jota tässä sipulikairaksi kutsuttakoon, hajosi toisen sipulin kohdalla. Jatkoin vehkeen kanssa loppuun asti, matkan varrella se hajosi yhä enemmän. Lopussa sipulikaira oli niin sanotusti morjens.

Tuolla ei tee enää kyllä yhtään mitään. Savitontilla ei läkkipeltikalut kauaa kuosissa pysy, valurautaa sen olla pitää.

Olin aikaisemmin ostanut Lidlistä muutaman ruukkuihin istutettavan valmiskattauksen, puutarhakaverin vinkistä.

Kas pakkohan se oli, kun halvalla sai. Muistaakseni tuo pyöreä versio maksoi kaksi euroa ja pitkulainen kolme. Halpaa kuin saippua. 

Sipulit olivat valmiina pahvikennoissa, sen kun vain lappasi multaa alle ja päälle. Eri kätevää kyllä.

Ongelmaksi tässä muodostuu se, että missä säilytän ruukut pakkaskauden ajan. Kova pakkanen jäädyttää koko ruukun sipuleineen päivineen, mutta kellarilämpötila on liian lämmin. Jostain täytyy sitten joulukuussa löytää alle 10 asteen lämpöinen tila, jonne ruukut voi viedä. Öö, pitikö itsensä tällaiseenkin liemeen laittaa? 

Ranteet kaivuu-urakasta niukuen tein vielä ulko-oven viereen männynkäkkärävalaisimen. Laitoin sinkkiämpäriin hiekkaa ja isoja kiviä ja törkkäsin siihen mökiltä löytyneen kelo-oksan.

Kieputin oksan joka väkärään kirkasta led-valoketjua. Olisin tykännyt keltaisesta valosta eniten, mutta tuo nyt sattui olemaan viime vuodelta käden ulottuvilla. Jätin yhden kiven kyljen pinnalle lohtua tuomaan. Että hangen alla on tätä kauneutta vaikka kuinka paljon ja sieltä se pian taas esiin tulee.

Nyt saa pimeä ja pakkaset mun puolesta tulla. Kotiin näkee tulla, uusia kasveja on istutettu ja pelakuut turvaan kannettu.

Post Scriptum 22.10.2012

Tässä vielä kuva käkkyrävalaisimesta iltavalaisussa.

Kohta on kuulkaa tammikuu ja päästään siemenpussien rapisteluun. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Hienostunut salaoja

Tänään se sitten vihdoin tapahtui, orvokkien istuttaminen. Ulkona oli kyllä iltapäivään saakka to-del-la kylmä ilma ja raaka tuuli, mutta piti vain karaista itsensä ja alkaa lappamaan taimia ruukkuihin. Muuten loppuu tila muilta taimilta, ja orvokit alkavat kitkutella purkeissaan.

Kaikkiaan 47 tainta pääsi tänään uuteen kasvupaikkaansa. Vielä jäi 24 huomenna istutettavaksi.

Tähän tolpannokkaan laitoin myös siinä jo aiemmin hengailleita helmililjoja.

Siinä he nyt uhmaavat ensi yöksi luvattua pikkupakkasta. Toivottavasti sääennuste menisi reippaasti pieleen ja ilma pysyisi plussan puolella, niin tarhurista ei tuntuisi niin pahalta. Kyllä nuo kasvit varmasti sen pakkasen kestävät, orvokinkin sanotaan kestävän -7 asteen kelejä, mutta ei sitä tieten tahtoen halua laittaa lapsosiaan pakkasen armoille.

Tänään taas muistin, kuinka epäjärjestelmällistä tää mun harrastaminen on. Kun ryhtyy puuhailemaan jotain, niin yleensä aina puuttuu jotain tai joku asia on hukassa. Kylvömulta, puutarhamulta, kylvöastiat, merkkaustikut, sekatöörit, sopivan kokoiset kastelukannut jne.

Tänään oli hukassa lekasora. Tiedän, että sitä on jossain kellarissa/autokatoksessa/ulkona iso säkki, mutta kaiken rakennustavaran ja -jätteen sekä muun sälän ja roippeen alta en sitä havainnut. Noh, piti tehdä tälle sinkkiämpärille salaoja muista aineksista.

Pussinpohja Kekkilän koristekiviä löytyi ulkoa istutuspöydän alta. Hienostuneita koristekiviä siis.

Koska halusin käyttää niitä vielä joskus ihan oikeasti koristeena, niin otin käyttöön niksipirkkojen klassikkoaineksen eli sukkahousut. Tarkalleen ottaen siitä pirullisesta materiaalista tehdyt polvisukat. Laitoin kaksi päällekkäin ja kauhoin kiviä. Tässä vaiheessa alkoi naurattaa.

Muotoilin kivisukasta nätin moukun ämpärin pohjalle. Nauratti enemmän.

