31. joulukuuta 2013

Värikästä vuotta 2014!

Hyvää ja kaunista alkavaa uutta vuotta kaikille! Toivotaan suotuisaa ja aikaisin alkavaa kasvukautta, lämmintä aurinkoa ja sopivasti sadetta. Muutaman hetken päästä ollaankin taas jo tositoimissa tässä harrastuksessa...

Siihen asti hypistellään huonekasveja ja käydään kukkakaupoissa ja kasvitieteellisissä puutarhoissa hakemassa viherenergiaa ja väriterapiaa.

Näiden uudelleenkukkivien perhosorkideojen myötä

kiitokset tästä vuodesta!


23. joulukuuta 2013

Joulun tärkein tarjotin

Tunnelmallista, tuoksuvaa ja maistuvaa joulua teille kaikille ihanaisille Blogistanin asukkaille! On ollut kiva ja opettavainen ja hauska vuosi teidän kanssanne. Mahtavaa taas lähteä kohti uutta seurassanne!

Sitä ennen vedetään kuitenkin hieman henkeä ja nautitaan pysähtymisestä.

Tämän tarjottimen ympärille aion huomenna aattoiltana kattaa lautaset.


Kynttilöihin vaan liekit ja herkuttelu voi alkaa.


Kokeilen, jaksaako hyasintti kukkia pelkän vesitilkan voimin, tuikkukupissa.


Jonkun verran juuria meni poikki niitä pestessä, nyt punnitaan kasvin selviämistaidot.

Yhdestä joulutähdestä riittää koristetta moneen paikkaan, kun napsii siitä varsia leikkokukiksi. Leikattu pää pitää heti kastaa kiehuvaan veteen, niin maitiaisnestevuoto loppuu, luin jostain. Näin tein ja näin tosiaan tapahtui. 


Pulloja voisi nostaa vaikka ikkunalle, valkoista joulua tuomaan ainakin ruudun toiselle puolelle.


Alelaareista löytyi havuja, laitoin niitä purkkeihin ulko-ovelle vihreyttä tuomaan. Näillä keleillä (eilen +7) pärjäävät hyvin ulkona.


Ja ei joulua ilman punaista, tällä kertaa tulppaaneilla.


Vuodenvaihteesta kohti tammikuuta ja tulppaanipaljoutta, se on mukava ajatus se. Pitäkää mukavaa, ihmiset, palataan vuonna 2014!

15. joulukuuta 2013

Hyasintit hiekassa

Jaksaako hyasintti kukkia pelkästä hiekkamaasta ponnistaessaan, sitä mietin, kun purkkeja käsissäni pidin. Kokeilemalla se selviää, tuumin, ja hiekkaan sipulit puikkasin.


Purkkien ympärille voi sitoa kivoja nauhoja ja naruja, eikä mikään estä sitomasta niitä sipulin ympärille.


Sitten vaan kasvua katselemaan ja kukintaa odottamaan, kynttilätuikkujen äärelle.


Muutama hassu päivä siinä meni, kun lämpö teki tehtävänsä ja kukat alkoivat aueta. Viikon kuluttua kukkavarret olivat jo aavistuksen liian pitkiä, viileät yöt olisivat jarruttaneet niiden kasvua.


Itsenäisyyspäivän jälkeisessä alelaarissa näkyi leikkoamarylliksiä (ritarinkukkia). Semmoinenhan piti sieltä tietysti pelastaa, semmoinen velvollisuushan sitä ihmisellä on.


Ja pari päivää lämmössä sai nuput raottumaan. 


Näitä saisi olla alelaareissa juuri ennen jouluakin, voisin hyvin ottaa, sopuhintaan.

Kolme viikkoa sitten hankittu valkoinen atselea on avannut nuppunsa tunnollisesti.


Alelaareista voi pelastaa myös kultavaloja, itse näytän olevan sellaisia pelastanut viime joulun jälkeen. Purkkeihin nekin oli puikattava, ilman hiekkaa tosin.



Kyllä on valoa ja blingblingiä, ihan selvästi joulua siis. 

Myös elävää lisävaloa elikkäs kynttilänvaloa on kotona nyt runsaasti. Tuikkujen alumiiniset kuoret on hyvä kerätä talteen ja viedä sopivassa välissä pienmetallin keräysastiaan. Ne ovat arvokasta uusiometallin raaka-ainetta, eivätkä joudu sekajätteen mukana kaatopaikalle ikuisiksi ajoiksi maatumista odottamaan.