Viimeistelin salaojan vielä hiekoitushiekalla, niin saatan vielä saada sukat takaisin jalkaan, kun multa ei niitä likaa. Hah hah joo.

Vielä mullat päälle, ja systeemi oli valmis kukille. Valitettavasti kukaan ei tiedä, kuinka hienostunut salaoja tässä onkaan, paitsi nyt te tietysti :)

Orvokeille oli yhdestoista hetki päästä uuteen kasvualustaan, sen verran oli juuria paakun ympärillä.

Ihanaa se istuttelupuuha kyllä oli, kun multaakin löytyi sattumalta kellarista iso säkki. Laitoin orvokkeja ja helmililjoja myös ulko-oven viereen ikkunan alle.

Nuo helmililjat voi kukinnan jälkeen vaihtaa toisiin kasveihin, niin eivät ränsisty silmäin eessä.

Laitoin orvokkeja myös erilaisiin koreihin, joita sattui löytymään. Jännä kyllä, että jonkunlainen tuntuma sitä on sille, että missä jotain tavaraa ehkä saattaisi olla. Semijärjestelmällistä kaaosta?

Vielä näkyy multaa, mutta jos kaikki menee niin kuin yleensä on mennyt, niin kauaa ei musta vilku. Nopeasti nuo kasvit astiansa täyttävät!

Yhden amppelinkin sain aikaiseksi, kun heitin siinä olleet puolikukkineet pikkunarsissit yrttipenkkiin.

Laitoin pelkkiä tummia kukkia ('Bowles Black') tähän isoon valkoiseen ruukkuun. Toivottavasti siitä tulisi joskus yhtä dramaattinen ilmestys, kuin Floriaden hyasinttiruukusta, eh. 

Nyt sisäänkäynti on keväisemmässä kuosissa. Muutaman viikon päästä kukat ovat paljon runsaampia, täytyy laittaa sitten uusi kuva vertailun vuoksi. Tuon ovikranssin toin Hollannista, se vei matkalaukusta melkein koko tilan, heh. Mutta mielestäni kannatti, tykkään siitä. 

Ikkunan alla keväästä nauttii myös Mikki, joka löytyi varisseiden callunoiden seasta. Vietti talven ulkona noin kesäisissä varusteissa, on se hurja hiiri ;) 

Joka tapauksessa Mikki ja minä toivotamme mukavaa viikonlopun jatkoa. Toivottavasti huomenna tuntuisi koko päivän kunnon keväältä! 

Siemeniä on liian helppo kylvää

Kouhaisu, lorautus ja painallus. Niin helppoa on siementen piilottaminen multaan, kuten me kaikki tiedämme. Mutta jos aseta itselleen selviä rajoja sille, kuinka monta kertaa toimenpiteen voi toistaa, kerjää hankaluuksia. Kymmenien taimien kanssa puljaaminen ei enää olekaan niin helppoa, varsinkin kun kelit pysyvät talvisina eikä pihalla odota lämmitettyä kasvihuonetta.

Sitten on ikkunan edukset ja kellarin nurkat ja ruokapöydät täynnä pikkuisia potteja, joiden asukkaat kaipaavat paljon valoa ja viileähköä ilmaa. Järjestele sellaiset olosuhteet sitten kaikille, juu.

Noh, nyt on Geraniuminkin vain selvittävä tekostensa seurauksista, hah. Tomaatit ovat tänä keväänä tässä vaiheessa jo tämän kokoisia:

Voiko lajikevalinta merkitä todella niin paljon, että viime vuonna samaan aikaan kylvetyt tomaatit (myös avomaalle ja ruukkukasvatukseen tarkoitetut lajikkeet) olivat tässä vaiheessa vasta sormen pituisia? 

Taimet kasvoivat samanlaisissa olosuhteissa kasvivalon alla kellarissa, tosin tänä vuonna laitettiin uudet loisteputket niiden vanhojen rinnalle, eli olisiko valon lisääntymisessä tämä villakoiran ydin?

Paprikat ja chilit ovat kasvaneet jo muutaman viikon olohuoneen ikkunahyllykössä, joten ne ovat ihan ulkoa tulevan valon varassa. Hyvin on niilläkin kasvu startannut, pensaspaprikat ('Redskin F1') ovat avanneet kukintojaan ja minä kykin niiden äärellä sivellin kädessä mehiläistä matkien. Ehkä tämä valepölytys on ollut hyödyksi, ehkä ei, mutta pientä hedelmän alkua on näkyvissä:

Myös koristemaissi on huomattavasti isompi tässä vaiheessa kuin viime vuonna. Kylvöt ovat tapahtuneet suunnilleen samoihin aikoihin, ainoa ero on tuossa valon määrässä/ laadussa. Nämä alkavat kyllä näyttää jo aika koomisilta makuuhuoneen ikkunan edessä silityslaudalla kököttäessään :)

Eipähän tarvitse silittää mitään, ei vaan pysty.