Ja koska tomaatti = punainen = jouluinen, tyhjät tomaattisäilykepurkit toimivat mukavasti keittössä välikeräyspisteenä.


Tästä purkit tyhjennetään pahvilaatikkoon, joka tyhjennetään aika ajoin keräyspisteeseen. Purkit voi nakata sinne käryttelykauden lopuksi – ellei sitten halua istuttaa niihin jotain vihreää.

Iloista uutta viikkoa, viimeistä kokonaista ennen joulua. Ja siitä valoisampaa aikaa kohti, wuhuu!

7. joulukuuta 2013

Mökinihmekukka huonekasvina

Kyllä silloin onnistuu, kun ei yhtään yritä. Ottaa vaan pari nokaretta multaa syksyn edeltä tyhjennetystä ulkoruukusta ja parin kuukauden päästä olohuoneessa kasvaa uusi, kukkiva huonekasvi. Että voilá vaan.


Keltainen mökinihmekukka (Mirabilis jalapa) oli ampunut siemeniä ruukkuun, josta otin hippusen multaa liaanin tyvelle ruukunvaihdon yhteydessä. Siemenet lähtivät heti itämään, ja noin 10 viikon päästä avautuivat ensimmäiset kukat.


Kukat tuoksuvat vienosti, niin kuin kesälläkin, kun ihan viereen menee nuuhkimaan. Aika vänkä kokemus, että sisällä viihtyy tämä vahvasti kesään yhdistyvä kasvi. Ikkunalla on kyllä kasvivalo, ilman sitä se tuskin jaksaisi kukkia.

Nyt nuppuja syntyy ja avautuu ihan tasaiseen tahtiin, tiedä vaikka tyyppi pärjäisi siementenkypsyttelyvaiheeseen.


Tiedä vaikka lattianraosta alkaisi sitten kukkaa pukata. Sen verran sieltä varmasti löytyy multaakin.

1. joulukuuta 2013

Jouluoksalla ylimmällä

Erikoisen valoisa marraskuu on muisto vain, nyt tyristellään läpi juhlava joulukuu. Koristelujakin saa jo ihan virallisesti ripustella eikä siihen tarvita mitään erityistä joulufiilistä. Jos itse jäisin sitä odottelemaan, niin aika viime tinkaan jäisi ihan kaikki. Ja sitten tulisi kamala stressi ja joulufiilis pyrähtäisi tiehensä.

Juu ei, parempi vaan nykerrellä kaikenlaista pientä heti tämän viidennen vuodenajan alusta asti. Kuten virittää jouluoksa.


Tarvitaan silmää miellyttävä oksa, oman maun kokoinen, ja koristeita tuntuman mukaan. Tähän löytyi vanhoja juttuja sekä uusia juttuja kaupasta ja metsästä. 


Hiiru löytyi kaupasta, mutta sen malli on varmaan löytynyt metsästä.


Ja kimallevatsaisen pingviinin esikuva lienee löytynyt Etelämantereen Joulumaasta.


Tuohon se oksa taitaa asettua, keittiön ikkunalle. Jos alkaa tuntua siltä, niin viritän jotain systeemejä, joilla oksaan voi lisätä pieniä tuoreita kukkia.


Maailman helpointa koristelua on tarrojen liimailu. Tuunasimme jälkikasvun kanssa kivikasvoiset Kivi-tuikut iloisempaan malliin.


Koristetarroja ja -teippejä on kaupoissa vaikka millä mitalla, valinnanvaikeushan siinä yllättää. Mutta johonkin valintoihin sitä onneksi jollain logiikalla lopuksi aina päätyy. 

Jotkut koriste-esineet vaativat mahaansa sellaisia houkutuksia, joista kieltäytyminen edes joka toisella ohikävelykerralla tekee tiukkaa.


Siinä sitä nyt on, itsehillintämittaria. Joulukuun lopussa voi hypätä vaa'alle ja arvioida, että kuinka huonosti tänä vuonna onnistuttiin.

Joulun aika on nyt täällä ja me otamme siitä ilon irti. Kohti itsenäisyyspäiväviikkoa, heipsan!