Kylvin ekaa kertaa riippalobeliaa, tässä taimia kuusi viikkoa kylvöstä:

Joo, alkaa heilläkin olla kaipuu ulos, vilvoittavien tuulten ja lämpimän auringon alle. Tulisi vaan nyt tolkullisemmat kelit, niin pääsisi totuttamaan taimia ulkoilmaan. Ja saisi tilaa uusille pikkutaimille, joita valitettavasti olen taas laittanut tulemaan... Hiukan 1980-luvun henkistä ipomoeaa (I. purpurea 'Carnevale di Venezia') ja ihan uutta tuttavuutta, jonka toin Floriade-näyttelystä.

Kyseessä on Clematis chiisanensis -niminen monivuotinen köynnös (suomeksi pagodikärhö), lajikenimeltään 'Korean Beauty'. Sopii aurinkoon ja puolivarjoon, kasvaa maksimissaan kolmemetriseksi ja kukkii loppukesällä. Saa nähdä, itääkö, kasvaako, pärjääkö, kukkiiko ja talvehtiiko. Hmm, paljon on jännitettävää :) Mutta jos tämä on yhtään niin helppo ja ihana kuin kiinankärhö (C. tangutica), niin olen iloinen ja kestän kaikki taimikasvatusajan tilapulavaivat valittamatta, hah.

Ostin pääsiäisreissulla Pohjanmaalta tällaisia käteviä kylvöastioita, nimenomaan hajakylvöä varten. Aina ei jaksa tai ehdi laittaa jokaiselle siemenelle omaa pottiaan, vaan kaataa niitä pussista rennolla ranteella isompaan astiaan, josta voi sitten napsia parhaat taimet omiin yksiöihinsä. Paitsi että en raaski heittää yhtään huonoakaan tainta yleensä pois, vaan asettelen ne kuuliaisesti omiin rasioihinsa. Ja sitten ollaan taas hankaluuksissa.

Astioihin piti tehdä pohjaan reiät, muuten on ylikastelun vaara. Tein poraukset lämmitetyllä grillaustikulla, joka toimii näköjään noutoruokarasiaa paksummassakin muovissa.

Ulkonakin onneksi tapahtuu jo jotain, hyisestä säästä huolimatta. Sinivuokkoja, krookuksia ja ruohosipulin alkua, niitä ainakin on jo ilmaantunut. Ja kaupasta ostin pääsiäisrääppiäisistä helmililjoja, jotka nostin tolpan nokkaan sinertämään.

Viime syksynä niin ikään alelaarista hankittu jouluruusu on availemassa kukkiaan.

Kasvi ei tietenkään enää syksyllä kukkinut, joten on jännä nähdä, minkä värisiä kukkia näistä lopulta tulee. Se lappukin siitä taimipurkin kyljestä oli kadonnut, joten melkein tuli ostettua sika säkissä ;) Paitsi että kasvien kanssa säkistä ei koskaan voi paljastua mitään ikävää. Katsokaa vaikka tätä Floriadessa bongattua yksityiskohtaa:

Tuossa isolla "kasviseinällä", yrttien ja luonnonyrttien kanssa kasvaessaan voikukkakin on hauska ilmestys. Ehkä tosin olen itse niitä niin paljon tontilta nyppinyt, että ihan ekaksi en sitä uudelle kasvielementtiseinälle valitsisi. Tosin tarina kertoo japanilaisista turisteista, jotka olivat bussin ikkunasta nähneet voikukkapellon ja ihastelleet sitä huokaillen ääneen :)

Noh, pientä helpotusta tähän itseaiheutettuun kasvitulvaan on jo olemassa, nimittäin perhe oli ystävällisesti hankkinut etukäteiseksi synttärilahjaksi pihalle uuden taimihuoneen! Tuossa paikassa on aiemmat keväät nököttänyt muovihuppuinen kasviteltta, joka viime syksynä oli jo valmis kasvitelttojen kaatopaikalle.

Nyt sille paikalle oli kohonnut tukevampi ja isompi rakennelma, jota suurella ilolla tervehdin.

Wu-huu, siinä on tukevat seinät ja avattava kattoluukkukin :) Merkiltään huone on Palram, hinnan ja muut tiedot aion myös selvittää. Mies lupasi laittaa hyllyt pikimmiten paikalleen. Nyt siellä on puutarhapenkki, jonka päällä orvokit totuttelevat ulkoilmaelämäänsä.

Ne ovat olleet ulkona yötä päivää sunnuntaista asti ja hyvin näyttävät pärjänneen. Kohta ehkä raaskin istuttaa heidät taivasalle, ja sitten karaista itseni siirtämään sisältä tänne jotain muuta. Pääsee sitten tarvittaessa vaikka silittämään.